tag:blogger.com,1999:blog-22507292097033021322024-03-05T20:07:17.965+02:00Upotus - MusiikkiaMietteitä levyistä ja keikoistaRiinahttp://www.blogger.com/profile/06985125001209007703noreply@blogger.comBlogger22125tag:blogger.com,1999:blog-2250729209703302132.post-7617325640527326172018-03-28T10:58:00.001+03:002018-03-28T11:12:48.332+03:00Helsinki Sound System Weekender 23.-24.3.<span style="background-color: white;"><span style="font-family: inherit;"><b>High Kulcha - Intergalaktik Sound System @ Merikerho 23.3.</b></span></span><br />
<span style="background-color: white;"><span style="font-family: inherit;"><b>Helsinki Dub Club - Healing of the Nation & Ivah Sound System @ Side Club 24.3.</b></span></span><br />
<br />
<div class="p1">
<br /></div>
<div class="p1">
Jos olen joskus murehtinut sitä, että hehkutanko musiikkia ja näitä musiikintäyteisiä öitä liikaa, niin nyt jos koska mun pitäisi olla huolissani. Viikonloppu täynnä musiikkia, joka on kuin tuntikausia kestävä rukous, yksinkertaisesti avasi mun sydämen.</div>
<div class="p1">
<br /></div>
<div class="p1">
Ensin muutama sana uskonnosta. Ihan muutama vain, lupaan! Olen aikoinaan ollut hyvin määrätietoinen ateisti ja kaiken henkisen hihhuloinnin yrmeäkasvoinen vastustaja. Valtaosa uskonpuutteestani kohdistui kristinuskoon, mutta en jaksanut pohdiskella minkään muidenkaan uskojen tai silmälle näkymättömien energioiden mahdollisuuksia. Uskoin, että kun kuolemme, me maadumme ja that's it, ja ettei mitään sen suurempaa ole. Uskoin, että kehomme toimii pelkkien fysiologisten prosessien alaisena, ja että ihmisen on selvitäkseen kamppailtava stressipäissään, nauttien elämästä korkeintaan maltillisesti ja järkevästi.</div>
<div class="p1">
<br /></div>
<div class="p1">
Sitten tapahtui asioita ja uskomukseni menivät mullin mallin, johtaen tähän pisteeseen. En tiedä miten tämän pisteen avaisi yksinkertaisesti, mutta no... kaikki muuttui. Ja musiikki oli siinä muutoksessa ratkaisevana tekijänä. En edelleenkään usko kristinuskon Jumalaan, mutta mielestäni eri uskonnollisissa suuntauksissa on paljon enemmän yhteistä kuin aiemmin ymmärsin olevan mahdollista. Nimi sille kaiken läpäisevälle energialle vain on eri.</div>
<div class="p1">
<br /></div>
<div class="p1">
Mulle on suotu sellainen onni, että monet eri musagenret pystyvät toimimaan riittinä sen jonkin syvimmän herättämiseen, mutta se tyylilaji, mitä nyt perjantain ja lauantain aikana kuulin ja tanssin, on kuitenkin, lopulta, suorin ja vahvin väylä. Dubia, roots reggaeta ja bassoisia steppereitä (okei nämä englanniksi niin uljailta kuulostavat nimitykset menettävät kyllä suomennoksessa hieman herkullisuuttaan) kaksi yötä putkeen ja mun raskaan kevään jäljiltä aivan nukuksissa ollut sielunelämä roihahti takaisin täyteen hehkuunsa.</div>
<div class="p1">
<br /></div>
<div class="p1">
Ensimmäinen yö kului sympaattisella Merikerholla, jonka venemäinen sisus ja aavistuksen vinossa oleva tanssilattia on hämmentävän toimiva ratkaisu tanssimiseen. Merikerholla kunnioitettiin äänentoistojärjestelmää nimeltä <b>Intergalaktik Sound System</b>, joka on toiminut Helsingissä yli kymmenen vuotta (luin siis facebookista... olen nimittäin vielä niin tutustumisvaiheessa, että <b>Ivah Sound</b> sekä <b>Salamari Soundsystem</b> ovat mulle ainoita ennestään tuttuja nimiä). Tässä vaiheessa mulle ei kuitenkaan enää tullut yllätyksenä se, että fyysinen äänentoistojärjestelmä on kasattu dj-pöydän tilalle, jota kohti tanssiminenkin suunnataan, samalla kun sound systemin ihmisosapuolet ovat jossain sivussa tai takana. Musta käytännössä on jotain valtavan hienoa ja nöyrää - annetaan musiikin puhua, ja annetaan arvo sille, mikä sen musiikin meille kuljettaa.<br />
<br />
En ehtinyt olla Merikerholla kuin pari minuuttia ennen kuin huomasin: miten kaikki ovat näissä tapahtumissa aina niin hyvällä tuulella? Drum&bass-porukka pääsee yhteisöllisyydessä ja jaetussa rakkaudentunnussa aika korkealle, mutta missään en ole kohdannut niin avointa, hymyilevää ja turvallisen tuntuista tanssilattiaa kuin näissä tämän tyylin kekkereissä. Kaikenlainen sekoilu ja töniminen puuttuu kokonaan, siis todella ihan kokonaan. Kaikki tuntuvat kunnioittavan ja rakastavan itseään, kanssatanssijoita sekä ennen kaikkea musiikkia. Hyväntahtoisuus tarttuu ja säteilee yhdestä seuraavaan, niin, että olen jälkeenpäin parhaimmillaan monta päivää sellaisessa pyytettömässä hyväsydämisessä moodissa, jossa haluaisin olla aina ja koko ajan.<br />
<br />
Olen joskus tässäkin blogissa dissannut reggaeta, mutta niin vain ihminen kehittyy ja muuttuu. En edelleenkään kuuntelisi sitä itsekseni kotona, mutta lopulta raja sen välillä, mikä on reggaeta, roots reggaeta ja dubia, ei ole suuri. En osaa edes määritellä, mitä perjantaiyönä kuultiin, mutta jotain ja kaikkea näistä. Turha muutenkaan jumittua sanallisiin määritelmiin, kun ainoa, millä on väliä, ja mikä vaikuttaa mihinkään, on se tanssilattialla tapahtuva kehollisen ja mielellisen yhdistyminen joksikin äärettömäksi.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPXFzl5e8l_4A_LZYyX1Q6cgbl-6bSYqJSqmiayAUqOP3VweZaLJz8FpdujifN8XqdJVjiAmnr-uLsayvRYNfpnKqE4Fj5NSPIIah9zR6lnlmoecZcztmxg9S0roUEBr3157CKbGvmBuU/s1600/27747555_10155135607456232_7077816791637967413_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="837" data-original-width="1600" height="334" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiPXFzl5e8l_4A_LZYyX1Q6cgbl-6bSYqJSqmiayAUqOP3VweZaLJz8FpdujifN8XqdJVjiAmnr-uLsayvRYNfpnKqE4Fj5NSPIIah9zR6lnlmoecZcztmxg9S0roUEBr3157CKbGvmBuU/s640/27747555_10155135607456232_7077816791637967413_o.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><a href="https://www.facebook.com/events/181124432498539/" target="_blank">Kuva</a></td></tr>
</tbody></table>
Kappalevalikoima oli tunnelmaltaan moniulotteinen, sillä mukana oli sopiva sekoitus tanssittavuutta, keveämpää lainehtimista, tuhteutta ja riehakasta bassoilua. Valtaosa biiseistä soitetaan niin, että ensin tulee "oikea" versio ja sitten dub-versio - joka tuntuu mun mielestä lähes aina paremmalta. Se tuntuu usein riisutummalta, syvemmältä ja viettelevämmältä, basso pääsee intensiivisemmin esiin ja kokonaisuudessa tuntuu olevan enemmän huomion nappaavia nyansseja kuin alkuperäisessä, usein jotenkin iloisemmassa ja instrumentaalisemmassa versiossa. Mieleeni perjantailta jäi etenkin eräs hitaasti rakentunut dub-versio, joka oli aivan tuskallisen kaunis (tuskalliseksi menee kun jokin kuulostaa niin hyvältä, ettei enää edes tanssimisella pysty ilmentämään sitä tuntemusta), jonka bassot lisääntyivät asteittain ja joka oli kuin pyörteilevästi etenevä musiikillinen ekstaasi, joka vei tajunnan tuolle puolen. Huh.<br />
<br />
Oman olennaisen lisäyksensä kaikkeen siihen musiikilliseen ilonpitoon toi tietysti MC Nestori, jonka jutut olivat täynnä musiikkiin ja kulttuuriin kohdistuvaa rakkautta ja kunnioitusta. En aina edes erota kuuluuko massiivisista kaiuttimista tulviva ääni MC:lle vai biisin laulajalle, mikä kertoo siitä, että mikissä on joku todella asiansa osaava tyyppi. Jännä, että kehoitukset henkiseen tutkimusmatkailuun ja "spiritual eye":n avaamiseen eivät nosta mun karvoja pystyyn yhtään samalla tavalla kuin jos joku haluaa tyrkyttää mulle kristinuskon Jumalaa, vaan päinvastoin, rakastan muistutuksia siitä, mitä kohti sisäisen katseeni suunnata. Lienen löytänyt ympyräni.<br />
<br />
Meinasin kolmen jälkeen lähteä pois, kun työpäivän ylleni valuttama stressi ja aikainen herätys alkoivat painaa, mutta en yksinkertaisesti pystynyt lähtemään. Istuskelin aikani, ja päätin monta kertaa, että nyt - silti en pystynyt. Lopulta palasin takaisin keskelle musiikkia ja sieltä ne voimat aaltoilivat takaisin, niin että vikan tunnin aikana sain jäljelle jääneen kourallisen kanssa nauttia lähes tyhjästä tanssilattiasta. Parhaita asioita koko maailmassa on kunnollinen tila tanssia, sekä fyysisesti että mielellisesti. Vapaus ilmaista itseään kuten tahtoo, minkälaisten ja minkäkokoisten liikkeiden kautta tahansa, on aivan suunnaton onni.<br />
<br />
Perjantai oli niin hieno, etten osannut odottaa sitä, mitä lauantaina tapahtui. Mitä silloin edes tapahtui? Kuin jokin olennainen olisi muuttunut... something shifted. Tällä kertaa sessio tapahtui Side Clubilla, joka on diskopallomaisine värimaailmoineen ja naapuripubin karaokepuolineen jotenkin simppelin kotoisa. Tanssilattialle oli mahdutettu peräti kaksi sound systemiä, Ivah Soundin<b> </b>sekä <b>Healing of the Nationin</b>. Jälkimmäinen on minulle varsin tuntematon, mutta Ivah Sound on kirjoissani jo ehdottoman takuuvarma rakkauden lähettiläs, niin monesti olen heidän bileistään maailmoja syleilevänä tähtisilmäisenä lämpöä täynnä olevana lapsosena lähtenyt. Kahden sound systemin välillä vuorottelu toimi hienosti, vaikka muutaman biisin setit ja kääntyily yhdestä tanssilattian kolkasta toiseen hieman katkoivatkin hurmiotilaa. Toisaalta ihan hyvä - jos joku ei olisi ollut katkomassa, olisin varmaan lipsahtanut pysyvästi johonkin vaihtoehtotodellisuuteen.<br />
<br />
Ensin siveellinen tekninen puoli. Mun on tosi vaikea erotella, miten nämä kaksi sound systemiä erosivat toisistaan äänentoiston tai selektion suhteen, sillä mulle laatu oli niin samalla viivalla ja puhtaasti nautinnollista. Jos nyt väkisin yritän lajitella, niin Ivah Sound oli dynaamisempi ja vallattomampi, kun taas Healing of the Nation oli hartaampi ja upottavampi. Toisaalta jako voi johtua ihan fyysisestä sijainnista: Ivah Soundin vuorot koin kauempaa ja taaempaa, jolloin pystyin tanssimaan vapaammin ja kokemaan musiikin enemmän ulkoapäin kuin Healing of the Nationin, jonka aikana seisoin usein lähes skobeissa kiinni ja pääsin niin ollen automaattisesti syvemmälle musiikin kerroksiin.<br />
<br />
Molempien porukoiden kohdalla olin hämmästynyt siitä variaatiosta, mitä musiikkivalinnat jatkuvasti tarjosivat. Oli hitaampaa keinumista, jonka äärelle pystyi rauhoittumaan kuin polvistuen jonkin pyhän eteen, ja toisaalta oli niin uskomattoman mukaansatempaavia bilebiisejä, että voi juku! En tiedä onko bilebiisi paras ilmaisu kuvaamaan tätä musiikkityyliä, mutta hitsi, nämä jos mitkä ovat bileet: kun koko tanssilattia heittäytyy koko kehollaan hakkaavaan bassorytmiin ja jakaa keskenään fokuksen, joka on täysillä suunnattu musiikkiin, syntyy niin kokonaisvaltainen kollektiivinen hurmos, ettei mikään ihme, että olen joskus päiväkausia jälkeenpäin aivan rakastunut kaikkeen ja kaikkiin.<br />
<br />
Eniten näiden tanssibiisien joukossa riemastuin niistä, jotka muistuttivat tikityksineen ja tahtilajeineen räppiä. En tiedä edes mikä instrumentti se tikitys on - haitsut? -, mutta mielessäni se yhdistyi träppiin (tämä ei ole loukkaus! vaikka tiedän, että monissa tämä jalo räpin alagenre saa aikaan kammoksunutta pään pudistelua) kaikessa tanssittavassa koukuttavuudessaan. Jos jossain tikittää, mun keho liikkuu. Kuitenkin, kaikista eniten tahdon kiittää loputtomiin bassoa; sitä syvää, spiraalimaista, loputonta, muuntautuvaa bassoa, jonka illan artistit meille soivat.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwAC9QCUo5y4x-VPC4HZrD-5uq_gVs54sdm1WEtdAaCg-cFMmWtDDLg3wDJm4vYi5TV0VWvQxKvCHHrF-hH8jaYFLgvTWDFsXn0QMTTd-2Eo0KshALY6d7MPoz1S5WLYOHXCOvVMjhoAg/s1600/27628988_2091009737785910_5051421988681139216_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwAC9QCUo5y4x-VPC4HZrD-5uq_gVs54sdm1WEtdAaCg-cFMmWtDDLg3wDJm4vYi5TV0VWvQxKvCHHrF-hH8jaYFLgvTWDFsXn0QMTTd-2Eo0KshALY6d7MPoz1S5WLYOHXCOvVMjhoAg/s640/27628988_2091009737785910_5051421988681139216_o.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><a href="https://www.facebook.com/events/2075205086050465/" target="_blank">Kuva</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
Räpistä puheen ollen, oli paikalla mikkiin tarinoimassa myös Puppa J, jonka <i>Oi aikoja! </i>oli mulle aika tasan 9 vuotta sitten hurjan lohdullinen levy. Olin silloin juuri muuttanut vanhempien hoivista omilleni, ja samoihin aikoihin läppärini lähti viikoiksi huoltoon. Olin siis pakotettu kuuntelemaan pelkkiä fyysisiä levyjä, mikä on tällaiselle lellitylle nykyajan internet-kasvatille aika outo skenaario. Pyöritin kuitenkin päivästä toiseen <i>Oi aikoja!</i>:a ja voin hyvin. Tänä yönä Puppa J:n (tai ainakin luulen että se oli Puppa J?! Apua? En luota enää mihinkään muistikuviini) hassut freestylepätkät naurattivat kaiken uppoutumisen keskellä, ja sai mut tajuamaan, että koska jokin oleellinen osa mua on ikuisesti sidoksissa räppiin, ei mikään ihme, että dubikin kiehtoi mua jo ennen kuin edes tiesin mitä se on. Toki räppi on ajatusmaailmallisesti ja skenellisesti hyvin kaukana mistään dubiin liittyvästä, mutta puhtaan teknisesti löydän osasta näiden genrejen kappaleita yllättävän paljon yhdistäviä elementtejä.<br />
<br />
NONIIN, sitten astahdetaan kaiken sinetöivälle ei-rationaaliselle puolelle, jes! Tanssin etenkin lauantaina pitkälti silmät kiinni, ja voi jukra mihin ulottuvuuksiin sisäänpäin kääntymällä pääsee. Usein musiikki alkaa heti tämän eniten käytössä olevan näköaistin sulkeuduttua tuottaa kaikenlaisia parantavia ja visuaalisesti upeita, syvänvärisiä mielikuvia, ja tällä kertaa sekä perjantaina että lauantaina nuo mielikuvat pyörteilivät raikkaassa vihreässä, uudessa kasvussa ja sykleissä, jotka samalla tavalla kuin vehreys symboloivat mulle ikuista virtaa. Näin säkenöivän värisiä kasveja ja kieppuvia mandaloita, näin pelkkää häikäisevää valkoista ja virtaavia abstrakteja kuvioita. Musiikki myös ohjaa kehoa muuhunkin intuitiiviseen liikkeeseen kuin tanssimiseen, sillä huomasin usein joko katselevani korkeuksiin pää takakenossa (mitä oikein katselin?) tai pitäväni käsiä rintakehäni tai kurkun päällä, ikään kuin auttaen näitä chakroja avautumaan. En yhtään ihmettele, että vihreä oli molempien iltojen dominoiva väri, sillä näissä sessioissa sydänchakraa on mahdoton pitää kiinni. Ja kuka edes haluaisi?<br />
<br />
Nyt otetaan pieni hetki chakroille. Tiedän jo pelkän sanan aiheuttavan monissa valtavaa vastustusta, ja aivan pari päivää sitten sain kommentin: "Oot nyt toinen jonka tiedän puhuvan chakroista tosissaan, sitä toista pidän hieman idioottina. Älä anna täs käydä samoin". Harmillisesti se mielikuva, mikä toisilla on musta, ei ole mun käsissä, ja jos se on chakrojen vuoksi mureneva, olkoon niin. Joskus huomaan suorastaan tuohtuvani siitä pilkasta, mitä tämän aihepiirin tiimoilta kohtaan, mutta usein se lähinnä huvittaa. Hyvin mielelläni keskustelisin siitä, miksi chakrat tuntuvat monista niin inhottavilta, ja miksi niihin on mahdotonta suhtautua neutraalisti. En tietenkään edellytä, että kaikkien pitäisi uskoa samaan, mutta jos ne ovat mulle olemassa ja jos niiden avaaminen on auttanut mua räpiköimään ylös henkisistä raskaanmustista vesistä, miten se on keneltäkään pois? En myöskään koe älyllisen kapasiteettini radikaalisti pienentyneen chakrojen ilmestyttyä elämääni, vaan päinvastoin: olen onnellinen, että rationaalis-tieteellinen maailmankuvani on laajentunut ja syventynyt muille alueille, viis siitä ovatko ne alueet joillakin super-legit työkaluilla ja mittareilla ja kaavioilla todistettavissa.<br />
<br />
Noniin, takaisin öihin. Mulla ei ole enää paljoa sanottavaa, sillä sitä ultimaattista tunnetta on vaikea välittää, höpisin mä kuinka kauan tahansa. Muistan vain miettineeni monesti, olenko koskaan ollut näin onnellinen ja onko sydämeni koskaan ollut näin auki. Totta kai se on, mutta luulen tuon onnen olevan laadultaan sellaista, että kun se vyöryy tietyn pisteen yli, sillä ei enää ole rajoja eikä ominaisuuksia - se on niin loputon ja läpäisee kaiken, ettei mieli pysty käsittämään sitä eikä muistamaan sitä jälkeenpäin. Voi olisinpa aina yhtä auki. Toinen, mitä koko kehoa värisyttävä bassokylpy vahvasti kohottaa, on seksuaalienergia, jonka miellän elämänenergiaksi. Se tekee kaikesta intensiivisempää ja jännittävämpää, ja se luo yhteenkuuluvutta ihmisten välille.<br />
<br />
Niin, se yhteenkuuluvuus. Olen tässä koko ajan kiittänyt musiikkia, mutta kaikki te, jotka nautitte öistä kanssani, sekä artistit että kuuntelijat, kaikki me jotka olimme yhdessä tätä varten kokoontuneet, eivät nämä tuntemukset ja vaikutukset olisi mahdollisia ilman sitä. Musta on aina järisyttävän hieno ilmiö, kun tanssilattialla jokainen todella antautuu musiikille, eikä tule tuoppi kädessä keskelle tanssivaa porukkaa huutokeskustelemaan menneen viikon tapahtumista. Se yhteinen keskittyminen tarkoittaa yhteistä värähtelytaajuutta, joka kollektiivisuuden voimasta leviää ja kohoaa.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
Kiitos ja rakkautta.</div>
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/Y0pYP3q18UA/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/Y0pYP3q18UA?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<br /></div>
Riinahttp://www.blogger.com/profile/06985125001209007703noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2250729209703302132.post-1302110522081896212018-03-12T10:15:00.000+02:002018-03-12T10:30:43.207+02:00Abyss 10.3.2018<div style="text-align: justify;">
<span style="background-color: white; color: #1d2129; font-family: inherit;">DJ:</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="background-color: white; color: #1d2129; font-family: inherit;">WALTER</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="background-color: white; color: #1d2129; font-family: inherit;">VENAE</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="background-color: white; color: #1d2129; font-family: inherit;">ANTON NICO</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="color: #1d2129;"><span style="background-color: white;">JESPER AISTI</span></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="color: #1d2129;"><span style="background-color: white;">VALTTERI VÄISÄNEN</span></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="background-color: white; color: #1d2129; font-family: inherit;">GALACTIC WARMACHINE</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit;"><br style="background-color: white; color: #1d2129;" /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="background-color: white; color: #1d2129; font-family: inherit;">VJ:</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="background-color: white; color: #1d2129; font-family: inherit;">XANA</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="background-color: white; color: #1d2129; font-family: inherit;">BYE FELIPE</span></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit;"><span class="text_exposed_show" style="background-color: white; color: #1d2129; display: inline;"><br /></span>
</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span class="text_exposed_show" style="background-color: white; color: #1d2129; display: inline; font-family: inherit;">Onnea Abyss 2v!</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span class="text_exposed_show" style="background-color: white; color: #1d2129; display: inline; font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span class="text_exposed_show" style="background-color: white; color: #1d2129; display: inline; font-family: inherit;">Eilinen havahdutti siihen, että tosiaan, siitä on jo kaksi vuotta kun <a href="https://upotuksenlevyt.blogspot.fi/2016/03/abyss-532016.html" target="_blank">viimeksi hehkutin</a> tämän poppoon bileitä ja olin aivan autuaana kokemuksistani nykyään kuopatussa Espoon Lintuvaarassa sijainneessa bilehökkelissä. Nyt on siis mitä otollisin tuokio upota uusiin hehkutuksiin ja tässä painostavalta tuntuvassa viikonlopun tansseista seuranneessa univajetilassa lohduttautua elämällä uusiksi viime yö, joka oli suorastaan säkenöivä. Tai no, voiko huonompaa sanaa löytää kuvaamaan noita tunteja, jotka olivat sekä tilallisesti, mielellisesti että audiollisesti varsin hämyisät ja bassoisat... mites massiivinen? Vaikka nyt ei suoranaisesti puhuta junglesta, niin varsin hulppeissa olotiloissa tuolla musiikin syövereissä jälleen sai oikeuden olla.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span class="text_exposed_show" style="background-color: white; color: #1d2129; display: inline; font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span class="text_exposed_show" style="background-color: white; color: #1d2129; display: inline; font-family: inherit;">Onnistuin taas kerran omalla vitkastelullani sabotoimaan oman onneni: kokonaan sivu suun meni illan aloittanut <b>Walter</b>, ja hivuttauduin tanssilattialle vasta kun <b>Venaen</b> setistä oli jäljellä enää neljäsosa. Olin tosin kiirehtinyt paikan päälle varsin ajoissa normaalina stressipäisenä "apuaaa mitä jos koko paikka on jo täynnä mitä jos en mahdu sisään apuaaa" -itsenäni, niinkin reippaasti askeltaen, että mua halaava kaveri kommentoi "sä oot niin hikinen että oot vissiin jo ehtinyt tanssia". En siinä vaiheessa harmillisesti vielä ollut, mutta hikisyys onneksi kyllä maksimoitui myöhemmin - rakastan hikoilua silloin kun se johtuu näin mielekkäistä prosesseista! Ja mielekkyydestä puheen ollen hyppäänpä nyt takaisin Venaen settiin enkä jaarittele enempää omien talirauhasteni tuottavuudesta. Jäin siis paitsi valtaosasta luultavasti ihanan syvää dubiteknoa sisältäneestä setistä, mutta ehdin kuitenkin vikan puolen tunnin aikana vaipua sen verran perinpohjaisesti musiikin uumeniin, että jo meneväksi äitynyt mutta kuitenkin seesteisyytensä säilyttävä huipennus oli täydellinen initiaatioriitti yöhön.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span class="text_exposed_show" style="background-color: white; color: #1d2129; display: inline; font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span class="text_exposed_show" style="background-color: white; color: #1d2129; display: inline; font-family: inherit;">Rakastan yli kaiken niitä hetkiä tanssilattialla, kun kyseessä ei ole mikään pauhaava tekno vaan monivivahteinen, verkkaisesti mutta mielenkiintoisesti etenevä pehmeäbassoinen matka, ja kun basson hetkeksi vetää hiljaiseksi ja antaa kevyempien elementtien vallata tilan ja kaikki on yhtä korkealla liitelevää odotusta, ja kun sen basson sitten antaa iskeytyä takaisin ja vetää mukanaan entistä syvemmälle tajunnan piilotettuihin kerroksiin, niin... en edes tiedä mikä sana sille on. Ehkä </span></div>
<div style="text-align: center;">
<span class="text_exposed_show" style="background-color: white; color: #1d2129; display: inline; font-family: inherit;">mmmmmmmhhh</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span class="text_exposed_show" style="background-color: white; color: #1d2129; display: inline; font-family: inherit;">...</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="background-color: white; color: #1d2129; font-family: inherit;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #1d2129;">Okei ravistaudun takaisin tähän hetkeen tai siis eilisyön hetkeen kello kaksitoista. Sanon vielä Venaesta sen verran, että jos et ole vielä tsekannut, niin tsekkaa nyt hyvä ihminen hänen </span><a href="https://soundcloud.com/venae" target="_blank">soundcloudinsa</a><span style="background-color: white; color: #1d2129;">, josta löytyy mitä lumoavimpia miksauksia. Samaan mainostaukoon (joka ei muuten ole edes maksettu kelatkaa) voinkin saman tien heittää <b>Anton Nicon</b> vastaavan sivun, jonka </span><a href="https://soundcloud.com/antnhki/02-03-18a" target="_blank">uusin miksaus</a><span style="background-color: white; color: #1d2129;"> kertoo paljon siitä, mitä Abyssissa kuultiin</span><span style="background-color: white; color: #1d2129;">. Parempi se on kuunnella kuin lukea ontuvia selityksiäni, sillä en tiedä miten kuvaisin sitä musatyyliä, jota Anton Nico soitti - pystyn korkeintaan avaamaan sitä tunnetilojeni kautta. Riemu, nautinnollisuus, onni ja riehakkuus eivät kuitenkaan valitettavasti riitä kuvaamaan musiikin teknistä puolta, mutta oli mitä oli, kokemus oli aivan älytön.</span></span><br />
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #1d2129;"><br /></span></span>
<span style="font-family: inherit;"><span style="background-color: white; color: #1d2129;">Miten Helsingin bileskene voi olla yhtäältä niin monipuolinen ja aktiivinen, mutta toisaalta niin suppea? Tarkoitan tässä soitettavien genrejen variaatioita - miksi valtaosa soittaa niin puhdasta teknoa? Vai enkö ole tarpeeksi skenessä löytääkseni muunlaisiin bileisiin, ja olenko väärässä kun koen, että kokeellisemmat jutut ovat mitä pienin vähemmistö? </span></span><span style="background-color: white; color: #1d2129;">Anton Nico onneksi korjasi osaltaan eloisaa bassomusaa janoavat tanssivajarini, ja nautin tästä yhdestä tunnista suunnattomasti. Musiikki oli tavallaan all over the place ja kuitenkin tiukkaa ja hallittua, kappaleet soljuivat yhtenäisinä mutta kuitenkin omina vallattomina tarinoinaan, basso oli leikittelevää ja hakkaavaa ja tempo väliin räppimäinen, väliin kreisibailumainen. Voi että, lisää tällaista pliis!</span><br />
<span style="background-color: white; color: #1d2129;"><br /></span>
<span style="background-color: white; color: #1d2129;"><b>Jesper Aisti </b>on mulle hämmentävä ja kiehtova hahmo, sillä ne harvat kerrat kun jonkin hänen settinsä olen kuullut, en oikein tiedä mihin mystisiin tiloihin ne mut ovat saattaneet. Luulen että se johtuu niistä psykemäisiksi mieltämistäni vivahteista, joita näihin teknomaisiin kokonaisuuksiin salakavalasti on upotettu, ja jotka vievät sellaisille hämärän rajamaille, että sieltä ei noin vain livahdeta pois. Onneksi nyt puhutaan siitä hiippailevammasta psykestä, eikä NYT VEDETÄÄN TÄYSII KOLME VUOROKAUTTA KOSMOS-FESTAREILLA UMTS UMTS UMTS -psykestä (jolle toki on aikansa ja erittäin mielekäs paikkansa, mutta jolle en ihan niin varauksetta syty).</span><br />
<span style="background-color: white; color: #1d2129;"><br /></span>
<span style="background-color: white; color: #1d2129;">En osaa sanoa Jesper Aistista myöskään tältä yöltä paljoa, sillä vaikka tanssin ja nautin, muistissani on tämän setin kohdalla jonkin verran sumua. En tiedä mistä se johtuu - ehkä siitä, että kuuntelin alkuosan setistä seinän toisella puolella patjoilla lojuen, ja sinä aikana ehdin käydä epämääräisen liikemeditaatioon liittyvän keskustelun miehen kanssa, joka katseli puhuessaan silmiin eeerittäin <i>merkityksellisesti </i>ja <i>intensiivisesti</i>, samalla kun toisella puolellani vedettiin surutta viivoja kännykän näytön päältä, jonka jälkeen sain tältä niiskuttavalta kaksikolta sekavahkosti esitetyn kysymyksen "oisko hei myydä jotain juotavaa?". Jotain etenemistä tässä ug-bile-urassani on näemmä tapahtunut, sillä vuosi sitten todistaessani samanlaista pirinkiskomisnäytelmää täytyy myöntää, että se sai mut aavistuksen varpailleni, kun taas nyt lähinnä huvitti. Teknoon sun muihin liittyvä päihdekulttuuri on loputtoman mielenkiintoinen aihe, josta voisin jaaritella ummet ja lammet, mutta en nyt tähän kontekstiin änge sitä sen enempää. Kiteytetysti lääväisyys ja sekavuus tanssilattialla välillä kismittää, mutta noin muuten kukin kiskokoot mitä lystää, kunhan se ei tunnu itselle pahalta tai ole oman päätäntävallan ulottumattomissa.</span><br />
<br />
<span style="background-color: white; color: #1d2129;">Tunnelma kotoisassa Omenapuutalossa oli muutoin kiitettävän syleilevä, jopa sen verran, että tuntui mielekkäältä käydä istuskelemassa pehmeässä leponurkassa ja vain katsella ja vastaanottaa ilmapiiriä. Vaikka olin univajeesta ja arkielämässä meneillään olevista prosesseista johtuen kaukana parhaasta sosiaalisesta itsestäni - eikä musta erinomaisimmillanikaan saa mitään säkenöivää social butterflyta - koin ympäristön niin sallivaksi, että oli tosi ok olla ulosannillisesti raukea ja kömpelö. Tanssilattian puolella taas musiikista ja visuaaleista koostuva kokonaisuus oli sen verran skarppi, että tuntui helpottavalta heittää sosiaaliset koodistot menemään (kiehtoisi kyllä opetella heittämään tarpeettoman äärimmilleen hiotut kohteliaisuusroolit menemään noin muutenkin) ja muuttua pelkäksi keholliseksi olennoksi. Visut olivat mitä mainioimmat: kekseliäitä seinän poikki lipuvia eliöitä, sensuelleja hahmoja ja kuin ikiaikaisia viisauksia kuiskiva vire. Sori muuten visuaalinurkkauksen <b>Bye Felipe</b> ja <b>Xana</b> (jos teitä siis oli siellä kaksi tekijää, en tiedä kun olen tästä visuskenestä niin ulkona), että nuohosin siinä oviaukkonne edessä suuren osan ajasta ja peitin näkymät, mutta tanssilattian takaosa on pitkään ollut vastustamattomasti puoleensavetävä turvavyöhykkeeni.</span><br />
<span style="background-color: white; color: #1d2129;"><br /></span>
<span style="background-color: white; color: #1d2129;">Kun <b>Valtteri Väisänen </b>otti ohjakset käsiinsä, alkoi vapauttava hyökyvä riehutekno. Kun aiemmin harmittelin bileissä soitettavan musiikin liian yhtenäistä linjaa, en suinkaan tarkoittanut, etteikö puhdas nopeatempoinen tekno olisi sydäntäni lähellä. Kun se kerran hypnotisoi, ei sen haluaisi päättyvän ikinä. Valtteri paahtoi menemään, mutta ei monotonisesti, sillä vaikka puolitoistatuntinen lähti heti täysillä käyntiin, mahtui sen sisään monen monta suvantoa, ylös-alas-hyppelyä ja diipimpää möyrimistä. Tällä yön pimeimmällä hetkellä meinasin pahaenteisesti alkaa nuokkua, kun unenpuute painoi liiaksi päälle, mutta Valtteri tarjosi täydellisen kadotuksen tiheällä teknovyöryllään. Miten olis Väisäsen sijaan Valtteri Vyöryvä?</span><br />
<span style="background-color: white; color: #1d2129;"><br /></span>
<span style="background-color: white; color: #1d2129;">Sitten tuli junkka!!! Mikä ekstaasi huhhh huh huh! Nytkin hihityttää kun mietin esiintyjälistan kruunaavaa GALACTIC WARMACHINE -nimeä, joka kuitenkin osoittautui täydellisen osuvaksi nimitykseksi sille avaruusalus-drum&bassille, jonka ilmoille heitti aiemmin <b>Nabic</b>-nimellä Abyssin bileissä soittanut ihana junkkajäbä. Olin kaksi vuotta sitten aivan myyty Nabiseen yllätyksellisestä ja viekkaasta setistä, ja vaikka meno oli tällä kertaa täyttä hurjastelemista alusta loppuun, olin aivan yhtä hämmentyneen hullaantunut. En olisi ikimaailmassa arvannut, että pystyn syttymään vahvoja neurovaikutteita sisältävästä kaahailevasta drum&bassista, mutta niin vain syke vei mukanaan ja olin pelkkää onnea huokuvaa omasta tahdosta riippumatonta tanssienergiaa. Se, että herra Warmachine saa tyylilajista kuin tyylilajista rakennettua vangitsevan kokonaisuuden, kertoo taidosta nähdä biisien taakse ja musiikin sieluun: kyseessä ei ole pelkkä yksittäisistä kappaleista kasattu musiikillisesti yhteensopiva lopputulos, vaan jonkin suuremman hahmottaminen ja musiikin sisään imeytyneiden tunnetilojen tavoittaminen ja yhdistäminen. Ei ihme, että olo oli kuin joku olisi ravistellut jostain syvältä.</span><br />
<span style="background-color: white; color: #1d2129;"><br /></span>
<span style="background-color: white; color: #1d2129;">Kun viimeinen biisi oli aivan puun takaa<b> </b><a href="https://www.youtube.com/watch?v=XFPtuFfT5D8" target="_blank"><b>Dub Phizixin</b> <i>The Clock Ticks</i></a>, oli pakko laittaa silmät kiinni ja antautua sille rakkausvyörylle, joka rintakehästä purkautui ja yllätti mut täysin. En ole aikoihin herkistynyt drum&bassin äärellä, mutta tämä pitkään suosikkeihini kuulunut haikeankaunis biisi muistutti niin voimakkaasti siitä, mitä kaikkea hyvää elämääni on ilmestynyt kyseisen musagenren löytämisen myötä, että mitä muuta voi tehdä kuin heittäytyä kiitollisuuden ylitsevuotavaan virtaan?</span><br />
<span style="background-color: white; color: #1d2129;"><br /></span>
<span style="background-color: white; color: #1d2129;">Kiitos Abyss 💗 Lisäsitte rakkautta maailmaan.</span></div>
Riinahttp://www.blogger.com/profile/06985125001209007703noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2250729209703302132.post-66780877017735807822017-03-20T00:05:00.000+02:002017-03-20T00:56:01.895+02:00Helsinki Jungle Mafia presents: Logistics (Hospital, UK)<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg465kriNwdm0hPS00vCRVM1C3inoc-LL3yLSSg41L-MfIvSPzi5Kuyhcvg2TYZxGfgP6i23BBwUzQzN3HPQtVOEMVYRRCG9YH9uXjyjfqpAD8GBLVdWfD3QYXTxI4-83Mkl-BaBVET6V8/s1600/16403248_1325448467516583_5166227600942393785_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="355" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg465kriNwdm0hPS00vCRVM1C3inoc-LL3yLSSg41L-MfIvSPzi5Kuyhcvg2TYZxGfgP6i23BBwUzQzN3HPQtVOEMVYRRCG9YH9uXjyjfqpAD8GBLVdWfD3QYXTxI4-83Mkl-BaBVET6V8/s640/16403248_1325448467516583_5166227600942393785_o.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><a href="https://www.facebook.com/events/1224144084339366/" target="_blank">Kuva</a></td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: center;">
<br />
22.00-00.00 DJ TELM & DJ WILSON</div>
<div style="text-align: center;">
00.00-01.00 PHYSICS B2B LAOS</div>
<div style="text-align: center;">
01.00-02.30 LOGISTICS</div>
<div style="text-align: center;">
02.30-03.30 BURMA B2B DJANE J7</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
Hosted by MC CYPHA</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Okei. Ihan ensiksi saanen sanoa, että jos eilisillan laittaisi emojeiksi, se olisi tuhat tuliemojia. Tiedättekö sen, joka, jos omistaa iphonen uusimman emojisetin (on muuten hyvä tarjonta), on tällainen:</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlWoyTVLE_BsTnTNCJDJKRC5pt2hwI2vy6lHKnJc456TODqZpdCcsMl9LR7-gE2gBqP2NiKt7uB3QE_jBuIvinsTzVYrGybjK5-cNv19Jj87oFGuZUujyCPT8nv3loHxhORTmtOL0QYx0/s1600/e46464a7228730e586a58a32dfbf1675.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlWoyTVLE_BsTnTNCJDJKRC5pt2hwI2vy6lHKnJc456TODqZpdCcsMl9LR7-gE2gBqP2NiKt7uB3QE_jBuIvinsTzVYrGybjK5-cNv19Jj87oFGuZUujyCPT8nv3loHxhORTmtOL0QYx0/s1600/e46464a7228730e586a58a32dfbf1675.png" /></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olin alunperin tähdännyt Kaivohuoneelle yhdeksitoista, mutta koska olen minä, jumituin makoilemaan sängylle tapittamaan Sohvaperunoita ja syömään suklaata - tämä on mun mielestä ihan tosissaan esimerkki täydellisestä lauantai-illasta - niin ohi suunniteltujen kellonaikojen, että liukastelin lenkkareissani paikalle vasta kun dj-kisavoittajien <b>DJ Telmin</b> ja <b>DJ Wilsonin</b> settiä oli jäljellä alle neljäsosa. Hellyttävän yökerhomaisten sinne tänne sinkoilevien diskovalojen loisteessa bailasi jo miellyttävän kokoinen porukka, isoon tanssilattiaan verrattuna melkein hämmentävän kokonaisvaltaisesti jo näin aikaisin illasta täyttävä sakki. Tosin junkkabilekansa vaikuttaa olevan sen verran omistautunutta väkeä, että etkoilemaan ei juututa koko yöksi, vaan bileisiin saapuminen on ihan oikeasti illan pointti.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kuten on tanssiminenkin. En malttanut ennen porukkaan sulautumista odottaa sekuntiakaan enkä tutkailla ympäristöä, kuten joskus täytyy ennen kuin musiikkiin pääsee heittäytymään, vaan dekkien takana oleva kaksikko tykitti niin täydellistä kamaa, että se suorastaan tempaisi mukaansa, melkein kuin omasta tahdostani riippumatta. Kun eka biisi, jonka bileisiin saapuessaan kuulee, on joku yllättävän hyvin toimiva <i>Freestylerin</i> d&b-versio (vaikka ei se missään kuulosta niin hyvältä kuin Mustan Härän tanssilattialla puoli tuntia ennen pilkkua), ja seuraavana <a href="https://www.youtube.com/watch?v=V_Xat1VuHaI" target="_blank"><b>Skepticalin</b><i> Imperial</i></a> (jos et tiedä niin paranna elämänlaatuasi ja kuuntele heti), niin huh. Olin myyty, ihan täydellisen myyty. Samalla harmitti vietävästi, että olin valinnut jonkun höpsön sarjan sen sijaan, että olisin vaivautunut paikalle edes vähän aiemmin, mutta enpä ehtinyt montaa sekuntia velloa murheissa energisten dj-jäbien menoa seuratessa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kellon lyödessä kaksitoista lavalla vaihtui kaksikko, nyt <b>Helsinki Jungle Mafian</b> bossman <b>Physicsiin</b> ja <b>L.A.O.S</b>:iin, joka on mulle kaikesta isoudestaan huolimatta melko tuntematon. Mielessäni yhdistän tähän nimeen maalailevuuden, melodisuuden ja suurieleisyyden, ominaisuuksia jotka saattoivat hetkittäin näkyä tulevan tunninkin aikana, joskaan ei dominoivasti. Vaikka illan starana toimi tietenkin ei välttämättä hirveän tiuhaan Suomea läsnäolollaan ilahduttava brittituottaja <b>Logistics</b>, mun on pakko todeta, että tämän äsken mainitun kaksikon setti sykähdytti itseäni eniten. Ei sillä, että tällaisissa vertailuissa ja soittajiin kohdistuvissa ennakko-odotuksissa ja arvottamisissa olisi mitään ideaa, mutta just sayin'. Tunti oli niin monipuolinen, niin vauhdikkaasti etenevä ja niin syvien bassojen kuorruttama, että olin ihan autuaana vain. Ajauduin jotenkin lavan edustalle, jossa oli vielä tässä vaiheessa helpottavan pienen kuplan verran tilaa, ja tanssin hetkittäin edessäni vihreitä täpliä ilmaan sinkoilevaan valoon uppoutuen, hetkittäin silmät kiinni, niin että en taas osaa sanoa yhtään mitään siitä mitä tunnin aikana musiikillisesti tapahtui. Jotain vaikuttavaa, joka sai mut olemaan täysillä ja ilmeisesti menettämään muistikuvani kaikesta tapahtuneesta heti kun tuli vika biisi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Eikun ei, havahduin jo aiemmin, koska lavan eteen alkoi pakkautua enemmän porukkaa ja meinasin olla ihan pulassa siinä pääni ylitse toisilleen tuoppeja ojentelevien ja leveine hartioineen eteeni siekailemattomasti tungeksivien tyyppien uumenissa. Mulle on ikuinen mysteeri, kuinka kukaan voi syventyä edes tyydyttävästi musiikkiin silloin kun joka ikinen osa omasta reviiristä on valloitettu, sillä oma keskittymiseni hajoaa pirstaleiksi heti kun ympärillä säädetään ja häslätään jotain muuta kuin olennaista. Mulle on ihan sama, miten kukin iltansa viettää ja livemusiikkinsa nauttii, mutta tällaiset omat rajoittuneisuudet pakottavat luovimaan yleisön keskellä välillä häiritsevän tiuhaan tahtiin, että pääsisi uppoamaan siihen maagiseen tilaan, jossa on vain kehon liike ja kaikkialta vyöryvä musiikki.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sinnittelin kuitenkin aikani siinä tiheimmässä ryteikössä ja toki Logistics oli alusta alkaen aivan hullun hyvä. Tiedostin sen kyllä ja nautin kyllä, mutta siinä levottomuuksissa ja ihmismassavellomisessa lavalta korvakäytäviin aaltoileva toiminta meinasi puuroutua ja menettää intensiivisimmän vaikutuksensa. Kunnes patistin itseäni siirtymään sivummas, eikä käynytkään niin kuin olin pelännyt: äänenlaatu tuntui heikkenemisen sijaan tarkentuvan ja eri vivahteet nousta esiin selkeämmin kuin lavan läheisyydessä. Ehkä halusin vain selvittää, mikä viehätys eturivissä on, mutta eipä selvinnyt. Oma nurkkaus best.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Logisticsin puolitoistatuntista kuvailisin mieluiten sanoilla tasainen ja kaunis. Tasaisuus ei tarkoita yksitoikkoisuutta, vaan yhtenäisiä kokonaisuuksia ja ei-äkkinäisiä ilmapiirinvaihdoksia. Alku oli menevä, keskiosa oli tunnelmallisempi ja loppuosa tulitusta. Joku kävi huutamassa, että Logistics oli kyllä täysin kahdenkympin arvoinen ja huusin takaisin NIIIINPÄÄÄÄ hymyillen kai kuin se keksi, mikä onkaan, hangonko? Tanssimisen sivuvaikutuksia on mahdottomuus pitää neutraalia naamaa. Jossain vaiheessa musiikki äityi sellaisille leveleille, että mua alkoi liikehdintäni myötä pienesti jopa pyörryttää. Senkin voinee lukea sivuvaikutuksiin. Ja samalla heittää erityspropsit Logisticsille, koska ei tuota ihan joka pirskeissä tapahdu.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Nyt kun kerran propseja heitellään, tahtoisin nakata sellaiset myös <b>MC Cyphalle</b>, joka vaikuttaa luonnonlahjakkuudelta tunnelmannostatusroolissaan. Jos tunnelma on jo dj:n ansiosta katossa, ja mc saa sen vielä kattoa korkeammalle, puhutaan jostain erityislaatuisesta. Taisin joskus johonkin blogihöpinään kirjoittaa, että en tajua mc:n roolia enkä sitä, miksi musiikin päälle täytyy mölistä, mutta nyt pyörrän puheeni nöyränä ja ilomielin. MC Cypha on jo monissa bileissä todistanut, kuinka taitava mikkikontrolleri (okei lopetan sanojen suomentamisen alkuunsa) on olennainen osa bileiden henkeä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ja sitten. Tiesin että <b>Burma</b> ja <b>Djane J7</b> ovat aika hc, mutta he olivatkin ihan yli laidan hc. Tässä vaiheessa aloin huomata omissa energiatasoissani pieniä notkahduksia, kun nälkä kurni vatsassa ja fyysinen olemus ei oikein tahtonut seurata mielen kuohuntaa, mutta musiikin säälimättömyys toimi pelastuksena ja pakotti hyppäämään kaikin voimin mukaan, väsymyksestä viis. Viimeinen tunti oli pitkälti villiä kaahausta, mutta myös kompaktimpaa tikitystä ja armollisia suvantovaiheita. Vähän yli kolme yritin lähteä kotiin nukkumaan, mutta mitä vielä. Aina kun siirryin vähän lähemmäs uloskäyntiä, lähti lavalta joku niin häkellyttävän ravisteleva biisi, että en voinut kuin jäädä. Miten kappaleet, joiden elementit osittain kuulostavat rakennustyömaan koneilta, voivat saada aikaiseksi niin suuria määriä mielihyvää, en ymmärrä, mutta onneksi jäin. Ja Djane J7, mistä noita glitterisiä kuulokkeita saa?!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tuntuu ankealta kirjoittaa näin sivuhuomautusmaisesti visuaaleista, jotka olivat ehdottoman lempivisuaalityyppini <b><a href="https://www.facebook.com/artworkofmatlock/" target="_blank">Matlock Visualsin</a></b> taituroimat, mutta en osaa ujuttaa niitä tuonne tekstiin, vaikka ne ujuttautuivat koko yön aikana vahvasti koko kokemukseeni. Takaseinälle heijastetut tyylitellyt kuvat, kuviot ja tekstit toimivat hetkittäin suorastaan jonkinlaisena pelastuksena, johon sukeltaa, kun tarvitsi tasapainottavaa kiintopistettä. Ei sillä, etteikö eilistä maanläheisissä ja mun silmiin viehättävän ruosteisen väreissä sykkinyttä liikkuvaa kuvaa olisi muutenkin katsellut silkasta sen katselemisen ilosta. Mä nautin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olin perjantaina muutaman tunnin notkumassa psyken tahtiin, mutta niin kivaa kuin se parhaimmillaan onkin, en voi millään tasolla verrata tuntemuksiani niihin, joita saan junkkabileistä. En ehkä ota kauheasti kontaktia keneenkään ja saatan marmattaa tungoksesta, mutta oikeasti olen hirveän hyvilläni siitä, että ihmisiä on ja että saan olla osana tätä. Olen yksinkertaisesti niin äärettömän onnessani näissä kemuissa, ettei mikään muu musatyyli päihitä näistä saatavaa euforiaryöppyä. Läjäpäin kiitollisuutta lähetän!</div>
Riinahttp://www.blogger.com/profile/06985125001209007703noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-2250729209703302132.post-43241688971323098492016-03-08T14:52:00.000+02:002016-03-12T22:18:11.963+02:00Abyss 5.3.2016<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMmjkMQYIo0DP-WRK2VKCfUiW2IN4R0K1bU3MufdJFgFCDmjR0vebln0pp0nQtx8yhaPC5K5Jj0E8-DCsb69_2LtZ7WCggBQa6I3l3jmuZoez8vPbY-ng6nxmhOHO1B_WuyHdOEg8CT3Q/s1600/12513564_591549781000839_6978868776946190970_o.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="236" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMmjkMQYIo0DP-WRK2VKCfUiW2IN4R0K1bU3MufdJFgFCDmjR0vebln0pp0nQtx8yhaPC5K5Jj0E8-DCsb69_2LtZ7WCggBQa6I3l3jmuZoez8vPbY-ng6nxmhOHO1B_WuyHdOEg8CT3Q/s640/12513564_591549781000839_6978868776946190970_o.png" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><a href="https://www.facebook.com/events/159032707804999/" target="_blank">Kuva</a></td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
C A E b 2 b C R I B A</div>
<div style="text-align: justify;">
A N T O N N I C O<br />
Q U E M A & V E N A E</div>
<div style="text-align: justify;">
<div style="text-align: justify;">
Y O N A G U A L</div>
<div style="text-align: justify;">
N A B I C</div>
W A L T T E R I</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
<div style="text-align: justify;">
Voi jestas sentään jälleen, mitkä bileet. Joskus mietin, että tahtoisin muuttaa pois Helsingistä, varsinkin silloin kun kevät kääntää kelkkansa ja muuntautuu nahkeaksi loskalumisateeksi, kuten tänään, mutta sitten muistan, että muualla ei ole Helsingin pippaloita eikä varsinkaan ug-pippaloita. No hyvä on, saattaisin saada kohteesta riippuen vastineeksi aivan uudet musaympyrät, mutta en tahdo pois nykyisistä, vaan haluan sukeltaa syvemmälle ja useammin ja enemmän ja kovempaa.</div>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Koska Abyss järkättiin käsittääkseni ensimmäistä kertaa, en ollut etukäteen aivan varma siitä, mitä konsepti pitää sisällään tai millaista musiikkia yön aikana tarjoiltaisiin. Kuuntelin toki otteita tapahtumasivulla kiitettävän havainnollistavin tekstein esiteltyjen artistien soundcloud-tileiltä, ja tulin siihen tulokseen, että vaikka ensi alkuun oletin, tai siis toivoin, kyseen olevan drum&bassista, tuntui painotus olevan teknossa. Lähdin joka tapauksessa varsin innostuneena Espoon puolelle ja kiitin onneani siitä, että samaan bussiin sattui porukkaa, joka oli mitä ilmeisimmin suuntaamassa samaan päämäärään. Jos olisin harhaillut perille ilman suuntaa näyttävää kourallista ihmisiä, olisin luultavasti poukkoillut ulkosalla tuplasti pidempään, ja koska olin jo valmiiksi missaamassa illan aloittaneen Caen ja Criban b2b-setin, halusin päästä perille mahdollisimman pian. Kuulin myöhemmin, että tämä kaksikko oli kuulemma vetänyt pääosin junkkaa, joten harmistukseni nousi entisestään, mutta itsepähän jumittelin kotona kypsästi The Carrie Diariesin parissa etkoillen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olin ovella ennakkolippuineni puolenyön aikoihin, juuri kun <a href="https://soundcloud.com/antnhki" target="_blank">Anton Nico</a> aloitti. Ennakkopiletti tuli tarpeeseen, sillä vaikka saapuessani ei ollutkaan jonoja, myytiin tapahtuma loppuun varsin pian sen jälkeen. Ennen kuin pääsin tanssilattialle asti, pyörin hetkisen hämärässä tilassa jostain syystä ihan pihalla. En ensin millään meinannut keksiä, mihin piilottaisin takkini, ja ängin sen lopulta narikan alle pieneksi palloksi, toivoen lattian olevan joten kuten hygieeninen (hehe juu varmasti) ja myttyisyyden estävän sen, että joku vahingossa vetäisi rakkaan Kosmos-festareilta hankitun tonttulakkitakkini päälleen ja katoaisi se yllään yöhön. Tämän operaation jälkeen tungin reppuni samaan epäilyttävään rakoon, vain hakeakseni sen muutaman minuutin päästä viereeni tanssilattian seinustalle. Olen vissiin liian kokematon ug-bile-vieras, sillä pasmani menivät jollain tapaa täysin sekaisin enkä meinannut alkuun lainkaan saada kiinni siitä, minkälaisessa tilassa tai minkälaisen ihmisjoukkion keskellä olin. Ihmettelin myös tupakansavuista ympäristöä, jonka jäljiltä kaikkiin vaatteisiin ja hiuksiin tarttui se äklö lemu, jota vihasin silloinkin, kun itse vielä poltin, ja joka vaatii joskus useamman pesun irrotakseen kokonaan. Tosin täytyy myöntää, että tupakoivassa dj:ssä on jotain kiistämättömän seksikästä (moi Anton Nico).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tällä hämmennyksellä ei kuitenkaan ollut mitään tekemistä paikan yleisen viihtyvyyden kanssa. Tanssilattia oli sopivan tiivis, joskin hetkittäin liiankin ahdas, ja esiintyjälavan takaseinustalle koko yön heijastetut visuaalit lisäsivät huomattavasti kokemuksen nautinnollisuutta. Propsit niistä <a href="https://www.facebook.com/VJ-Pythagoras-Flux-249501751920628/" target="_blank">Pythagoras Fluxille</a>! Olen joskus aikoinani ajatellut, että nuo värikkäät ja monikuvioiset heijastelmat toimivat vain niille, jotka ovat muunnelleet tajuntaansa muutenkin kuin musiikin keinoin, mutta kyllä niillä vain on ratkaiseva merkitys riippumatta katselijan päihtyneisyyden tasosta. Kauniisiin väreihin ja hypnoottisesti liikuskeleviin muotoihin on helppo upota musiikin avulla, ja mikä tärkeintä, tämä toimii myös päinvastoin. Mun on joskus vaikea keskittyä musiikkiin toivomallani intensiteetillä, jos ympärillä höpistään, ja silloin kun silmien jatkuva kiinnipitäminen tuntuu liialliselta eristäytymiseltä, toimii visuaalien tuijottaminen täydellisenä fokusointikeinona. Kai se on useamman aistin virittyminen, joka tekee kokemuksesta niin kokonaisvaltaisen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Paikkaan laskeuduttiin kapeita portaikkoja pitkin, kuin salaperäiseen luolaan, ja toisia portaita kipuamalla pääsi ylemmälle tasolle, jonkinlaiselle parvelle, josta näki tanssilattian yli ja josta sai ruokaa ja jossa pystyi hengailemaan. Olin kuitenkin niin arastelija, etten käynyt yläkerrassa kertaakaan, sillä en tahtonut lähteä tunkemaan vellovan ihmismeren läpi vailla tietoa siitä, mihin olin suuntaamassa. Ihan täysin hölmöä, I know, mutta uudet tilat ja tuntemattomat naamat vaikuttavat muhun näin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Löysin joka tapauksessa aikani sekoiltuani itseni onnellisesti tanssilattialta, ja kuten aina, ihan vahingossa ja tiedostamatta, asettauduin vasempaan etunurkkaan äänentoistosysteemien tuntumaan. Yritin säännöllisin väliajoin vetäytyä kauemmas tämän booming bassin juuresta, mutta jokin selittämätön voima veti mut aina takaisin. Anton Nico soitti erittäin erittäin hyvältä tuntuvaa musiikkia, pehmeää mutta skarppia. Tai siltä kai syvät bassot aina tuntuvat. Ne samaan aikaan syleilevät mutta pitävät kuulijansa varpaillaan. En tiedä meneekö tämä eka kuulemani puolitoistatuntinen virallisesti teknon alle, mutta musta se tuntui enemmän houselta, tai niin ainakin kehoni reagoi. Oli mahdotonta pysytellä paikoillaan, sillä vellovat musiikkiaallot pitivät koko ajan pienessä liikkeessä. Olen joskus epäillyt housen toimivuutta tanssilattialla, varsinkin jos kyseinen soundi dominoi koko iltaa, sillä niin hyvä mieli kuin sen kuuntelemisesta tuleekin, siitä puuttuu teknon ja varsinkin d&b:n potku ja särö. Se on kuin yhtä pumpulia. Oli tämä Anton Nicon setti sitten tätä lajia tai ei, se kuitenkin muutti mielipidettäni sen verran, että uskon pehmoisempaankin musaan olevan mahdollista uppoutua tuntikausiksi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tästä höpinästäni voisi nyt saada sen kuvan, että eka kuulemani setti oli täyttä nysväämistä, mutta niin ei suinkaan ollut. Anton Nico vaihtui <a href="https://soundcloud.com/quema-venae" target="_blank">Quema & Venaeen</a>, joita kuulin vessajonossa kuvailtavan minimaaliseksi teknoksi, mutta mun korviini tyyli pysyi melko samanlaisena kuin Anton Nicon setti, keveydessään monipuolisen mielenkiintoisena. Oli myös varsin mieluisaa seurata, kuinka miekkoset vaihtelivat vuoroja ja fiilistelivät toistensa valintoja. Tai en tiedä kuinka kaksikot toimivat, onko &-merkillä toisiinsa sidotuilla parivaljakoilla eri toimintaperiaatteet kuin back2backeissä ja oliko kaikki kappaleet päätetty etukäteen yhdessä, mutta ulospäin näytti siltä, että yhden siirtyessä asemiin toinen ilahtui tämän panoksesta.<br />
<br />
Kierrokset kovenivat loppua kohden, kuten voi soundcloudista kuunneltuna kenties huomata, mutta itse en jälkikuunteluihin pysty, sillä näin lyhyen aikavälin jälkeen ja bileiden ollessa vielä tuoreessa muistissa en kykene palaamaan takaisin, vaan haluan säilyttää ne muistot ja olot, jotka livetilanne synnytti. Läppärin kautta kokemus lienee täysin eri universumista, jostakin paljon latteammasta, vaikka se ei musiikkien syy olekaan. Siistiä joka tapauksessa, että tällainen mahis on olemassa, jos joskus tahdon aikamatkailla takaisin lauantaiyöhön.<br />
<br />
Juttelin tämän tokan setin loppua kohden kaverin kanssa, jonka mielestä housemainen jumputus oli tylsähköä, ja arvelen, että jos olisin tehnyt yhtään mitään muuta kuin suunnannut sataprosenttisen huomioni lavan tapahtumiin, olisin ollut samaa mieltä. Uskoisin saman pätevän mihin tahansa genreen, joka ei ole kierroksiltaan niin täysinäistä kuin nyt vaikka jo mainitsemani rumpubasso. Ne lipuvat helposti taustamusiikiksi eivätkä pakota kuulijaansa olemaan läsnä. Nyt sain kuitenkin muistoihini kauniin kolmetuntisen ja keholleni sopivan smoothin herättelyn.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sitten tapahtui jotain ihan älytöntä, jota en vieläkään täysin ymmärrä. <a href="https://soundcloud.com/yonagual" target="_blank">Yonagualin</a> aloittaessa oli selvää, että tahti kiihtyy, mutta se mikä mut yllätti täysin, oli se, kuinka absoluuttisen hyvältä musiikki tuntui. Siis fyysisesti. Alku oli teknomainen, ja ehdottoman mukaansatempaava, mutta ajattomalta tuntuneen ajan jälkeen tyylilaji vaihtui johonkin, jota uskaltaisin kutsua psykeksi. Ehkä. Diippiä psykeä? En tiedä. Musiikki oli jotenkin ihan täynnä, niin että ääniä tuntui olevan joka paikassa koko ajan ja keho halusi seurata niitä kaikkia, mutta samaan aikaan yleistunnelma oli hiippaileva ja rauhoittava, vaikka äärimmäisen sitova, niin ettei olisi tullut mieleenkään lähteä lipittämään vettä tai edes huomioida mitä ympärillä tapahtui. Tosin huomioin silti automaattisesti, sillä vieressä tanssivat tytöt ja pojat tuntuivat äkisti siltä, että tanssimme yhdessä, ihan kuin olisimme sanattomasti sopineet, että olemme kaikki ihania ja pidämme toisistamme. En ole tuntenut samantasoista yhteenkuuluvuutta vielä minkään keikan aikana.<br />
<br />
Kosmos-festareiden jälkimainingeissa totesin, että psyke ei tarjoa mulle mitään, sillä vaikka kuinka norkoilin tuon päälavan läheisyydessä viime kesänä, en vain käsittänyt, mikä tyylilajissa kiehtoo. Nyt joudun kuitenkin mahdollisesti peruuttamaan ja tutkimaan genreä lisää. Jos joku aiheuttaa noin täydellisiä mieltä ja kehoa helliviä viboja, en voi jättää sitä sikseen. Olin myös jostain syystä alkanut nihkeilemään tulevien Kosmoksien suhteen ja ajattelemaan, etten ehkä lähde tänä vuonna ollenkaan, mutta nyt mietin vain, että what the hell is wrong with me? Miksi ihmeessä en lähtisi?<br />
<br />
Aivan kuin Yonagual ei olisi yllättänyt tarpeeksi, oli jälkeenpäin luvassa jotain vielä upeampaa: drum&bassia ja breakbeatia. Juuri kun luulin, että ainoa mahdollisuus tämän lempigenren fiilistelyyn oli mennyt sivu suun. Eikä kyseessä ollut mikä tahansa setti, vaan kokonaisuus, jota kehuisin suorastaan näkemykselliseksi. Edistykselliseksikin. En tiedä johtuuko se siitä, etten ole aiemmin kuullut livenä samanlaista tahtilajeilla kikkailua, mutta johtui sitten mistä vaan, on selvää, että <a href="https://soundcloud.com/zeneli-1" target="_blank">Nabic</a> on tekijä, jonka edesottamuksia pidän vastaisuudessa tarkasti silmällä. Ääh, voitaisiinko kääntää kelloja hetkeksi taaksepäin ja mennä lauantaiyöhön tai siis sunnuntaiaamuyöhön puoli viiteen, kun seisoin lavan edustalla ja värisin halusta heittäytyä tanssiin täysillä. Rakastan kunnollista rakentamista huippuhetkiä kohti, sillä vaikka pelkkä paahtaminen on tanssieuforian kannalta suosiollista, on huomattava kontrasti biisien synnyttämien energiatasojen välillä paljon palkitsevampaa. Juuri sitä Nabic teki, pitäen kuitenkin yleisön koko ajan lumoutuneena, joka sekunti valmiina lähtemään uuteen nousukiitoon. Tunnistin yhden biisin ja meinasin seota sen aikana - ehkä sekosinkin - ja olen vieläkin hieman närkästynyt siitä, etten ole missään vaiheessa saanut päähäni, mikä kappale oli kyseessä. Mutta kai se ilmaantuu tietoisuuteeni ennemmin tai myöhemmin, kuten aina käy, kun jonkin tunnistamaton kappale jää päiväkausiksi vaivaamaan.<br />
<br />
Nabiseen aikana ei kuitenkaan vaivannut mikään, eikä selvästi muutakaan porukkaa, sillä tämä oli ainoa dj, jolle taputettiin ehkä noin miljoonasti setin aikana. Ihan syystä. Aika juoksi ohitsemme, enkä voinut tajuta, että kello oli jo kuusi, kun illan viimeinen teknojäbä <a href="https://soundcloud.com/waltteri" target="_blank">Waltteri</a> nousi lavalle. Kuuntelin tämän promomiksausta pari päivää ennen tapahtumaa, ja lupasin itselleni, etten lähde kotiin ennen kuin koko setti on jorattu, niin ison vaikutuksen tämä hurjasti hakkaava tekno muhun teki. Olisin tosin pysytellyt tanssilattialla ilman ennakko-odotuksiakin, sillä asianmukaisen pehmeämmän (no okei ihan tolkuton vähättely) aloituksen jälkeen Waltteri veti päälle sellaiset hullut kierrokset, että irrottautuminen oli mahdotonta. Kroppani alkoi jo sanoa sopimusta irti, enkä oikein kyennyt muuhun kuin laiskahkoon hytkymiseen, mutta välillä bassot, tai oikeastaan musan kaikki elementit, menivät niin sekopäisiksi, että ne buustasivat mut tilaan, jossa mitään väsymystä ei tuntunut ja oli vain oltava täysillä mukana. En ole varmaankaan koskaan kuullut niin väkivaltaista teknoa kuin näiden viimeisten tuntien aikana, ja voi että se tuntui suloiselta. Tai ei, se tuntui suloisen vastakohdalta, varsinkin kun polvet ja jalkapohjat alkoivat olla hajalla, mutta jokainen läpi yön tanssinut tietänee, kuinka häilyvä kivun ja nautinnon välinen raja on.<br />
<br />
En kuitenkaan kestänyt ihan viime metreille asti, sillä puoli ysiltä jouduin antamaan periksi ja kompuroimaan pihalle. Linnut lauloivat ja taivas oli kirkas ja ihmettelin hetken, mihin vaihtoehtoiseen todellisuuteen olin saapunut. Kaikki kamani olivat tallessa, ja mua alkoi pienesti hävettää, että olin alun perinkään ollut niiden vuoksi huolissani. Miten tällaisen musan fiilistelijät voisivat haluta toisilleen pahaa?<br />
<br />
Ainiin, olin fiksusti valinnut juuri tämän yön testatakseni uutta hippidödöä, ja saatoin jo parin tunnin päästä todeta, että sen teho oli yhtä tyhjän kanssa. Sori siitä.</div>
Riinahttp://www.blogger.com/profile/06985125001209007703noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2250729209703302132.post-64652132455178434872016-03-01T12:00:00.002+02:002016-03-01T12:07:42.119+02:00Innamind Recordings 26.2.2016<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi51w-mku0GGZBBfwe6xhI71ZBIMh2I3kFI2DihC1d5IlkkEXlKBP_HWUWbeZTPGLeUNa5IhdsE3RQn-PiOZeMQtaiCgIN559ESfMIJfb_o5kVd-5TAiiNg5_KKGZLxC6GSwJYWZSzXGLg/s1600/12778955_10207050753241658_8676146692541506778_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi51w-mku0GGZBBfwe6xhI71ZBIMh2I3kFI2DihC1d5IlkkEXlKBP_HWUWbeZTPGLeUNa5IhdsE3RQn-PiOZeMQtaiCgIN559ESfMIJfb_o5kVd-5TAiiNg5_KKGZLxC6GSwJYWZSzXGLg/s400/12778955_10207050753241658_8676146692541506778_o.jpg" width="282" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Sanon heti alkuun, että tämä keikka saattoi hyvinkin mennä koko elämän top kolmoseen. Ei ehkä kokemusten, mutta musiikillisten tapahtumien osalta. Luulen, että vahvasti myönteisestä reaktiostani (miksi valitsen näin latteita ilmaisuja, jotka eivät yhtään välitä sitä, mitä todella tunnen) on kiittäminen musiikkia (mikä voi kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta ei välttämättä ole keikoista puhuttaessa ainoa asia, joka vaikuttaa kokemukseen), sillä tässä tyylilajissa on sellaisia hämäriä parantavia ja rakkaudellisia värinöitä, että se tuntuu korjaavaan jokaisen ongelman, niin sisäisen kuin ulkoisen, fyysisen kuin psyykkisen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ei sillä, että olisin saapunut paikalle erityisen ongelmakimppuna. Olin tosin hermoillut vuorokauden sitä, että jalkaani oli edellisenä päivänä iskenyt kummallinen puukoniskumainen kipu, joka tuntui jokaisella askeleella, ja koska olin lähemmäs kuukauden ajan padonnut tanssihalujani, meinasin vaipua epätoivoon jo siitä ajatuksesta, etten pääsisi Lämpöön tänä odotettuna perjantaina. Otin käyttöön kaikki keksimäni parannuskeinot, joihin kuului keskeytyksetön psyykkaaminen sekä Ruohonjuuresta nimenomaan tällaisia hätätilanteita varten hankittu öljy, jonka uskon toimineen päätoimisena korjaajana, oli kyse sitten placebosta tai ei. Joka tapauksessa rakas jalkani on perjantaista lähtien pysynyt kivuttomana, jos nyt ei perinteisiä tuntikausien tanssimisen aiheuttamia vammoja lasketa, ja pääsin onnellisesti toteuttamaan kaikki ne unelmat, joita olin tämän eventin ympärille rakentanut. Niihin kuului tanssiminen sekä tanssiminen ja hymyileminen ja tanssiminen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Koska olin tapani mukaan onneton myöhästelijä, missasin <b>Mikaelin</b> setin kokonaan, ja voi vietävä että harmittaa! Olen henkilön uskollinen soundcloud-fani ja aivan vahingossa rakastunut viime kuukausien aikana tuolta äänipilvestä löytämiini uudempiin sekä vanhempiin musaklippeihin, mutta en joutunut nieleskelemään pettymystäni pitkään, sillä juuri esiintymisensä aloittanut <b>Karma</b> pyyhkäisi kaikki ajatukseni pois ja veti mut soundeillaan pikkuhiljaa lähemmäs dj-pöytää, niin lähelle, että melkein nolostutti. Tilaa tanssia oli Lämmön suhteellisen keskikokoisesta koosta huolimatta aivan riittämiin, mutta kun yleisöä on liian vähän täyttämään lattia, tuppaa käymään outo nöyristelevä ilmiö: ihmiset jättävät dj-pöydän eteen monta metriä tyhjää tilaa, ja asettautuvat löysästi jonkinlaisiin riveihin, kuin hakeakseen turvaa siitä kourallisesta, joka on päätynyt samaan osaan tanssilattiaa. Isommilla klubeilla mua ei haittaa yhtään tanssahdella ylhäisessä yksinäisyydessäni, mutta silloin kun dj on niin lähellä, että tanssilattian kauimmaisistakin kolkasta pystyy katsomaan tätä silmiin, on liiallinen oman tilan ottaminen arveluttavaa, ellen sitten onnistu tunkemaan itseäni johonkin pimeään huomaamattomaan nurkkaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
No joka tapauksessa, onpa hämmentävää tanssilattiakäyttäytymisen analysoimista, varsinkin kun en uhrannut tällaisille mitättömille hatusta vedetyille seikoille ajatustakaan enää sen jälkeen, kun todella pääsin tunnelmaan. Siihen ei mennyt muutamaa minuuttia kauempaa. Olin aloittanut jostain takarivistä ja seinän läheisyydestä, mutta kuten sanottu, olin jotakin tiedostamatonta kautta ajautunut tanssilattian edustalle, ja siinä pysyttelinkin onnellisena niin kauan, että jano pakotti vessaan. Koska vedestä pyydettiin baaritiskillä euro. Euro! Samasta asiasta, jonka saan ilmaiseksi hanaa kääntämällä! Mä oon hei työtön?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Nesteyttämisretkeä ennen ehti kuitenkin vierähtää pari keskeytyksetöntä tuntia tanssilattialla, joiden aikana Karma ja sen jälkeen <b>Kursk</b>, koko levylafkan perustaja, vetivät yleisönsä spiraalimaisesti kohti yhä syvempiä syövereitä, joka kuuluu lempi-ilmaisuihini niin kirjoitettuna kuin musiikillisesti koettuna. Karma tuntui olevan kevyempi versio Kurskista, mikä ei suinkaan tarkoita minkäänlaista lämmittelyä, vaan ainoastaan sitä, että Kurskin setti oli muutamaa astetta matalataajuisempi ja raskaampi, molemmat erittäin positiivisia seikkoja tässä yhteydessä. Karma saattoi olla lempeämpi? Keinuvampi? Reggaempi? Kahta ekaa mahdollisesti joo, viimeistä onneksi ei. Kiitos luojalle siitä, että lähes koko ilta oli reggae-vapaa. Mikään ei tuhoa tanssihaluja yhtä tehokkaasti kuin yhtäkkiset jah blessit ja 420 jamaica-vibat. Miellän tämän illan tyylilajin pitkälti dubiksi (oikeaoppisempi kategoria saattaisi olla dubstep, mutta mun on vaikea nähdä sitä, sillä mulle dubstep on sitä jotain vuoden 2010 mäiskettä, joka ei nykyään sytytä lainkaan), jolla on toki yhteytensä tähän parjaamaani letkeään musiikkityyliin, mutta mielestäni ne saa jatkossakin pitää nätisti erillään.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Totta puhuen en kuitenkaan osaa eritellä illan aikana kuultuja elementtejä tuon enempää: muistan jälleen vain oloni ja nautintoni, esiintyjästä riippumatta. Onpa muuten outoa kutsua dj:tä esiintyjäksi, vaikka samalla pelkkä dj:kään ei tee oikeutta. Esiintyjän miellän muusikoksi, joka tulee lavalle, esittää järjestyksessä kappaleitaan ja poistuu. Dj taas on toki oikeaoppinen termi sille henkilölle, joka pyörittelee levyjä ja valitsee musat, mutta himmeässä ja savuisassa ja tiivistunnelmaisessa Lämmössä tuntui tapahtuvan jotain suurempaa. Eivät ne jäbät siellä kaiken tekniikan takana valinneet kappaleita toisensa jälkeen, vaan kokosivat musiikista parhaan näkemyksensä mukaan vaihtoehtoisen todellisuuden, johon halukkailla oli mahdollisuus astua ja upota.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olin etukäteen mieltänyt <b>Egolessin</b> pääesiintyjäksi, sillä tämä otettiin jokin aika ennen h-hetkeä korvaamaan peruuttanutta <b>Gantzia </b>ja sai näin ollen tapahtuman fb-sivustolla enemmän mainintoja kuin muut. En tiennyt kummastakaan etukäteen mitään, muutamaa spotify-soittoa lukuun ottamatta, joten vaihto ei mua harmittanut. Egoless veti lisäksi erikoisuutena settinsä jonkin hyvin hämärän ja totta puhuen melko antiikkiselta vaikuttaneen kojeen kautta. Eikö olekin kuin vanhanaikainen kirjoituskone, tai ehkä haitari, kun vilkaisee nopeasti?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9XTCtqNkBFtmSkSEbduAWpCpfWknVVsiNZ2jRSRr0U0WvRybkH1e9zhcv0snbwDPbtK1kBZ0-Ra6uHxwkTCQoxVkWq7uYQGokDSVHPjR2gyJtbLwdAI_uBfhbYvxhbt37upyORPhgS50/s1600/MIDAS%252BVENICE%252BF32.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="257" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi9XTCtqNkBFtmSkSEbduAWpCpfWknVVsiNZ2jRSRr0U0WvRybkH1e9zhcv0snbwDPbtK1kBZ0-Ra6uHxwkTCQoxVkWq7uYQGokDSVHPjR2gyJtbLwdAI_uBfhbYvxhbt37upyORPhgS50/s400/MIDAS%252BVENICE%252BF32.JPG" width="400" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Huolestuttavasta reggaepainotteista alusta selviydyttyämme (noniin nyt lupaan olla haukkumatta tuota pohjimmiltaan ihan jaloa musiikkityyliä enempää) Egolessin setti otti tulta alleen ja olikin täyttä kultaa. Tunnistin yhden kappaleen ennestään, enkä tiedä enää mikä se oli, mutta olin ihan ekstaasissa sen aikana, ja muidenkin kappaleiden, niin että hiukset meinasivat irrota ja kroppa tuhoutua ylikierroksista. Tai ehkä päinvastoin puhjeta jonkunlaiseen paranneltuun versioon entisestä, Riina v. 2.0, mitä en yhtään ihmettelisi näiden musavibojen hoidettua mieltä ja kehoa koko yön. Satuin vielä nuohoamaan massiivisen äänentoistorykelmän vierellä suurimman osan ajasta, ja voin vain kiittää taianomaista tuuriani siitä, että olen kaikkien näiden musiikkimaailmoissa vietettyjen vuosien jälkeen välttynyt tinnitukselta. Jossain vaiheessa Egoless pyysi - ei ehkä kaikkein kohteliaimmalla tavalla muutaman fuckin ilmoille heittäen - äänenvoimakkuuden nostoa, mikä ei mielestäni ollut tarpeen, mutta mitäpä mä tiedän. Ja vaikka normaalisti asennoidun siten, että tarpeeksi hyvä musiikki ei tarvitse tuekseen maksimaalisia volumeja, en voi väittää, etteivätkö energiani olisi nousseet sitä mukaa kun volanappia käpälöitiin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ei Egoless silti timanttisesta seitsemänkymmentäviisiminuuttisestaan huolimatta kohonnut ylitse muiden, mikä ei toki varmasti ollut tarkoituskaan. Kun jäljellä oli enää <b>LAS</b>, mietin aavistuksen hädissäni, että eihän tämä vielä saa päättyä. Tunti tuntui epäreilun lyhyeltä ajalta. LASin setin aikana kävi kuitenkin jotenkin hämmentävästi niin, että aika tuntui ei nyt suorastaan pysähtyvän, mutta katoavan, eikä jälkeenpäin ollutkaan lainkaan sellainen olo, että ilta olisi jäänyt kesken, vaan päinvastoin. LAS soitti niin vaihtelevaa sekä loppua kohden suorastaan hämyisää tavaraa, että koin vikan tunnin ehdottomasti intensiivisimmin. Tahdoin sulkea silmät ja hukkua siihen äänivyöryyn. En muista suljinko, mutta ainakin musta tuntui siltä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tahtoisin kiittää ystävääni Mattia (kai me ollaan jo ystäviä eikä kavereita iik?), jonka vesipullo mahdollisti sataprosenttisen läsnäolon tanssilattialla, ja joka on ihan all around hyvä tyyppi. Luulin, että keikat ovat aina parhaimmillaan yksin koettuina, mutta kävi ilmi, että maailmassa on ainakin yksi ihminen, jonka kanssa on aidosti kivaa jorailla. Kiitti myös sille yhdelle jäbälle, joka käy drum&bass-eventeissä vähintään yhtä ahkerasti kuin mä, ja joka aina välillä pomppaa jostakin lavan edustalle riehumaan ja jolle lähetän joka kerta telepaattiset rispektit erinomaisesta musamausta ja tavasta fiilistellä. Kiitos myös sille toiselle ihanalle ystävälle, jolta sain suklaata ja viikunaa, ja jonka kanssa jutellessa kotimatka oli paljon antoisampi kuin mitä se kokonaan yksin kuulokkeet korvissa taitettuna olisi ollut. Myös narikkamiekkonen oli miellyttävän kohtelias, eikä osoittanut minkäänlaista ärtyneisyyttä, kun kävin kinuamassa reppuani voidakseni diilata korvatulppia niitä tarvitseville. Itse asiassa kukaan ei tänä iltana ollut tippaakaan tyhmä, mitähän magiaa tämä on?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
En tiedä onko tässä vaiheessa turhaa sanoa kiitos järjestäjille ja musiikintekijöille ja kaikille hyville ihmisille, joiden ansiosta tämä yö oli olemassa, mutta kiitos.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Saavuin kotiin niin onnessani, että en pystynyt nukahtamaan purkamatta euforiaani johonkin, joten kirjoitin tuntoni aamuviideltä päiväkirjaan, ja laskin raapustamastani tekstistä seuraavana päivänä seitsemän sydäntä.</div>
Riinahttp://www.blogger.com/profile/06985125001209007703noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2250729209703302132.post-37383350534099300902016-01-27T22:09:00.000+02:002016-02-14T22:18:41.890+02:00FABRICLIVE 22.1.2016 // Critical Sound & Bandulu<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaiToNwiFi0fApUwmINeBtfURmCmjzOE6B1xC4PdK_CDzRPumX26sthrR-TG6_9t2aZ6nLhx-Iu54wGjeyXdNQyhyphenhyphenfUpHsAhve-CMoyHf4BD29og55-iWOcMaHYpybtPPVqdRNLFojbIs/s1600/12240336_10153310887258471_6437353761935339048_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="236" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaiToNwiFi0fApUwmINeBtfURmCmjzOE6B1xC4PdK_CDzRPumX26sthrR-TG6_9t2aZ6nLhx-Iu54wGjeyXdNQyhyphenhyphenfUpHsAhve-CMoyHf4BD29og55-iWOcMaHYpybtPPVqdRNLFojbIs/s640/12240336_10153310887258471_6437353761935339048_o.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><a href="https://www.facebook.com/events/1508621106101607/" target="_blank">Kuva</a></td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
Joulukuussa keksin tyhjästä, että Lontoo ei ole kovin kaukana eikä tilini täysin tyhjä. En lentovaihtoehtoja ja Fabric-klubin lähistöllä sijaitsevia hotelleja selaillessani osannut ensin edes olettaa, että matka todella onnistuisi, ja pitkälle maksujen sinetöimisen ja Lontoo-matkaoppaiden tutkimisen jälkeen pelkäsin kaikkea, mikä voisi mennä pieleen. Selvisin kuitenkin ilman niitä fyysisiä ja henkisiä vammoja, jotka hermostuneissa mielikuvissani tulivat viime hetkellä unelmien matkani esteeksi, ja vasta lentokoneeseen kompuroituani ja brittiläisen herran vierustoveriksi asettauduttuani uskalsin käsittää, että olin kuin olinkin turvallisesti matkalla kohti kuplivaa riemua aiheuttavaa yötä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Esiintyjälista tuntui kaikessa komeudessaan pitkään suorastaan käsittämättömältä. En meinannut uskoa, että pääsisin hikoilemaan käytännössä kaikkien suosikkieni keikoille. Suosikkien, joita en tähän mennessä ole päässyt näkemään, sekä suosikkien, jotka ovat esiintymisillään elämääni jo aiemmin rikastuttaneet. <b>Spectrasoulia</b> kohtaan tunsin suurinta etukäteistä innostuneisuutta, sillä kaksikon pari levyä pitivät mut pinnalla viime kesänä, kun ahdistavat työsyöverit meinasivat vetää mielialani liian tuhoisiin syvyyksiin. Lisäksi <b>Sam Binga</b> sai uteliaisuuteni heräämään, sillä hemmon mielikuvitukselliset kikkailut kuuluvat genren kekseliäimpään lokeroon.<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Matkaa hotellistani oli ainoastaan vartin verran, mutta osasin ennakoida oman harhailevaisuuteni ja lähdin liikkeelle samaan aikaan kuin soitto Fabricissa alkoi. Arvioin aivan oikein oman sisäisen gps:ni toimivuuden, tai pikemminkin reistailun, sillä onnistuin muutaman korttelinvälin aikana eksymään ja kiertämään google mapsista etukäteen tarkastamani reitit kahteen otteeseen ennen kuin osuin kovasti kaipaamalleni Charterhouse Streetille. Sen jälkeen ei ollut epäilystäkään siitä, mihin suunnata, sillä heti nurkan takana odotti ihanan paksua brittimurretta (voiko sitä edes sanoa murteeksi vai kutsutaanko tuota hienostunutta ääntämistyyliä yksinkertaisesti englanniksi?) vääntävä nuorisojoukkio, jota tuimahkon näköiset järjestyksenvalvojat kaitsivat kolmeen jonoon. Mut ohjattiin yhteen ahtaista metalliaidoilla toisistaan erilleen jaetuista kujista ennen kuin edes kunnolla käsitin saapuneeni oikeaan osoitteeseen, ja seuraavassa hetkessä jouduin varsin kiireellä kaivelemaan papereitani pokelle, joka huusi reippaasti "THIS WAY LOVE!" ja elehti oikeaa sisäänkäyntiä kohti tihrustettuaan ensin aikansa epäilemättä kummallista kieltä pursuavaa ajokorttiani.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Häkellyttävän ripeä toiminta kiihtyi entisestään otettuani pari askelta klubin sisätilojen puolelle. En muista kuinka monta turvatarkastusta kävin läpi - luultavasti vain yhden, mutta siinä pyörityksessä ja huutelussa se tuntui kymmeneltä - ja jouduin pettymyksekseni luopumaan banaanista ja niistä kahdesta vesipullosta, jotka olin varannut mukaani aamun väsähtäneitä tunteja varten. En sentään ole niin pihalla, että kuvittelisin voivani viedä Lontoon kenties tunnetuimman yökerhon tiloihin omia juomia ja syömisiä, mutta oletin narikan toimivan tarpeeksi turvallisena säilytyspaikkana kyseisille viattomille eväille. Oletko aivan idiootti, tuntui topakasti reppuni sisältöä mylläävä nainen sanattomasti ilmaisevan, ja koetin sopertaa "can't I just leave them in the..." löytämättä oikeaa sanaa narikalle. Nainen veti moittivasti esiin toisen rakkaista vesipulloistani ja jatkoi luetteloaan siitä, mitä kaikkea sisälle on kiellettyä tuoda. Jotain sanoakseni tokaisin "I'm from Finland", mikä tuntui heti ainoastaan lisäävän tilanteen hölmöyttä. Ihan kuin olisin yrittänyt kotimaani esille tuomalla kertoa, että olen asunut alkeellisissa oloissa, joissa ei klubikulttuuria tai valvotuissa oloissa juhlimisen konseptia tunneta. Nainen vastasi että niin niin mutta täällä meillä Lontoossa tänne ei ole sallittua tuoda yhtikäs mitään, aivan kuin reppuni kovakourainen käsittely ja samanaikainen kieltojen hokeminen ei jo olisi tehnyt tätä aggressiivisesti noudatettua sääntöä vesiselväksi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kun viimein pääsin seulasta läpi, odotti lippu- ja narikkajonossa vielä sellainen pomotteleva ja sekava ilmapiiri, että viimeinkin varsinaisen klubin tiloihin kompasteltuani tunsin kulkeneeni pyörremyrskyn läpi. Tämä ei suinkaan laskenut mielialaani, vaan asetti mut päinvastoin melkoisen jännittyneeseen ja äärimmäisen valppaaseen olotilaan. Hyppelehdin alas portaita pitkin, jotka tuntuivat hetken jatkuvan maapallon keskipisteeseen asti. Kaikkialla oli pimeää, usvaista, värikkään välkehtivää. Vastaani tuli hämärästi erottuvia hahmoja ja hahmojen ääriviivoja, kunnes viimein pääsin pohjakerrokseen. Kiersin ensin väärälle puolelle, koska olen onneton seuraamaan ilmiselviä suuntia ja haluan myös saada selkeän käsityksen ympäristöstäni, jotta tiedän, mihin asettautua, ja laskin tällä pikakierroksella noin sata eri pikkuista baaritiskiä. Kun sitten viimein löysin oikean reitin ja käännyin viimeisen kulman takaa kaipaamalleni tanssilattialle, aloin hymyillä. Enkä lopettanut tuntikausiin. Eräs olemukseltaan varsin luihu miekkonen kommentoi jossain pikaisessa vaiheessa "you've got a really cheeky smile when you dance!". Tämä jäi mieleeni yhtenä parhaista koskaan kuulemistani kohteliaisuuksista, vaikka en voikaan mennä takuuseen tyypin tarkoitusperistä tai niiden kunniallisuudesta. Totesin nimittäin yön aikana, että näin on totta tosiaan näreet: en yksinkertaisesti osaa olla virnuilematta samalla kun tanssin. Toki pystyn pyyhkimään kasvoni peruslukemille, jos oikein kovasti keskityn ulkoiseen olemukseeni, mutta miksi keskittyisin?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Iskettyäni itseni kultasuoneen oli <b>Hyroglificsin</b> setti juuri päättymässä, eivätkä sen viimeiset minuutit ymmärrettävästi suoneet mulle samanlaista huikaisevaa kokemusta kuin saman artistin älytön veto kotimaassamme <a href="http://upotuksenlevyt.blogspot.fi/2015/10/drop-zone-presents-critical-sound.html" target="_blank">viime loppusyksystä</a>. Kun Sam Binga ja <b>Om Unit</b> kipusivat dj-pöydän taakse asemiin, ujuttauduin mahdollisimman hienovaraisesti syvemmälle jo tässä vaiheessa hyvin tiiviisti pakatun yleisön uumeniin - toisin kuin ne rohkeat ja röyhkeät yksilöt, jotka ilmestyvät kesken kaiken tyhjästä ja raivaavat häpeämättömästi tönivän tiensä eturiviin, tahtoisin aina pyydellä anteeksi jokaiselta, jonka eteen vahingossa tuppaudun - ja sitten vain tanssin. Mulle oli alusta asti selvää, etten malttaisi edes käväistä toisessa huoneessa. Se olisi varmasti tarjonnut kovatasoisia räppihommia, mutta ei nyt saanut sijaa kaikkien ekan huoneen huippujen keskeltä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olen huomannut kummallisen ilmiön: mitä syvemmällä livemusiikissa olen, sitä vähemmän muistan siitä jälkeenpäin. Saatan muistaa valitsemani sijainnin tanssilattialla ja välähdyksiä ympäröivistä ihmisistä, mutta musiikista en välttämättä osaa sanoa halaistua sanaa. Illan tokan tunnin ajalta muistan sen yhden valkopaitaisen ponnaripään, joka tuntui olevan jatkuvasti takanani, vaikka liikuskelin lakkaamatta elävän yleisön virrassa kauas alkuperäiseltä paikaltani. Muistan sen yhden korealaiselta näyttäneen vakavailmeisen pojan, joka liikehti hitaasti kasvot kohti sivuseinää ja kääntyi välillä katsomaan mua ilmeellä, joka aiheutti halun pyytää anteeksi, vaikka en tietääkseni ollut tehnyt mitään. Muistan tanssilattian yllä poukkoilleen vihertävän ja sinertävän värimaailman, jonka ilmeisesti vangitsevan kauniita kuvioita takaseinustalle muodostaneita valoilmiöitä osa tanssilattiasta oli kääntynyt tuijottamaan niin antaumuksella, että jouduin välillä tanssimaan lähes naamatusten täysin omissa lumoutuneissa maailmoissaan liitelevien kaksilahkeisten kanssa. Yleisö ei kuitenkaan suinkaan koostunut pelkistä miespuolisista, mikä oli ilahduttavaa, sillä tyttöjen kanssa on tanssin lomassa helppo vaihtaa itsessään merkityksettömiä mutta hyviä viboja voimistavia hymyileviä katseita.<br />
<br />
Joka tapauksessa en muista tästä tunnista muuta kuin että nautin. Sama hämärä reaktio kävi taannoisissa Drop Zone-bileissä, joissa mulle ennestään tuntematon <b>Wen</b> veti sellaisen setin, että voisin lähes kokonaan puuttuvista muistikuvistani päätellä kadonneeni sen ajaksi jonkinlaiseen vaihtoehtoiseen universumiin, jossa vain musiikki on totta ja muuta ei ole. En usko, että Sam Binga ja Om Unit veivät niin tajunnanräjäyttäviin syövereihin, mutta odotukseni lunastettiin joka tapauksessa.<br />
<br />
Harmikseni en voi sanoa samaa seuraavasta b2b-poppoosta, joka koostui Spectrasoulista ja Criticalin bossman <b>Kasrasta</b>, joka on jo aiemmin vakuuttanut mut erinomaisuudestaan samoissa jameissa kuin Hyroglifics. Tästäkään tunnista en muista paljoakaan, mutta tällä kertaa syy löytyy ihmismassan aiheuttamasta keskittymiskyvyn puutteesta ja huonosta äänentoistosta. Jo ennen kuin nämä kaikesta huolimatta täyden kunnioitukseni ansaitsevat äijät pääsivät tositoimiin, huomasin ajautuneeni vasten takaseinustaa dominoivaa lavaa, joka oli toimiva ratkaisu siinä mielessä, ettei mun tarvinnut pelätä tunkevani kenenkään takanani joraavan viattoman yksilön iholle, mutta pilasi kaiken siinä mielessä, että koko tanssilattia tunki mun iholle. Hyvä että pystyin hengittämään litistyneessä olotilassani, puhumattakaan tanssimisesta, joka on - tarvitseeko tätä sanoakaan - koko jutun pointti. Onnekseni pääsin epämääräisissä oloissa kuluneen pitkähkön ajan jälkeen kampeamaan itseni lavalle, joka oli kuitenkin niin täyteen pakattu, että silloin kun en joutunut pelkäämään henkeni (no okei eipäs liioitella, sanotaan että nilkkani) edestä tanssiessani liian lähellä reunaa, valuin tyyppien selkien taakse ja kajarien väärälle puolelle, jolloin täysillä hakkaava musiikki muuntautui epäselväksi jumputukseksi.<br />
<br />
Olisin voinut tehdä olotilastani niin mielekkään kuin niissä puitteissa oli mahdollista ja keskittyä ottamaan odottamastani kolmikosta irti edes jotain, mutta en vain onnistunut sulautumaan musiikkiin. Jossain vaiheessa huomasin löytäneeni nurkkauksen, johon biisien erilaiset tasot kuuluivat tarpeeksi hyvin ja jossa mulla oli ruhtinaalliset kymmenisen senttiä tilaa tanssahdella, mutta tämäkin ilo riistettiin aivan liian pian, kun tanssilattialle alkoi hetkellisen väljyyden jälkeen jälleen valua litroittain ihmisiä. Voihan olla, että setti ei ollut kummoinen, mutta ne hetket, kun sain otteen musiikista, tanssin aivan täpinöissä, joten siitä ei liene ollut kyse.<br />
<br />
Se, mitä tapahtui seuraavaksi, todistaa, että odotukset ovat turhia, sillä mikään ei takaa niiden toteutumista. Ne, joita odotin eniten, olivat suurin pettymys, ja se, jonka soolomateriaali ei ole kolahtanut, osoittautui illan ekstaattisimmaksi elämykseksi. Virkistäydyin juomalla noin kymmenen lasia vettä - thank god vesijohtovesi on kyseisessä maassa kelvollista, muuten olisin kuivunut kasaan, ja propsit vesilasimiehelle, joka palveli janoista väkeä koko yön hikikarpalot hätäistä olemustaan pitkin valuen - ja palasin takaisin aikomuksenani ujuttautua lähelle lavaa ja toivoa parasta. <b>Mefjus </b>oli juuri aloittanut osuutensa, ja pysähdyin hetken mielijohteesta dj-kopin sivustalle, jossa oli ylellisesti tilaa, avoimet näkymät tanssilattialle sekä mitä erinomaisin äänenlaatu. Tämä osoittautui kullanarvoiseksi neronleimaukseksi, ja jäin loppuillaksi nauttimaan olostani tälle keitaalle, jossa sain puuhata mitä lystäsin ja heittäytyä täysillä musiikkiin, VIHDOINKIN. Mefjus oli yksinkertaisesti paras. Tunti oli hurjaa kaahaamista, mutta monipuoliseen ja kutkuttavaan malliin, niin että uusista käänteistä jaksoi innostua täysillä joka kerta. Mefjusia seurannut <b>Emperor</b> oli niin ikään varsin raju, mutta sellaiseen suoraviivaiseen tyyliin, etten saanut yhtään niin paljon säväreitä kuin edeltäjä tarjosi.<br />
<br />
Brittien laumakäyttäytyminen ei siinä tungoksessa erottunut millään tavalla suomalaisten tyylistä, mutta yksittäiset kontaktit olivat luonteeltaan ilahduttavan kohteliaita ja jollain tapaa viattomia. Moni nosti ohitseni kävellessään peukun pystyyn, ja jopa kaksi jäbää kävi suutelemassa kämmenselkääni prinssimäisin elkein. Jotkut tanssivat kanssani hetken ja jatkoivat sitten matkaa, toiset kävivät hihkumassa hyvää oloaan ja menivät sitten muualle, juuri kuten pidän mieluisimpana menettelytapana. Siksi käyn näissä tapahtumissa niin mielelläni yksin: haluan vain tanssia ja kuunnella ja tanssia ja kuunnella. Brittien keskustelunavaukset olivat luokkaa "That guy looks like Ron Weasley!" tai "Could you please rate my friends' dancing?".<br />
<br />
En tiedä kuka neljästä flaikussa luetellusta MC:sta oli milloinkin äänessä, mutta jokainen piti kielensä kiitettävästi kurissa eikä ryhtynyt jatkuvaan mölinään, kuten joskus on Suomen bileissä meinannut käydä. En ole täysin päässyt kärryille sen suhteen, mikä MC:n funktio näissä pippaloissa on, sillä harmillisen usein yleisön huudattaminen estää musiikin tahdissa tunnelmoimisen ja tekee ilmapiiristä tarpeettoman levottoman. Haluaisin musiikin jatkumona, en sekavina katkelmina. Toki on tervetullutta, kun hyvät MC:t virittävät tunnelman korkeammalle silloin kun meno osoittaa lässähtämisen merkkejä, mutta useimmiten tilanteet lutviutuvat omillaan.<br />
<br />
Jäljellä olevista esiintyjistä <b>Foreign Concept</b> ja <b>Enei</b> sekoittuvat muistikuvissani, enkä taaskaan osaa sanoa muuta kuin että huh mitä tykitystä. Olin täydellisen onnellinen. (Musta tulee vielä erinomainen musiikkikriitikko.) Illan päättänyt <b>Klax</b> saa multa erityismaininnan siksi, että näiden valinnat saivat mut unohtamaan tässä vaiheessa erittäin tuskallisesti polttelevat jalkapohjani, joita olin rääkännyt yli seitsemän tuntia. Myös polveni koettivat saada mut luovuttamaan jatkuvin hätähuudoin, mutta en voinut kuvitellakaan poistuvani ennen hiljaisuutta. Klax oli nimittäin illan toinen yllättäjä. Tai no, en tiedä miksi olisin yllättynyt siitä, että <i><a href="https://www.youtube.com/watch?v=aBrSq7Vb8Y4" target="_blank">Ritalinin</a></i> kaltaisen täysosuman julkaisseiden artistien dj-kokonaisuus oli huikea, mutta joka tapauksessa. Muistan biisien luoman yleistunnelman jotenkin tikittävänä, raikkaana ja tahtilajien puolesta ilahduttavana. Jokainen kappale sai aikaan uuden energiapurkauksen, ja kun aamu todella valkeni ja musiikki hiljeni, halusin samaan aikaan nukkua ja valloittaa maailman.<br />
<br />
Voi jukra kun tämä muistelu saa nyt aikaan niin isot täpinät, että en malta odottaa seuraavaa tilaisuutta päästä riehumaan. Onneksi sellainen koittaa jo tänä lauantaina <a href="https://www.facebook.com/events/1153201388040590/" target="_blank">Drop Zone-karkeloissa</a> Circuksessa, jossa juhlistetaan (vai surraan?) Renegade Hardware-lafkan taipaleen päättymistä. Jalkapohjanikin ovat sopivasti osoittaneet lupaavia parantumisen merkkejä.</div>
Riinahttp://www.blogger.com/profile/06985125001209007703noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2250729209703302132.post-42181145955694576922015-11-16T13:47:00.000+02:002015-11-16T20:43:32.706+02:00Syksyn biisilöytöjä<div style="text-align: center;">
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=QnxpHIl5Ynw" target="_blank"><span style="font-size: large;">LANA DEL REY - HIGH BY THE BEACH</span></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Pitkään inhosin <b>Lana Del Reyta</b>. En ymmärtänyt, kuinka koko maailma voi hehkuttaa tuota kolkkoja kappaleita tekevää muovisen oloista naista. Kunnes ilmestyi <i>High By The Beach</i> ja sen epätodellista unimaailmaa muistuttava melodramaattinen ja hohtavan kaunis video. Kaikki antipatiani katosivat, ja tilalle tuli kunnioitus artistin kaunista ja surumielistä lauluääntä kohtaan. Aiemmin en löytänyt Lana Del Reyn musiikista minkäänlaista tunnetta, mutta <i>High By The Beach</i> on kaikessa hivelevässä tyyneydessään täynnä vangitsevaa tunneryöpytystä, jonka intensiteetti on käänteisesti verrannollinen siihen, kuinka mahtipontista taustalla oleva musiikki on tai kuinka kiihkeästi Lana Del Rey laulaa. Alkupuoliskon vähäeleisyys on puhuttelevampaa kuin dramaattisempi loppuosa, mutta koko kappaleen yllä leijuu tietynlainen petollinen samettisuus.</div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=BT_bGLS0D4k" target="_blank"><span style="font-size: large;">ETHERWOOD - BREATHE IT IN</span></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Voisin saman tien laittaa koko <b>Etherwoodin</b> <i>Blue Leaves</i>-levyn lempikappaleideni joukkoon, mutta mennään nyt tällä kauniilla ja äärettömän lohdullisella valinnalla. Ensin pidin Etherwoodin tyyliä turhan melodramaattisena ja jollain tapaa naiivina, mutta sitä mukaa kun syksy eteni poispäin kesästä ja mielialani kohentui, alkoi <i>Blue Leaves</i> resonoida yhä paremmin kohoavien rakkauslevelieni kanssa. Tällä hetkellä kokonaisuus on ensimmäinen itsestäänselvä valinta silloin kun kaipaan musiikillista turvaa, ja <i>Breathe It In </i>on kuin puhdistava pyörremyrsky, joka humisee ja värisee ympärillä samalla kun Etherwood laulaa hengittämisestä, kaikkein arvokkaimmasta rikkaudesta, joka meillä on. Loppupuolisko on suloisesti upottavaa poljentoa, jonka hypnoottisen rytmin toivoisi kestävän ikuisesti.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=AXs8ShcL3Uk" target="_blank"><span style="font-size: large;">FANU - JIVE</span></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olen kuunnellut tätä biisiä elokuusta lähtien ja edelleen pääni räjähtää sen kovismaisuudesta. Vuoroin raskaasti matalalta muriseva ja vuoroin hillittömille kierroksille kohoava biitti yhdistettynä räppeihin on niin hullun kova yhdistelmä, etten löydä yhtäkään järkevää sanaa kuvaamaan sitä ekstaasiolotilaa, jonka tämä kappale aiheuttaa. Jos kuuntelen tätä ulkona ihmisten keskellä, kävelyni nopeutuu moninkertaiseksi ja katselen vastaantulijoita uhmakkaasti mutta avoimesti silmiin. Kotona taas en voi pysyä paikoillani vaan joraan täysillä. Arvostukseni <b>Fanua</b> kohtaan on muutenkin huomattavassa nousukiidossa, sillä tekijän monipuolisuus ja ammattitaito ovat erittäin kunnioitettavalla tasolla.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=kzN96QSet04" target="_blank"><span style="font-size: large;">SAM BINGA - CHASIC</span></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Epäilen, että tässä <b>Sam Bingan</b> kappaleessa on käytetty jonkinlaisia salamyhkäisen koukuttavia ääniaaltoja, joita ihminen ei voi järjellä käsittää tai kategorisoida, vain tuntea mielihyvän valuvan korvakäytäviensä kautta soluihinsa <i>Chasic</i>in aaltoillessa tietoisuudessa. Haaveilen siitä, että joku soittaa tämän joskus tilassa, joka on täynnä ensiluokkaista äänentoistoa, poukkoilevia valoja ja hikistä ihmismassaa. Arvelen, että tähän kappaleeseen heittäytyminen kaiken tuon keskellä tarjoaisi sellaista aistien ilotulitusta, että minkäänlainen meditoimisen tarjoama nirvana ei sen jälkeen tuntuisi miltään.</div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<a href="https://soundcloud.com/slsteve/aamukaffet-ilman-tunnetta" target="_blank"><span style="font-size: large;">AAMUKAFFET - ILMAN TUNNETTA</span></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Köyhä Jonnen ja Silmälappu-Steven yhteisbiisi <i>Ilman tunnetta</i> on jo biitin puolesta niin älytön, että olen käyttänyt sitä itseni vahvistamiseen koko alkusyksyn. Tausta on tahdiltaan leppoisahko, mutta mörisevä ääni pauhaamassa zombiemaisesta elämäntyylistä, jossa ainoastaan juominen kiinnostaa, pitää huolen siitä, ettei biisissä ole mitään leppeää, puhumattakaan lyriikoista ja tyyleistä, joilla ne tuodaan esille. Päihdevoittoisen elämän arkipäiväisyys ja hohdottomuus - "vittuun se räppihaippi" - käy selväksi siinä toteavassa tyylissä, jolla pohjalla olemisesta räpätään, mutta tasaisuus ei koske artistien ulosantia. Kummankin flow on biisin tunnelmaan soveltuen kyllä lähes rentouttavan sulava, mutta samalla hereille potkivat parit tahtilajikikkailut sekä elämäntyylin paradoksaalisuudesta, sen tuhoavasta mutta elintärkeästä luonteesta - "tapoin itteni jo ja nyt elää ilman tunnetta" - kekseliäästi kertovat rivit pitävät huolen siitä, että kappale erottuu edukseen sadoista muista samaa aihepiiriä käsittelevistä biiseistä. <i>Ilman tunnetta</i> on kolmeminuuttisena hämmentävän vaikuttava kertomus siitä, kuinka pehmeän hyväilevää ja samalla raskaan turruttavaa dokaaminen sun muu säätäminen on, mutta sitä ilmentämään on punottu ei ainoastaan tekstit vaan kokonaisuus, jokainen elementti biittiä ja tunnelmaa myöten.</div>
Riinahttp://www.blogger.com/profile/06985125001209007703noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2250729209703302132.post-85515854136589393742015-10-28T12:58:00.000+02:002015-11-16T13:54:13.845+02:00Drop Zone presents: Critical Sound 23.10.2015<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1K4EAahXVhxSuAACjn3VH9XtszuBT9gyMCB9Aqqxkx_OIA15AVhgEtuszDUy4vmjPirTr0xOVh-vm3Khegl6pN-T0l1F_lTr01-xMKAoaEttMVzn8U3AiFXk6Gd-KSxP2t2Aa5cs_CX8/s1600/12096124_1667348680150399_8959154562448575251_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1K4EAahXVhxSuAACjn3VH9XtszuBT9gyMCB9Aqqxkx_OIA15AVhgEtuszDUy4vmjPirTr0xOVh-vm3Khegl6pN-T0l1F_lTr01-xMKAoaEttMVzn8U3AiFXk6Gd-KSxP2t2Aa5cs_CX8/s640/12096124_1667348680150399_8959154562448575251_n.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><a href="https://www.facebook.com/events/1687296161500567/" target="_blank">Kuva</a></td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
En muista milloin Drop Zone x Critical Sound-tapahtuma julkaistiin, mutta herätessäni aurinkoiseen perjantaihin tuntui paremmalta kuin jouluaaton aamuna. Vain kaksi Drop Zone-tapahtumaa sekä Kosmos-festareiden Gravity-stage on riittänyt vakiinnuttamaan kaikki nimikkeen toimesta tapahtuvat systeemit lempitilaisuuksikseni, sillä niissä on aivan erityinen tunnelma, jota on vaikeaa tavoittaa sanoin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Y31 paikkana hämmensi etukäteen, sillä mielsin tämän Teatteri Forumin nimelläkin kulkevan keskustan klubin merkkivaatteisiin pukeutuneiden, viimeisen päälle meikattujen ja korkokengissä kipittävien teini-ikäisten vakkaripaikaksi. Kävi kuitenkin ilmi, että kyseessä on pelkkiä yksityistilaisuuksia varten vuokrattava hulppea tila, jonka erillinen baaripuolisko ja ensivilkaisulla riemastuttavan kokoinen (eka ajatukseni: jes tänne mahtuu tanssimaan!), kaikista häiriötekijöistä raivattu tanssimistila lavoineen osoittautui täysin toimivaksi sijaintivalinnaksi. Ihastuin ikihyviksi myös wc-tiloihin, mikä saattaa kuulostaa epäilyttävältä, mutta selittynee oudolla mieltymykselläni kauniin värisiin, puhtauttaan kiilteleviin kylppäreihin. Tai sitten ei.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>Hyroglifics</b> oli juuri aloittanut puolentoista tunnin osuutensa, kun tepastelin aavistuksen hermostuneena sisään. Olen sitä aina, kun menen paikkoihin yksin, ja pelkoni osoittautuu myös joka kerta aiheettomaksi viimeistään siinä vaiheessa, kun olen asettautunut tanssimaan. Ei ole muuta kuin musiikki, artisti, ympärillä liikehtivät hahmot ja oman kehoni reaktio tähän vastustamattomaan yhdistelmään. Toruin itseäni ties kuinka monennen kerran siitä, että olin jumituksissani onnistunut missaamaan dj-kisan voittajan <b>Mizfiren</b><i>, </i>jonka <a href="https://soundcloud.com/mizfire1/drop-zone-presents-critical-music-dj-competition-mizfire" target="_blank">kisamiksaus</a> asetti minut täydelliseen tunnelmaan jo pari viikkoa ennen itse tapahtumaa, mutta eiköhän neidon liveosaamiseen tutustumiseen tule vielä lukuisia mahdollisuuksia, niin lupaavilta netistä löytyvät mixit kuulostavat.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i><a href="https://www.youtube.com/watch?v=7hK8WzleLTo" target="_blank">Set it</a></i> oli koko viikon soundtrackini - en voi nytkään pyörittää biisiä paikoillani pysytellen - ja jos olinkin muutaman ensimmäisen minuutin ajan himmaillut, kyseisen kappaleen räjähtäessä jättimäisistä kaiuttimista heitin kaikki viimeisimmätkin estot pois. En ymmärrä, miten puolitoista tuntia voi kulua niin huomaamatta, mutta niin se vain oli ohi aivan liian pian. Hyroglificsin tyyli on äärettömän mielenkiintoinen. En osaa kuvata sitä minkäänlaisin oikeaoppisin termein tai edes erotella toisistaan niitä kiehtovia rytmejä, joita tämä ilmeisesti suhteellisen uusi tekijä ilmoille räimi, mutta tämä kulmikkaaksi ja tarkaksi mieltämäni, ilahduttavalla tahdilla erilaisia yllättäviä käänteitä ottanut setti vakuutti minut siitä, että artistin juttuja on pakko seurata tulevaisuudessa silmä kovana.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Alun perin jäbän sijaan illan aikana oli tarkoitus nähdä <b>Sam Binga</b>, joka olisi toki ollut kutkuttava ja ehkä aavistuksen letkeämpää soundia soittava viihdyttäjä, mutta on vaikea uskoa, että ketään Hyroglificsin esiintymistä perjantaina todistanutta harmittaisi tämä vaihdos. Häntä oli mahdotonta kuunnella puolikkaalla keskittymisellä, sillä yhtäältä pikkutarkoista elementeistä hivelevän vivahteikkuutensa saava, kuitenkaan kuuntelijansa hillittömiin kierroksiin kohottavaa kiihkeää tempoa unohtamatta tämä tekijä oli kiistatta illan teknisesti mielenkiintoisin esiintyjä. Tai jospa nyt hetkeksi heitettäisi pikkunäppärät termit romukoppaan: ihan älyttömän kova!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Koska <b>Enei</b> kipusi Hyrogflicsin tilalle kesken biisin, joka toki vaivaannuttavien hiljaisuuksien välttämiseksi on erittäin suotavaa, jäivät viimeiset arvostavat aplodit illan ekalle pääesiintyjälle antamatta. Toivon hänen aistineen, kuinka täysillä hänen soittamansa ilahduttavasti eriskummallinen äänimaailmansa upposi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Käytin tilaisuuden hyväkseni ja livistin vessaan, jossa tajusin peilistä hikisen olemukseni nähdessäni tehneeni naurettavan alkeellisen virheen. Päätin tämän vuoden alussa heittää ainoan omistamani meikkivälineeni hetken mielijohteesta roskikseen, ja ottaa ripsivärin jostain pölkkypäisestä syystä uudestaan käyttöön tänä iltana. 10 kuukautta ilman meikkiä ja mä päätän rikkoa tauon Drop Zonessa? Jossa illan ainoa intentio on tanssia jalat hajalle? Seriously? Olin tietysti hikoillut ripsarit poskille luultavasti ekan vartin aikana, eikä niitä niin vain hinkattu vedellä pois. Näytin siis loppuillan siivottomalta ja teiniangstiselta pandasilmältä. Huomasin tilassa pyörineen videokameraduden hengailevan kuvausvälineidensä kanssa ajoittain lähettyvilläni, mutta onneksi dance like nobody's watching-tanssimuuvini ovat mitä luultavimmin niin hölmöjä, että rähjäisen hikiseen ulkomuotooni yhdistettynä niiden päätymisestä Drop Zonen videokoosteeseen tuskin tarvitsee olla huolissaan. Noin muuten odotan innolla illasta koottua visuaalista antia, sillä tyylissä, jolla tyypit heittäytyvät tämän maanisen musiikkityylin syövereihin, on jotakin syvästi kaunista.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
En kuitenkaan jäänyt murehtimaan tätä valitettavaa virhearviota, vaan palasin kipin kapin tanssilattialle, joka oli muutamassa minuutissa syttynyt tuleen. Siinä missä Hyroglifics vangitsi kikkailullaan, oli Enei alusta asti silkkaa paahtamista. Tunnelma salissa oli alle kymmenessä minuutissa muuttunut niin räjähtäväksi, että en voinut mitään äkilliselle mielihalulleni nauraa ääneen. Tahti oli niin hurja, että jokainen soluni huusi tanssivan kansan pariin heittäytymisen tarvetta. Ja tottahan minä sitä noudatin. En muista Enein puolitoistatuntisesta paljoakaan, mikä on minun kirjoissani suuri kehu. Keskittymiseni oli mitä ilmeisimmin niin sataprosenttisesti musiikissa, etten ehtinyt ajatella sellaisia maallisia asioita kuin aika. Muistan vain hullun ryminän, jota Enei tasoitti ainoastaan pariin otteeseen melodisemmalla maalailulla, ja hämmennykseni, kun <b>Kasra</b> kipusi dj-pöydän (vai miksikä sitä rakennelmaa kutsutaan?) taakse.<br />
<br />
Olin etukäteen päätellyt, että koska Enein <i>Machines</i>-levy kuului alkukesän suurimpiin suosikkeihini, hänen olisi oltava myös tämän illan lempparini. Yllättäen hän tipahti kuitenkin kolmannelle sijalle, jos nyt tällainen hölmö arvottaminen sallitaan, sillä Kasra, jolta odotin jotakin takuuvarmaa mutta ei mitään tajunnanräjäyttävän huikaisevaa, osoittautui voittajaksi. Tahti oli vähintään yhtä silmitön kuin Eneillä, mutta Kasran ote oli tiukempi ja kokonaisuus värikkäämpi. Luulen kuitenkin, että tavallaan täysin mitätön, mutta itselleni tärkeä seikka yksinään riitti kohottamaan Kasran minun silmissäni illan mielekkäimmäksi artistiksi. Hän nimittäin hidasti tempoa välillä sen verran huomattavasti, että yleisolotiloista tuli lähes räppimäiset. En osaa selittää sitä fiksummin kuin että kyseinen tahtilaji synnyttää minussa luonnollisen taipumuksen jou-muuvien vetämiseen ja ai että kuinka kehoni rakastaa sitä.<br />
<br />
Kasra vei minusta huomaamattani viimeisetkin mehut, ja hänen poistuessa lavalta tajusin olevani täysin puhki. Siinä lienee yksi tuntomerkki, joka erottaa huiput hyvistä: musiikkiin keskittyminen on niin intensiivistä, niin omasta tahdosta riippumatonta, että uupumuksen huomaa vasta kun kaikki on ohi. <b>Science Hki</b> veti kuitenkin illan hienoon päätökseen sopivan maltillisella mutta potkivalla puolituntisella, joka hiipui siihen, että volumet putosivat yllättäen lähelle nollia. Kuinka kummalliselta kattovaloihin ja selkeästi kuuluvaan puheensorinaan havahtuminen voikaan tuntua! Kuin suloisesta (ja vähän sekopäisestä) unesta heräämiseltä.<br />
<br />
Visuaalisesta yleisilmeestä vastannut Matlock oli tehnyt mitä erinomaisinta työtä. Koen tärkeäksi sen, että tila, jossa aion viettää yöni tanssien, on yleisilmeeltään vastaanottavainen ja lämmin - johtuukohan se siitä, että ollessani yksin liikkeellä kaipaan ympäristöltä jonkinlaista vakuutusta siitä, että mitään ei tarvitse pelätä? - ja Matlockin hypnoottisiin luomuksiin on helppo sukeltaa. Sen lisäksi, että artistien takana olevalta jättiscreeniltä pystyi seuraamaan näitä kauniin skarppeja valoilmiöitä, huomasin yllätyksekseni katonrajassa kaksi neonvaloihin sonnustautunutta tanssityttöä - duo nimeltä <b>Rush Tone</b>, kertoi pikainen facebook-stalkkaus - joiden koreografiat olivat erittäin mielekästä seurattavaa. Oli hämmästyttävää, kuinka täydellisesti musiikkia mukaillen heidän kehonsa liikkuivat, ja vaikka en muistanut tarkkailla, pysyttelivätkö he mukana illan loppuun asti, on pakko antaa syvä kumarrus siitä omistautumisesta ja keskittymisestä, jolla nämä tuntikausia kestäneet tanssit vedettiin läpi. Saman voisin toki sanoa kaikille ympärilläni joranneille ihmisille, joihin huomasin illan mittaan kehittäneeni jonkinlaisen hymyilyttävän yhteenkuuluvuuden tunteen.<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Illan artistit todistivat, kuinka yksi levylafka voi yhtä aikaa sekä edustaa saumatonta ja yhtenäistä tyyliä että kurottaa mitä kekseliäimpiin toisistaan poikkeaviin ulottuvuuksiin, menettämättä sitä tietynlaista musiikista huokuvaa armotonta rujoutta, joka on Critical Musicille ominaista. On etuoikeus päästä seuraamaan näitä hommia livenä, josta valtava kiitos ja hullu arvostus kuuluu Drop Zone-porukalle. Nautin.<br />
<br />
(P.S. Kiitti tarrasta!)<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNu4BkaJgtBFelQTlNpJtw8yprcVxPJ7LlPp1jkI42m4jJfsLXrzhUnkPXDw73XklJE1sJq8nrYXpMWnfcojW5JMD3AHTPMxnbswyt3a0IUw_BSDp0cR9dUeppLWSm4PwY7KE8V4DzkQ4/s1600/InstagramCapture_bf173682-18e2-457d-af28-10d3f0411051.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgNu4BkaJgtBFelQTlNpJtw8yprcVxPJ7LlPp1jkI42m4jJfsLXrzhUnkPXDw73XklJE1sJq8nrYXpMWnfcojW5JMD3AHTPMxnbswyt3a0IUw_BSDp0cR9dUeppLWSm4PwY7KE8V4DzkQ4/s320/InstagramCapture_bf173682-18e2-457d-af28-10d3f0411051.jpg" width="320" /></a></div>
</div>
Riinahttp://www.blogger.com/profile/06985125001209007703noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2250729209703302132.post-72992568497479454302015-10-12T02:07:00.001+03:002015-10-12T02:11:23.755+03:00Test Pressing #22 10.10.2015<div style="text-align: justify;">
Noin puolisentoista vuotta sitten aloin ekaa kertaa elämässäni oivaltaa, mistä teknossa on kyse. Lähdin vain ja ainoastaan <b>RPK</b>:n innoittamana kaverin mukaan Ääniwalliin eräänä maaliskuisena lauantai-iltana melko vahvoissa viinihuuruissa. Olin eronnut alle kuukausi takaperin ja muuttanut vastikään Munkkivuoreen kauhistuttavan siivottomaan läävään kahden tuntemattoman tytön kämppikseksi. Tarvitsin irtiottoa ja euforiaa, ja voi pojat, kuinka täydellisesti toiveeni toteutuikaan. En muista yöstä paljon muuta kuin suloisen usvan ja kaikkialta päälle vyöryneen parantavan musiikin, hämärinä hahmoina ympärillä liikahtelevat kanssatanssijat ja oman ajattomuudessa leijailevan autuaan mieleni. Jälkeenpäin oloni oli monta päivää hymyilevä ja huoleton. Illan pääesiintyjä oli minulle silloin vielä täysin tuntematon <b>Andy Stott</b>, minkä oivaltaminen tällä hetkellä naurattaa. Olisinpa tajunnut silloin, millaista musiikintekijää olin todistamassa livenä. Toisaalta en usko kokemuksen tuosta enää paranevan, vaikka etukäteisodotukset olisivat olleet kuinka toisenlaiset.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tekno jäi kuitenkin kuukausiksi vähälle huomiolle, kunnes hurahdin viime keväänä drum&bassiin ja aloin sen myötä tutustua muihin läheltä liippaaviin musiikkityyleihin. Toki nämä genret ovat molemmat täysin omia maailmojaan, jotka sisältävät itsessäänkin tuhansittain toisistaan erottuvia tyylilajeja, mutta siihen nähden, että olen vuosikausia omistautunut räpille ja pitänyt musiikkia, jossa ei sanailla tai lauleta, lähinnä tylsänä ja monotonisena, on uudet lajit helppo niputtaa yhteen kategoriaan, kun vastavoimana toimii räppi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pikkuhiljaa ensi-ihastukseni on edennyt sille asteelle, että olen alkanut tiirailla viikonlopputapahtumia sillä silmällä, ja viimeinkin uskaltauduin syyskuussa ensimmäistä kertaa Ääniwalliin yksin kuuntelemaan teknoa. Drum&bassiin keskittyvien iltamien kohdalla rohkaistuminen on tapahtunut paljon aiemmin, sillä jostain syystä suoraviivaisemmin räjähtävämmän musiikin pariin on helpompi hakeutua ilman tukijoukkoja. Tekno on mulle mystisempi ja vaikeammin lähestyttävä alue, joka kyllä kuulokkeista nautittuna toimii satavarmasti, oli kyseessä sitten kuinka minimalistinen tai likainen laji tahansa, mutta ei livetilanteissa yhtä itsestäänselvästi. Selvinpäin olen aina tahtomattanikin tietoiten ympäröivästä ihmismassasta, ja yksikin kännykkääräplääjä tai sekavuustiloissa poukkoilija sotkee keskittymiseni ja katkoo sitä kokonaisvaltaista kokemusta, jota tältä musiikilta kaipaan ja tarvitsen. Siksi tanssittavampi ja energisempi puoli saa täyden kannatukseni, sillä tällöin ei ole niin väliä, että jokainen millimetri ympärillä on täynnä kuka minkäkin projektin parissa säätävää porukkaa. Onneksi suurin osa eilisestä yleisöstä oli tullut ilmiselvästi nimenomaan kuuntelemaan ja tanssimaan ja näin kunnioittamaan tätä tilaisuutta meille tarjoavia tahoja, eikä puuhaamaan sitä, mitä ehkä perus-baarirymyäjät normaalisti lauantai-iltaisin tekevät.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Test Pressing-iltamiin on vakiintunut varsin ovela käytäntö porukan ajoissa paikalle saamiseksi. Ennen yhtätoista sisäänpääsy on puolet siitä, mitä yhdentoista jälkeen, ja eilen luulin olevani fiksu, kun lähdin kotoa lähes tuntia aiemmin. Pasilassa onnistuin kuitenkin sekoilemaan itseni hermostuksissani väärään suuntaan huristelevaan sporaan, ja päästyäni vihdoin oikeaan suuntaan ajelevaan kulkuneuvoon, se pysähtyi jälleen Pasilan asemalla niin pitkäksi aikaa, että rynnistin ulos ja viiletin kevyttä puolijuoksua Vallilaan. Pelmahdettuani paikalle kohtasin varsin lannistavan näyn: jono kiemurteli pitkänä läpi koko varastorakennusmaisen alueen pihan, ja jäljellä olevat kymmenen minuuttia hupenivat hurjaa tahtia. Jouduin nöyränä pulittamaan kaksitoista euroa harmittavat neljä minuuttia yli takarajan, mutta en jaksanut kauaa synkistellä moisen menetyksen johdosta, kun sisältä kaikui lupaava jumputus.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Missasin illan aloittaneen <b>Heikka Rissasen</b>, joka olisi fb-eventin houkuttelevasta kuvauksesta ja avainsanoista "Crème, silkkinen särö, rytmikkyys, Belgia, Hollanti ja Chicago" päätellen ollut kiintoisaa kuultavaa. <b>Emma Valtosen</b> setti toimi kuitenkin mitä sopivimpana porttina kahden häntä seuranneen herran jykevämpään saundiin. En ensi alkuun kokenut tarvetta oikein minkäänlaiseen liikehtimiseen, pienoista (varmaan tosi fiksun näköistä) huojumista lukuun ottamatta, sillä Valtosen valinnat olivat melko hmm.,. kevyitä? Voiko teknosta sanoa niin? Haluaisin huomauttaa, että perehtymättömässä jaottelussani on ainoastaan kaksi ääripäätä: kevyt ja raskas, ehkä tuurilla myös minimalistinen, ja tältä irrationaaliselta pohjalta laitan Valtosen setin ensimmäiseen. Järjetön ryske ei toki olisi millään lailla edes sopinut alkupuoliskolle, vaan leppoisampi, joskin loppua kohden erittäin tyydyttävästi intensiivisempään sykkeeseen kohonnut kokonaisuus veti mut ennen pitkää mukaansa niinkin tehokkaasti, että huomasin yhtäkkiä joraavani dj-pöydän edustalla.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Valtosen vaihduttua <b>Antti Saloseen</b> - siis kuinka hämmentäviä nämä suoraviivaiset suomalaiset artistinimet ovat räppipäiden Kubeihin ja Junoihin verrattuna? Musta ei ikinä voi tulla tekno-dj:tä, koska Catharina Herlin menee ihan liian hienostelevan wannabe-eksoottiseksi - ja päättelin tästä seuraavan sen verran pitkän suvantovaiheen, että livistin baaritiskille anelemaan tyhjää lasia, jolla sain kätevästi säästettyä vesipullon kiskurimaisen 3,50 euron hinnan. Viimeksi pulitin sen kiltisti ja kadotin onneksi siinä vaiheessa melkein tyhjillään olevan pullon - tai siis luovutin sen silmän välttäessä jonkun vikkeläsormisen ohikulkijan napattavaksi - niin aikaisessa vaiheessa, että jouduin loppuillan ramppaamaan vessatiloissa lipittämässä hankalasti vettä ympäriinsä roiskuttavasta hanasta minuuttikaupalla, ennen kuin janoni sammui.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Hakeuduin tyydyttävän vesisession jälkeen jo syyskuussa lempispotikseni valikoituneelle alueelle tilan takaosaan, joka näyttäisi porukan tungeksiessa mahdollisimman lähelle soittajia jäävän aina mukavan väljäksi ja myös savuiseksi, niin että huoneen takaosaa hallitsevalla lavalla hengailevien tyyppien katseet eivät tunnu selässä liian syvälle porautuvilta. Siinä vaiheessa kun musiikki vie mukanaan, en mieti sen kummemmin liikehdintääni, vaan antaudun soinnuille ja bassolle. En siis ole aivan varma, mitä milloinkin puuhastelen ja miltä se ulospäin näyttää, mutta hämärissä sillä ei ole mitään väliä. Eikä toki muutenkaan. Luin edellisen eventin yhteydessä tapahtuman fb-seinältä jonkun tyttösen kommentin siitä, että Ääniwallissa jokainen saa olla juuri sellainen kuin on. Se tuntui lämpimältä ja jokseenkin oikealta. Vaikka hämmennyin välillä yksittäisistä tyypeistä, jotka asettuivat lähietäisyydelle seisoskelemaan jämptisti paikoilleen, selkä muihin päin, totesin heidänkin luultavasti nauttivan musiikista, hieman vähäeleisemmin vain. Ehkä katseen takaseinään suuntaaminen auttaa syvemmän transsitilan saavuttamisessa?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Transsi onkin mitä osuvin sana kuvaamaan eilisen tapahtumia keskiyöstä eteenpäin. Salosen osuus oli mitä hypnoottisinta nopeatempoista hakkausta, nautinnollisen rytmikästä ja selkeää olematta kuitenkaan tippaakaan yksitoikkoista. Tuntui kuin musiikki olisi tehty nimenomaan tanssimista varten, lukuisista ruuduista ja valkokankailta tykitettyjen mustavalkoisten visuaalien ja levottomien vilkkuvalojen paisteessa kiemurtelua varten, kollektiivista hikisenä liikehtimistä varten. Pienemmässä sivuhuoneessa olisi ollut tarjolla housea, johon mua jossain välissä yritettiin maanitella, mutta vaikka kutkutus kyseistä musiikkityyliä kohtaan on suuri, en malttanut irrottautua teknon maagisesta otteesta. Arvostan kuitenkin monimuotoisuutta ja mahdollisuutta vaihdella yhdestä musiikkiuniversumista toiseen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Puolitoista tuntia rymisi ohi käsittämättömällä vauhdilla, ja muutaman sekunnin hiljaisuus - joka täyttyi oitis taputuksista ja vihellyksistä - ennakoi <b>Henning Baerin</b> ohjaksiin asettumista. Tämä berliiniläinen taituri ottikin hetkessä koko tilanteen omakseen ja lähti alusta asti sellaisella jyräämisellä, että kaksi tuntia tuntui jo etukäteen epäreilun lyhyeltä ajalta. En muista yksittäisiä elementtejä, vain nousut ja laskut ja hillittömän tykityksen. Hetkittäin huomasin keskittymisen herpaantuvan ja pelkäsin liian pitkää junnaamista samassa saundissa - johon jonkinmoiset päihdetilat olisivat varmasti tuoneet hyvin ekstaattisia ulottuvuuksia - mutta tästä voin syyttää ainoastaan itseäni ja turhautumistani vieressä tungeksiviin jäbiin, jotka hyvin selkeistä kuvauskielloista huolimatta eivät voineet pitää kännyköitään taskussa vaan tähtäilivät tohkeissaan videokamera-appejaan kohti Baeria. Kun yksi heistä sai neronleimauksen sytyttää tupakan, teki mieleni käydä pitämässä opettavainen saarna selkeästi vastikään täysi-ikäistyneelle poitsulle. Hillitsin kuitenkin itseni ja turvauduin varsin luotettavaksi pika-avuksi osoittautuneeseen keinoon: suljin hetkeksi silmäni ja hakeuduin musiikin ytimeen, jonka jälkeen muistin olennaisen ja palasin takaisin teknobiitin syövereihin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Viimeinen silaus oli Baerin lopetus puoli neljän pintaan, joka oli älyttömämpi kuin olen koskaan millään keikalla todistanut. Pienet tauot ennen huipennusta laittoivat joka kerta pettymyksen aallot vyörymään ylitseni, jotka kuitenkin pyyhkiytyivät tuota pikaa unohduksiin täysin puskista alkaneiden koko tilan täyttävien uusien äänivallien (heh heh) myötä. Hakeuduin viimeiseksi samoille aitiopaikoille kuin mistä kaikki alkoi, tosin jonkin verran sivumpaan, jossa vieressäni ei ekaa kertaa koko iltana pomppinut ketään. Tästä aasinsiltana haluaisin antaa kunniamaininnan parakkaalle mieshenkilölle, joka välillä hyppeli lähistöllä täydellisesti musiikin tahtiin ja sellaisella nuupahtamattomalla innokkuudella, että sain joka kerta omaankin olemiseeni yllättävää potkua. Kiitos siitä! (Koska kyseinen jäbä varmasti lukee tämän ja tunnistaa itsensä noista millintarkoista tuntomerkeistä.)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Viimeiset minuutit Baerin setistä sisälsivät sellaisia ennenkuulumattomia murisevia basso-osuuksia, että mun oli pakko nauraa ääneen, niin hiveleviltä ne tuntuivat. Parituntinen rullasi päätökseensä aivan liian aikaisin, mutta niin kunnialla, että oloni oli samaan aikaan kaikkensa antanut ja jollakin mystisellä energialla täyttynyt. Tuntuu aina yhtä väärältä havahtua syvistä tiloista kirkkaaseen valaistukseen ja musiikittomassa ympäristössä kohti narikkaa vyöryvän ihmisjoukon sekaan tempautumiseen, mutta puoleenväliin kävellen taitettu kotimatka halki kirpeänkylmän Vallilan ja Kallion meni pumpulisessa mielentilassa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Viimeksi kävi samoin kuin tänään. Heräsin hymy huulillani ja halusin ulkomaailmassa liikkuessani katsella vastaantulijoita silmiin ja lausua mahdollisimman lämpimiä sanoja kaikille puhekumppaneille. Teknossa on pakko olla jotain syväparantavaa.</div>
Riinahttp://www.blogger.com/profile/06985125001209007703noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2250729209703302132.post-5834755682248448612015-05-05T19:58:00.000+03:002015-06-14T13:13:51.055+03:00Huhti- ja toukokuun biisilöytöjä<div style="text-align: justify;">
Unohdin - tai no ok, en vain raivannut tarpeeksi aikaa - listata sydämen sykettä kohottavat biisit viime kuussa, joten nyt on korkea aika sukeltaa erityislaatuista mielihyvää aiheuttaneen musiikin maailmaan. Olen stressaavasta ja aikaa vievästä työstä huolimatta tutustunut järjettömään määrään uusia artisteja loppukeväästä ja alkukesästä, ja ihmetellessäni, mistä kaikki energia ja vaivannäkö johtuu, ymmärsin, että selitys piilee luonnollisesti muuttuneessa työtilanteessa päinvastaisesta syystä kuin aluksi luulin. Sen sijaan, että kokisin musaretkeilyn velvollisuutena tai ajanhukkana, se on voimavara ja apukeino. Mikä itsestäänselvä asia, mutta kuitenkin hämmästyttävä oivallus.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=US6xZqynYGM" target="_blank">FOREIGN CONCEPT & DEKKA - BABYFACED BATTLEAXE</a></span></div>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Ihmettelen, miten en hurahtanut tähän tietääkseni drum&bassiksi kutsuttuun tyylilajiin jo viime marraskuun <a href="http://upotuksenlevyt.blogspot.fi/2014/11/drop-zone-with-foreign-concept-ghetto.html" target="_blank">Drop Zoneje</a>n myötä, jolloin bailasin <b>Foreign Conceptin</b> keikalla hiki valuen. Jokin piilossa uinunut rakastuminen päätti aktivoitua toukokuun aikana ja iski tajuntaani niin täysillä, että nyt en oikein muita musiikkigenrejä liiemmin jaksa kuunnella. Foreign Concept toimi porttina jättimäiseen määrään muita artisteja, ja olen nyt siinä rakastumisen alkuhuumassa, jossa tunteideni valitun jokainen ominaisuus näyttäytyy maailman kauneimpana ja kiehtovimpana (siksi myös kaupallisemmat jätti-dj:t toimivat tällä hetkellä hämmästyttävällä tavalla). En jaksa jakaa huomiotani vanhoille tutuille, kuten suomiräpille, vaan kaivaudun silmät loistaen yhä syvemmälle uutuudenviehätyksestä hohtavaan metsään.<br />
<br />
Epäjohdonmukaiset vertauskuvat sikseen. <i>Babyfaced Battleaxe</i> on ylivoimainen suosikkini Foreign Conceptin tähän mennessä avautuneesta tuotannosta. Se on hands down vaikuttavin voimabiisi, mitä ihminen voi itselleen toivoa. Olen sen avulla selvinnyt monen monituisista aikaisista työaamuista, jotka olisin ilman tämän kaltaista sotahuutoa aloittanut naama yrmeänä ja energiatasot nollissa. Viehkeän mutta voimakkaan naisäänen siivittämä mureasti matalikoissa kaahaileva biisi on yksinkertaisesti tajunnanräjäyttävä.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=KD5fLb-WgBU" target="_blank">SIGMA - NOBODY TO LOVE</a></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
En tiedä tästä artistista mitään, mutta kaikki merkit viittaavat siihen, että tyyppi edustaa sellaista isomman maailman meininkiä, joka vetää stadionit ja festarit täyteen. Hölmöstä "ihihihi tässä me tytöt kikatellaan ja pompitaan vähäpukeisina toisiamme vasten"-videosta huolimatta olen aivan hurahtanut <i>Nobody To Loveen</i>. Se ei ole liian riemukas, mutta ei myöskään niin diippeihin vesiin sukeltava, että sen aikana ajautuisi liiaksi oman mielensä syövereihin. Aivoissani syttyy aurinko, kun biisi alkaa, ja joskus - aika usein - se on ainoa asia, mitä silloiseen hetkeen toivon. Ja kyllä videosta löytyy huippujen tanssijoiden myötä ihan aidostikin säväyttävät hetkensä.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=Ya8wOBZMAfI" target="_blank">SPECTRASOUL - SOMETIMES WE LIE</a></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tämä alkaa mennä siihen kategoriaan, jossa jokainen kuvailuun käytetty yritys on liian lattea ja arkinen selittämään sitä kokemusta, jonka kappale parhaimmillaan suo. Nuo matalat värinät yhdistettyinä toiveikkaaseen ja helisevään melodiaan tekee kappaleesta uskomattoman. Jos olisin kipeä, henkisesti tai fyysisesti, käyttäisin kappaletta itseni lääkitsemiseen, niin sielua hivelevä se on.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=4CrZRdMLvQs" target="_blank">HUCCI x DOM SEBASTIAN - VISION</a></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Aah, tikitystä. Kävin keväällä läpi intensiivisen rakastumisvaiheen<b> Hucciin</b> ja pariin muuhun saman tyyppistä musakategoriaa edustavaan artistiin, enkä voi pienestä innostuneisuuden lopahtamisesta huolimatta väittää, etteikö tämä tyylilaji edelleen aiheuttaisi mussa kuohuntaa. <i>Vision</i> on malliesimerkki siitä, miten rauhaisasta liitelystä saa parilla tarkoin valitulla ryhtiä tuovalla elementillä äärimmäisen tyylikästä leijailua, jonka hidas tempo muuttaa värisyttäväksi kokemukseksi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=ecXpAsCY1No" target="_blank">A$AP FERG - RELOADED LET IT GO 2</a></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
Pakko laittaa sekaan pientä uhoa, ettei mene liian diipiksi. Tämä on koko kevään toiminut ultimaattisena itsetuntobiisinäni, vaikka <b>A$ap Fergin</b> levy on kokonaisuudessaan aikamoinen pettymys. Vertailimme eilen töissä musiikkimakujamme erään kokkimiekkosen kanssa, ja hänen painava tuomionsa intohimoisen hehkutukseni jälkeen oli, että kaikki räppi on paskaa. Koetin selittää, että tyylilajiin mahtuu miljoona muutakin tyyppiä kuin hänen kuvailemansa bitch ass niggaa hokevat kultahampaiset keulijat, mutta tajusin myöhemmin, että olisin samalla voinut puolustaa myös tätä pinnallisempana koettua kukkoilua, johon nyt vaikkapa A$ap Ferg pitkälti kuuluu. Sille on nimittäin ainakin mun maailmassani tarvetta yleisen mielialan- ja itsevarmuuskohotuksen kannalta. Saan älyttömästi potkua jo tämän biisin muutamasta ekasta tahdista, kun kroppani ohjelmoituu salamana sen mukaan, millaista tykitystä kolmeminuuttiseen mahtuu. Biisin tahtiin täysiä pyöräileminen on hämmästyttävän puhdistava kokemus. Mulla on muun muassa juuri äsken mainitusta työpaikasta johtuen paljon padottua turhautumista ja negailua, jonka purkamiseen löytyisi varmasti paljon epäterveempiä keinoja kuin ihanan <b>M.I.A.</b>:n mukana <i>Kill a motherfucka with the AK, what it's for </i>hoilottaminen ja tanssiminen.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=H2ZL_VKP-DI" target="_blank">KASRA - FABRICLIVE 62</a></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Koetin valita lemppariani tästä <b>Kasran</b> upeasta dj-setistä, mutta en kuollaksenikaan kykene siihen. Levy kuuluu kokea kokonaisuutena, kaikkine nousuine ja laskuineen, hitaampine virtaamisineen ja ekstaattisine kuohuntoineen. Erityisiä huippukohtia löytyy etenkin levyn keskivaiheilta, kun meno äityy hurjaksi <b>Enein </b>hypnoottisen <i>Machinesin </i>vaihtuessa Foreign Conceptin remixiin Enein <i><a href="https://www.youtube.com/watch?v=4R5xkieqQR0" target="_blank">Obsessionista</a></i>, jota siivittämässä on ilmeisesti tiuhaan d&b-artistien biiseillä vierailevan <b>DRS</b>:n räpit. Oi että mikä kombinaatio. Huipulle kavutaan näiden parin biisin liukuessa kohti <b>Bladerunnerin</b> hillitöntä <i><a href="https://www.youtube.com/watch?v=Ezb-Syy8zXY" target="_blank">Back To The Jungle VIPiä</a></i>, joka oli mulle pitkään ehdoton suosikki. Nyt olen kuitenkin hinkannut tätä levyn puoliväliä sen verran tiuhaan, että kultakimpaleita alkaa kohota esiin kaikkialta sen ympäriltä, kuten esimerkiksi <b>Breakin </b>syvällä tuntuvilla kaiuilla (en tiedä oikeita termejä, joten käytän sanoja, jotka osuvat lähimmäksi omia tuntemuksiani) höystetty <i><a href="https://www.youtube.com/watch?v=rhJ2EL2c2iY" target="_blank">Soundwaves</a> </i>tai <b>Strayn </b>levyn päättävä sekopäinen poljento <i><a href="https://www.youtube.com/watch?v=5ugsIgmKoe4" target="_blank">Timbre VIP</a></i>.</div>
</div>
</div>
Riinahttp://www.blogger.com/profile/06985125001209007703noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2250729209703302132.post-66787420581614609682015-04-26T22:56:00.000+03:002015-04-26T23:13:57.400+03:00Aivovuoto / Khid - Se tuli televisiosta / Sushi Drive-By pt. 2<i>Lue Aivovuodon puoliskoon pureutuva osa 1 <a href="http://upotuksenlevyt.blogspot.fi/2015/04/aivovuoto-khid-se-tuli-televisiosta.html" target="_blank">täältä</a></i><br />
<div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Vasta nyt, aivojani <i>Sushi Drive-By</i>-moodiin ohjelmoidessani, ymmärsin ykkösosassa tekemäni kohtalokkaan virheen. Puhun <b>DJ Kridlokkista</b> lähes aina Kridlokkina, riippumatta asiayhteydestä, vaikka nimitys pitäisi mitä luultavimmin rajata koskemaan vain niitä projekteja, joissa hän todella omaksuu DJ Kridlokkin, tuon pahamaineisen pimeillä sivukujilla kriippailevan gangstan, roolin. Pysytäänpä siis tästedes korrekteissa termeissä ja viitataan tekstin aiheena olevasta levystä puhuttaessa Kridlokk... Khidiin ihan Khidinä. Tai ehkä koko juttu on ihan sama, musiikkiahan tässä ollaan kuuntelemassa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Biittien puolesta ei ainakaan ole mitään väliä sillä, miksikä niiden luojaa kutsuu, sillä saundi on ekoista tahdeista lähtien tunnistettava ja selkeästi Khidille ominainen, kunhan jonkinlaista erätaukoa <b>Aivovuodon</b> ja Khidin välissä merkkaavasta tuuttauksesta on päästy. Tyyli Aivovuodon puoliskosta muuttuu aiheiden puolesta korkeammissa sfääreissä liitelevämmäksi samalla kun biitit laskeutuvat maanläheisemmiksi. Itse asiassa pieni osa minusta hämmentyy joka kerta <i>HPM</i>:n alkaessa, sillä musiikin tyyli on niin tuttu <i>On totta</i>-levyltä, että odotan joka kerta kuulevani <b>Tuuttimörön</b> avaavan pelin jonkinnäköisillä kävelyä tai <a href="https://www.youtube.com/watch?v=h8u2pIKFH6A" target="_blank">oman olemisen hitautta</a> käsittelevillä toteamuksilla. Tuuttiksen leppoisan pudottelun sijaan Khid astuu areenalle ottaen sen hetimmiten haltuunsa yllättävän energisellä flowlla.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Se tuli televisiosta</i> ei ole mitään yksinkertaisinta sisäistettävää lyriikoiden tai muunkaan osalta, mutta <i>Sushi Drive-By</i> se vasta kryptiseksi meneekin. Biisejä yhdistämään lätkäisty otsikko ei anna helpotusta siinä mielessä missä Aivovuodon levypuoliskolla voi umpikujan iskiessä ankkuroitua televisioon ja tulkita hämärämpiä sanoituksia suosiolla sen läpi. <i>Sushi Drive-By</i> ei kuitenkaan ole täysin umpimähkään tekaistu sanapari, vaan alkaa kirkastua tokan biisin <i>Visioita Louvren vessasta</i> myötä, jossa elämän sisällön ja merkityksellisyyden tunteen puuttuessa vedetään sushia ulkomaailman kriittisten katseiden huijaamiseksi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Yrittäessäni rämpiä tietäni selvyyteen liian rationaalisten ajatuskulkujen kautta en levyn nimen tarkkaa merkitystä koskien tule hullua hurskaammaksi, mutta biisien sulautuessa yhdeksi massaksi mututuntuilen sen tarkoittavan jotakuinkin ohikulkijana omassa elämässään olemista, oman merkityksettömän haahuilunsa sivustatarkkailijuutta, universumin mittakaavassa olemattoman ajan kestävän ihmiselämän täydellistä turhuutta. Täällä sitä tehdään kaikkemme yltääksemme omien vainoharhaisten ajatustemme punomien mahdottomien odotuksien tasolle ja häslätään jonkin syvemmän totuuden löytämisen perässä, väistellen samalla jokaisen kulman takana vaanivaa lopullista sekoamista.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>HPM</i> on osuva intro Khidin puoliskoon sen esitellessä heti kättelyssä yhden punaisista langoista, nimittäin jakautuneen persoonallisuuden tai itsensä ulkopuolelle asettautumisen. "Haista paska minä ja minä ja minä ja minä ja minä" on yksi monista riimittelyistä, joissa puhutellaan itseä, tai osuvammin itsejä. Khid asettelee sanansa niin taiten, että huvitun yhä uusiksi samoista humoristisen kekseliäistä ilmaisuista (kehuisin niitä näppäriksi, ellei sanassa olisi tuota alentavan väheksyvää vivahdetta. Kai kaikki sen huomaavat? Näen sieluni silmin, miten iäkkäiden bisnesukkojen seurueessa kehutaan kahvitarjoilut neukkariin hoitaneen respatytön suoritusta <i>näppäräksi</i>... aaargh!), joissa pohdiskellaan mielenterveysongelmiin heittäytymisen mahdollisuutta ihan vain elämän pitkäveteisyyden välttämiseksi, kun telkkaristakaan ei tule enää mitään.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Khidin tuotosten äärimmäisen viehätyksen voi lukea suoraan <i>Visioita Louvren vessasta</i>-kappaleen sanoista. Ei sillä, että wasabilla läträäminen olisi kovin olennaista Khidin musiikillisia tekemisiä ajatellen, mutta tekstin tyylilaji ja tarina yhdessä salamyhkäisen mutta vetävän biitin kanssa paljastavat sen ainutlaatuisuuden, joka lienee yksi merkittävistä syistä DJ Kridlokkin megalomaaniseen suosioon: Tavallaan niin hurjan tosissaan, mutta ei kuitenkaan yhtään. Tavallaan aavistuksen omahyväisenä todellisen persoonansa piilottavana yksinäisenä sutena, mutta kuitenkin yhtenä normijäbänä muiden yhtä tavisten keskellä. Tavallaan vilpittömänä, mutta kuitenkin toinen jalka elämäntyylissä, joka on kuin suoraan sarjakuvasta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kappaleen todellinen viesti on toki ihan muualla kuin Khidin olemuksen avaamisessa. Omien liikkeidensä ulkoisen mielipiteen pohjalta analysoimisesta ja hampaat irvessä haavekuvan tavoittelusta on helppo vetää yhtymäkohtia esimerkiksi fitness- tai lifestylebloggaajiin, joiden suurimmat motivaationlähteet tuntuvat välillä muodostuvan hyväksyvien kommenttien keräilystä tai täydellisten asetelmien rakentelusta valokuvia varten, itse toiminnan ja sen tuottamien tuntemusten jäädessä varjoihin. Jos oman pääkopan sisältä ei löydy tarpeeksi pohjaa merkittävän elämän luomiselle, mihin muuhunkaan sitä voi tarrautua kuin valmiiksi rakennettuihin kiiltokuvaesimerkkeihin, joihin sisältyvät varakas elämäntyyli ja viimeisen päälle siloteltu design-persoonallisuus?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ainoa biitti, joka ei ole Khidin käsialaa, tulee <b>Inneriltä</b>, ja istuu usvaisine kilkatuksineen <i>Chinatownin</i> viboihin kuin nakutettu. Paljastan kuunnelleeni kappaleen tuhottoman monta kertaa ymmärtääkseni jähmeillä aivoillani, mihin siinä lopulta pyritään. Mutta ehkä kappaleen pointti on vähän niin kuin juuri siinä. Haetaan jotakin suurempaa, enemmän, vaikuttavampaa, juostaan pakenevan merkityksen perässä ja turvaudutaan kesken matkan salaliittoteorioihin ja hallusinaatioihin ja kirjaviisauksiin, kun yhtäkään tavoitelluista pelastavista määränpäistä ei tässä tympeässä elämässä ole. <i>Nurkkapöytä universumissa</i> asetelma on samantyyppinen mutta suopeampi, sillä siinä otetaan omaksi kaikki tämä tässä oleva kaikessa kulahtaneisuudessaan. Pelkistetty ja jonkin tylsän peruslinnun raakkumisella höystetty biitti tikittää taustalla, kun Khid jatkaa sushibiisin viitoittamalla tiellä ja leikittelee taidokkaasti ruoka = elämä-samaistuksilla. Seuraavan kappaleen valossa <i>Nurkkapöytä universumin</i> voi myös nähdä osittain räppigeimejä (naurahtelen vaivautuneena valitsemalleni ilmaisulle) tai yleisemmin musiikin tekemistä koskevana pohdiskeluna, jossa otetaan etäisyyttä kaikenlaisiin rajoittaviin kategorisointeihin ja leimoihin ja tyydytään omiin pieniin ympyröihin ilman tarvetta dramatisointiin tai paisutteluun.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Khidin kokonaisuuden ehdottomasti naurattavin - huom ei missään nimessä naurettavin! - on <i>Zelda</i>, joka on biittiä, tarinaa ja videota myöten niin verraton, että suon itselleni nyt oikeuden käyttää tätä kuluneisuudestaan huolimatta voimakasta ilmausta: <i>Zelda</i> on ihan älyttömän KOVA. Kappaleen itseironinen foliohattuilu on tehty niin aidon hauskasti, että tunnen biisin soidessa puhdasta riemua.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/ggsoxFfLWK4/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/ggsoxFfLWK4?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Aina kun <i>M(in)inä</i> alkaa, kuulen päässäni <b>Paprun</b> toistelut siitä, että <i>mitä jos ne vihaajat onki oikees</i> ja välittömästi sen jälkeen riemastuneen (tai hysteerisen) tytön äänen kirkumassa "EI NE OOOOOOOO!", kuten kävi Kutosen levyjulkkareissa. En voi sanoa mitään varmaa vihaajista tai heidän oikeassa olemisistaan, muuta kuin sen, että olen kiljumistytön kanssa täysin samaa mieltä. Kappaleesta välittyvän artistinuraan liittyvän paineaallon massiivisuuden johdosta oletan, että fanityttöjen vakuuttelut tuskin artisteja lohduttavat, joten muuta ei liene tehtävissä kuin vartoa sitä päivää, kun odotusten paine kasvaa liian kovaksi ja työntää artistit laidan yli. Kuka tietää, ehkä todellisuus sitten vihdoin todella kirkastuu?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Biitti, joka aloittaa viimeisen hitaan <i>Myyn kaikki paitsi Kate Bushin levyt</i>, on niin lupaava, että harmistun joka kerta yhtä pahasti, kun se vaihtuu itsessään toki mainioon mutta kontrastina edelliseen pettymyksenä tulevaan maalailuun. Kappale räppäämisen lopettamisesta on joka tapauksessa kaiken huomioon ottaen luonnollinen jatkumo sille päänsisäiselle kaaokselle, jota levyllä sohitaan, ja sitoo sen kauniisti harmoniseen pakettiin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Älykkäät sanoitukset, maailmaa suuremmat teemat, huumori joka on kaikkea muuta kuin kertakäyttöistä, sekä järjettömän laadukas biittipuoli tekevät <i>Se tuli televisiosta / Sushi Drive-By:sta</i> niin korkeatasoisen kokonaisuuden, että vaikka en anna arvosanoja levyille, annan tälle epäröimättömät viis kautta viis.<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Khid - Sushi Drive-By</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
1. HPM</div>
<div style="text-align: justify;">
2. Visioita Louvren vessasta</div>
<div style="text-align: justify;">
3. Chinatown</div>
<div style="text-align: justify;">
4. Zelda</div>
<div style="text-align: justify;">
5. Nurkkapöytä universum</div>
<div style="text-align: justify;">
6. M(in)inä feat. Paperi T</div>
<div style="text-align: justify;">
7. Myyn kaikki paitsi Kate Bushin levyt</div>
</div>
Riinahttp://www.blogger.com/profile/06985125001209007703noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2250729209703302132.post-74955453567453047212015-04-23T23:14:00.000+03:002015-04-26T23:06:30.022+03:00Aivovuoto / Khid - Se tuli televisiosta / Sushi Drive-By pt. 1<div style="text-align: justify;">
Lämpenemiseni <b>Aivovuodon</b> musiikille on tapahtunut niin hitaasti, että ehdin hädin tuskin itse huomata, missä vaiheessa mielipiteeni vaihtui viileähkön varovaisesta kiinnostuksesta intensiivisen ihastuneeksi. Kai se tapahtui marraskuisella keikalla Tavastialla. Hengailin suurimman osan illasta yksin ja ihmettelin miksi olin etukäteen intoillut niin kovasti, että ostin ennakkolipun. Olo oli jokseenkin nuutunut ja orpo, vaikka muistan ylpeilleeni sillä, että en suvantohetkinä turvautunut kännykkääni, vaan seisoskelin tyynenä yksinäisenä saarena pienien kaveripoppoiden keskuudessa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Koska ennen Aivovuotoa esiintyneet <b>Tuuttimörkö</b> ja<b> DJ Kridlokk</b> menevät virallisten määritelmieni mukaan suosikkilistauksessani Aivovuodon ohitse, tuli reaktioni Aivovuodon keikkaan täytenä yllätyksenä. Kaikki aiemmat kerrat yhtyeen live-esiintymisiä seuraillessa olivat menneet rattoisissa mutta ei sen kummemmissa tunnelmissa. Tavastialla huomasin ajautuvani tunnekuohuun ja koin sen myötä varsinaisen ahaa-elämyksen: Ai tästä kaikkien hehkutukset johtuvat! Tunsin viimeinkin päässeeni osalliseksi siitä jostakin huomaamattomasta mutta ratkaisevasta ominaisuudesta, joka tekee Aivovuodosta ainutlaatuisen ja erottuvan koplan kaiken suomiräppisykkeen keskellä. En osaa nimetä tätä maagista komponenttia, mutta jostakin <b>Jodarokin</b> flown puolesta totisten mutta sisällöltään huumoria kuplivien räppien sekä <b>K.V.N & Lobo</b>:n herkullisen kekseliäiden biittien välimaastosta se löytyy. Joillakin vain sytyttää hitaammin kröhöm.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
DJ Kridlokk sen sijaan ei tällaista pitkän kaavan kautta rakennettua tykästymistä minun kohdallani vaadi, vaan artistin palvominen on alkanut jo useita vuosia sitten. Meillä on ollut pari mutkaa matkassa ja ajoittain olen kokenut Kridlokkin tyylin liian monotoniseksi ja biisit itseään toistaviksi, mutta uusimmat tuotokset ovat palauttaneet kiinnostukseeni alkuaikojen raikkautta ja seuraan taas silmä (korva) kovana artistin edesottamuksia.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Uskon että joka iikka kokee todella mielekkääksi yksityiskohtaisen syventymisen kuhunkin artistiin kehittämääni mielenkiinnon asteeseen ja siihen pisteeseen johtaneisiin käänteisiin, mutta lienee silti parempi poimia ruotimisen aiheeksi näitä neljää miekkosta yhdistävä musiikillinen projekti eli 20.2. Monspin kautta julkaistu splittilevy nimeltä <i>Se tuli televisiosta / Sushi Drive-By</i>. Saisinko näin ensi alkuun todeta, että huh mikä mielikuvitusta kutkutteleva nimi. Jos joku järjestäisi suomiräplevynimien MM-kisat, tämä yltäisi heittämällä palkintosijoille taistelemaan ykkösasemasta esim. <i>Fuck Vivaldi</i>:n<i> </i>tai <i>Ei toivottuja lastenlauluja</i>:n kanssa. (Voisiko joku oikeasti järkätä tällaiset ja kutsua mut pohdiskelemaan porukassa? Kovia ehdokkaitahan löytyy aina <i>Uuden ajan avaruususkonnosta</i> <i>Mikä on Pläkki?</i>:n<i>.</i> Ehkä tässä olisi aihetta kokonaiseen blogikirjoitukseen hmm hmm?)</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Palatakseni kilometrien pituisiksi kasvaneilta sivuraiteilta alkuun, en viimevuotisella keikalla syttyneestä intoilusta huolimatta odottanut levyltä suuria, joskaan en mitään huonoakaan. Oletin pitäväni, mutta sellaisella neutraalilla tavalla, jonka myötä tiedostaa levyn vahvuudet saamatta kuitenkaan <i>sitä fiiilistä </i>(kuten J-Laini räpistä räpätessään biisissä <i>YO Raps</i> kivasti ääntäen toteaa). Siksi lykkäsin levyn kuuntelemista ja tutustuin siihen ensin Kutosen levyjulkkareissa, jotka eivät jättäneet sen kummemmin vaikuttuneita olotiloja. Toki lavashow oli odotetusti viihdyttävä ja artistien keskinäiset sananvaihdot hihityttäviä, mutta kappaleet eivät häikäisseet.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tämä junnaava alustus voi tietysti johtaa vain yhteen lopputulokseen: levy on aivan huikean koukuttava ja omaperäinen niin sanoitusten kuin biittien osalta. Etukäteen DJ Kridlokkin ja Aivovuodon yhteistyö saattoi tuntua epäloogiselta ja yhteensopimattomalta, mutta vaikka levy on - tietysti - selkeästi kahteen osaan jaettu, on se samalla yhtenäinen kokonaisuus, jonka olemassaolon luontevuus kasvaa kuuntelukertojen myötä. Aivovuodon syventyminen televisioon ja Kridlokkin ei yhtä selkeästi rajatut, elämää ja omaa olemista ja todellisuuden mittasuhteita käsittelevät aihepiirit voi nähdä kahtena eri lukuna, mutta lopulta koko levyn pohjalta löytyy yksi ja sama ydin, tai ytimet. Ulkoinen vs. sisäinen. Fakta vs. mielikuvitus. Todellisuus vs. ihanne. Näiden tiimoilta esiin kuplii jos jonkinmoista samaistuttavaa teemaa, sellaisista yleismaailmallisista seikoista lähtien kuin tyytymättömyys itseensä tai oman pikkuruisen elämän pysähtyneisyys.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Aivovuoto on superkolmikko, jonka seitsemän biisin puolisko on täynnä ilahduttavia kikkailuja ja jokaisella kuuntelukerralla muistoista poikkeavalla tavalla uudelleen eläviä elementtejä. Niin biitit kuin sanoitukset heijastavat pääteemaa, mutta eivät jätä hommaa siihen, vaan kurottelevat television pohjalta syntyvien kaikenlaisten assosiaatioiden puoleen ja tekevät siten kappaleista monitasoisia kertomuksia elämästä yleisesti.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pari ensimmäistä biisiä toimivat spektaakkelimaisena introna aiheeseen, sillä K.V.N & Lobon vanhojen seikkailuelokuvien rätisevistä mutta suurieleisistä äänimaailmoista vaikutteita hakevat taustat aiheuttavat sen, että pystyn suorastaan sieluni silmin näkemään Jodan sirkustirehtöörin asussa, tepastelemassa itsevarmana ympäriinsä esittelemässä tulevia ohjelmanumeroita. Yonan hivelevän suloinen ääni tasapainottaa riehakasta tunnelmaa ja jättää kuulijan päätettäväksi, ilmentääkö <i>Fantastik Voyage</i> 60-luvun tieteisleffaa vai tunteista ylitsepursuavaa rakkaustarinaa. Myös <i>AI VO WU SHOW </i>heittää ajassa taaksepäin lapsuudessa kiihkeitä odotuksen tunteita herättäneiden piirrettyjen tapittamiseen, taikoen samalla Aivovuodon supersankarikolmikoksi, tällä kertaa kirjaimellisesti eikä vain taitojensa pohjalta (jostain syystä mielikuva on varsin helposti luotavissa ainakin minun aivoissani). Ajojahtimainen <i>Skeleonora's Theme</i> viimeistelee kokonaisuuden ja kuljettaa reaaliaikaisempiin tunnelmiin, joihin <i>TV</i>:n kilkattava ja levyn parhaimmistoon lukeutuva biitti johdattelee.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lukuisin terävin oivalluksin lastattu kappale on mitä parhain esimerkki Aivovuodolle tunnusomaisesta ristiriitaisesta mutta älyttömän toimivasta kahtiajakoisuudesta, joka syntyy vastaparista humoristinen melankolia tai melankolinen humoristisuus. Kenties asenteessa on jotakin niin suomalaisille ominaista ironisin keinoin itsensä vähättelyä, että tunnistettavuus aiheuttaa välittömän mieltymisen. Eipä kuitenkaan lasketa liikaa kunniaa sen piikkiin, vaan televisio-ohjelmien absurdiuteen pureutuva <i>TV</i> on miellyttävän matalaäänisen <b>Pietarin</b> featin myötä viimeisen silauksensa saava huvittavista vertauksista rakennettu tosi- ja telkkarielämän vastakkainasettelu.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Seinä seinä seinä</i> on tunnelmaltaan varsin ovela - miten tämä tuottajaksikko onnistuu kappaleesta toiseen luomaan niin käsinkosketeltavan ilmapiirin? Musiikin osalta ikään kuin virnuillen etenevässä biisissä Joda ja Kridlokk kertovat yhdessä siitä, millaiseen riittämättömyyden loputtomaan suohon televisiosta puskeva epärealistinen todellisuus pahimmillaan upottaa, sekä millaiseen tympääntyneeseen turtumukseen se tarjonnallaan ajaa. Samalla Kridin vierailu vihjaa hienoisilla salaliittoviittauksilla tulevaan. Kappaleen visuaalinen vastine on vähintään yhtä nokkela kuin biitti antaa ymmärtää, seinäntuijottelun viihteellistämisestä (mieluummin mä muuten näitä jäbiä tapitan kuin telkkaria!) Mate Colan siemailuun, jonka tiimoilta syntyi talvella varsin viihdyttävä instagram- (dare I say it) KOHU.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://i.ytimg.com/vi/DLNYmFfe3Qk/0.jpg" frameborder="0" height="266" src="https://www.youtube.com/embed/DLNYmFfe3Qk?feature=player_embedded" width="320"></iframe></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ostos-TV:n pohjalta pohditaan tyhjänlupailun jaloa taitoa ja <i>YO Raps </i>raottaa jälleen itseironisella vivahteella näissä musiikillisissa hommissa ilmenevää sukupolvien välistä kuilua, joka alkaa olla tuttua jopa minulle, vaikka en nyt minään ikäloppuna äijänä itseäni (enkä kyllä ketään muutakaan) näekään. Omasta täysi-ikäistymisestä alkaa olla jo sen verran huomattava määrä vuosia, että keikoilla tuntuu välillä lähes pedarilta, jos joku nuorempaa ikäpolvea oleva dude sattuu kiinnittämään huomioni.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Juuh elikkäs takaisin asiaan köh köh. Aivovuodon osuuden päättävä <i>Alfa-aalto </i>esittelee levyn tokan ylivoimaisesti voittosijalle kuuluvan biitin. Tökkivä, mutta vastustamattoman mukaansatempaava instru on mitä istuvin pohja kappaleelle, jossa sivalletaan television orjuudesta - jumiuttavasta mutta niin koukuttavasta - kärsivien suuntaan. "Älä yritä säätää vastaanotintas, ota rauhassa, se on parempaa ku nuotio, niin ku mummon satutuokio, ei oikeessa elämässä kuitenkaan häävi juoni oo." Siinä toistuva kysymys, jonka Jodarok onnistuu esittämään syyllistämättä ja ilkeilemättä mutta kuitenkin ilmiön käsittämättömyyden esiin tuoden. Ei kai tässä elämässä nyt oikein mitään sen kummempaa ole, etteikö todellisuuspako olisi täysin perusteltavissa?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
P.s. Seuraan Suomen Temptation Islandia ja Sohvaperunoita ja vieläpä suuresti nautiskellen. Joskus koen elämäni varsin tyhjäksi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Aivovuoto - Se tuli televisiosta</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
1. Fantastik Voyage feat. Yona</div>
<div style="text-align: justify;">
2. AI VO WU SHOW & Skeleonora's Theme</div>
<div style="text-align: justify;">
3. TV feat. Pietari</div>
<div style="text-align: justify;">
4. Seinä seinä seinä feat. Khid</div>
<div style="text-align: justify;">
5. Osta mut</div>
<div style="text-align: justify;">
6. YO Raps feat. J-Laini</div>
<div style="text-align: justify;">
7. Alfa-aalto<br />
<br />
<i><a href="http://upotuksenlevyt.blogspot.fi/2015/04/aivovuoto-khid-se-tuli-televisiosta_26.html" target="_blank">Osa 2</a></i></div>
Riinahttp://www.blogger.com/profile/06985125001209007703noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2250729209703302132.post-56827894479498466932015-04-06T12:58:00.001+03:002015-04-06T12:59:34.309+03:00Maaliskuun biisilöytöjä<div style="text-align: center;">
<a href="https://soundcloud.com/aztra/aztra-beat-memphys-shyt" target="_blank"><span style="font-size: large;">AZTRA - MEMPHYS SHYT</span></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Normaalisti en biittejä liiemmin kuuntele, mutta tässä on sellainen taidonnäyte, että sietää rikkoa kaavaa. Rauhaisa alku upottaa kuuntelijan heti syviin vesiin ja tyylilajille ominaiset tikitykset ohjaavat sopivaan mielentilaan. Pikkuhiljaa instru alkaa kasvaa suuriksi maalaileviksi linjoiksi ja puhkeaa täyteen kukoistukseen siinä vaiheessa kun räppien sämpläys alkaa. Täydellinen kokonaisuus.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=I6l8lgZpI4U" target="_blank">ROBIN SCHULZ - SAME</a></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tämä on epäilyksettä koko alkuvuoteni soitetuin biisi. Aina kun mieltäni meinasi jokin painaa, laitoin tämän soimaan. Aina kun ikkunan taakse laskeutui jälleen uusi takatalvi, laitoin tämän soimaan. Aina kun aurinko suostui näyttäytymään ja herättämään elinvoimat, laitoin tämän soimaan. Aina kun kävelin keskustan läpi ihmisiä kaulahuivini takaa salaa tarkkaillen, laiton tämän soimaan. Biisi heittää kuulijansa jonkinlaiseen onnellisuusdimensioon, jossa yksikään ulkoinen tekijä ei ole merkityksellinen. Vain syvä rauha ja riemu ja onni siitä, että saa hengitellä maailmassa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=zk3r-K8TQ5g" target="_blank">ZHU - FADED</a></span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
Tein näköjään karmean virheen viime kuussa ja unohdin listata tämän. Kävin alkuvuodesta housen alkeiskurssin ehkä tähänastisen elämäni innostavimman tanssiopen johdolla ja bongasin sekä tämän että <i>Same</i>n tunnilla soineista soittolistoista. <b>Zhu</b>:n kappale toimii samalla tavalla kuin <b>Schulzin</b> taidonnäyte, ainoastaan sillä erotuksella, että se kuljettaa melankolisempiin mutta ei yhtään sen vähemmän mielekkäisiin maisemiin. <i>Faded</i>in soidessa kuulokkeissa koin kylmiä väreitä ja kappaleen huikeudesta johtuvia haluja itkeä, jollaisia <i>Same</i> ei täysin onnistunut alussakaan aiheuttamaan. Harmi että olen kuluttanut molemmat loppuun enkä enää saa täysin kiinni siitä salaisuudesta, mikä alunperin mut näihin koukutti, mutta ainakin löysin piilevän rakkauden houseen ja koetan hiljalleen keksiä, miten saan ujutettua sen elämääni kokonaisvaltaisemmin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=vw_0iTq2dZM" target="_blank">JUJU - AURINKO</a></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pari vuotta olen erehtynyt pitämään <b>Jujua</b> naiivina ja höperönä hihhulina, mutta vuodenvaihteen jälkeen tyypin uusimmat levyt ovat alkaneet resonoida mussa tavalla, jota ei voi ohittaa. Yhdistän tämän yllättävän mielenmuutoksen aiemmista vuosista merkittävästi poikkeavaan elämäntilanteeseeni ja hidasta mutta väistämätöntä transformaatiota tekevään elämänasenteeseeni, mutta myös aiemmin puuttuneeseen ja nyt heränneeseen haluun todella kuulla ja kuunnella. <i>Aurinko</i> on täydellinen esimerkki Jujun uudempaa tuotantoa luonnehtivasta kaavasta. Sanoituksien pohjalta löytyy usein selkeä yksittäinen aihe, johon on helppo samaistua ja jota kuvaillaan simppelien valikoitujen yksityiskohtien kautta. Biitti on aiheesta riippuen synkeähkö tai toiveikkaan ja iloisen sekoitus. Juju välittää viestinsä sekoittelemalla räppäämistä ja lauleskelua. Näiden komponenttien sekoitus toimii loistavasti mieltä ylentävänä ja rakkaudelliseen mielentilaan ohjailevana kokemuksena.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=ma4Sbdqu5HI" target="_blank">KLANGKARUSSELL - SONNENTANZ</a></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kolmivuotisen parisuhteeni aikana altistuin pitkään MTV Dance-kanavalta puskeneelle taustahuminalle, jota voinee kuvailla jonkinlaiseksi housen, edm:n ja radiopopin sekoitukseksi. Muistaakseni pidin kanavan tarjonnasta heti alkuun, mutta tykästymiseni kasvoi tasaisesti vuosien aikana. Nykyään tunnen oloni hyvin kotoisaksi joka ikisen kappaleen parissa, jonka noilta ajoilta pystyn musakanavan tarjontaan yhdistämään. Nyt kun aurinko yhä lupaavammin puskee itseään talvea yltään karistavan maamme pinnalle, huomaan innostuvani... no, aurinkobiiseistä. Myös kaikki kesästä tai huomattavan onnellisista ajanjaksoista muistuttavat kappaleet toimivat, joten <b>Klangkarussell</b>in koko levy alkaa olla ahkerammassa soitossa. Tämä instruversio hitistä toimii mielentilasta riippuen lohdullisena tai energisoivana.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=T_nUasNb2gA" target="_blank">SOULFLY - ENTER FAITH</a></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Eipäs mennä liian pumpulisiin olotiloihin. Jokin muistovyöry lähes kymmenen vuoden takaa toi <b>Soulfly</b>n mieleeni, ja olen maaliskuun aikana talsinut ulkosalla täysin onnessani tätä riehumista kuunnellen. Soulfly rikastutti elämääni ollessani 16-vuotias hevaria leikkivä pikkutyttö, aina Provinssin lavalla nähdystä livevedosta kesän lopulla kuumassa Etelä-Ranskassa vietettyyn suht villiksi äityneeseen pariviikkoiseen kielikurssiin. Raskaasta poljennosta huolimatta bändin musiikin vaikutus muhun on hymyilyttävä ja ehdottoman ilahduttava. Asiaan vaikuttanee ratkaisevasti yllättävän toiveikkaat ja rohkaisevat sanoitukset, joiden sodankäyntiin, uskontoon ja heimokulttuuriin liittyviä teemoja voi halutessaan soveltaa hieman muunneltuina koskemaan oman elämänsä koettelemuksia.</div>
</div>
Riinahttp://www.blogger.com/profile/06985125001209007703noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2250729209703302132.post-27101155599041575722015-03-06T15:41:00.001+02:002015-03-06T15:45:00.892+02:00Helmikuun biisilöytöjä<div style="text-align: center;">
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=D7GJ3knxpKI" target="_blank"><span style="font-size: large;">FRANCIS KOIRA - ETENEE TAKENEE FEAT. VALTO</span></a></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vihdoinkin uutta tältä huipputekijältä! <i>Etenee takenee</i> ei ehkä ole mitään maata järisyttävän innovatiivista edellisen levyn biiseihin verrattuna - samantyyppinen rakenne, biitin elementit ja rytmikäs hei-huutelu löytyvät useammastakin vanhemmasta kappaleesta - mutta hyvä niin. Francis Koiralla on kaikki syyt luottaa vahvuuksiinsa, jotka tekivät <i>Sadonkorjuu</i>:sta niin mielekkään, ja niiden uudelleen kierrättäminen palvelee mainiosti. Valton fiitti istuu kokonaisuuteen suht saumattomasti, vaikka flow onkin huomiota herättävän kulmikas yleiseen junnaavuuteen nähden. Biisi lupaa erittäin hyvää enkä malta odottaa uutta levyä [tähän sata jipii-tuuletusta].</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=QDepekhoNn0" target="_blank">GORDON GWAPO - REDRUM 781</a></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Gordon Gwapon <i>Memphis Private Equity vol. 1</i> tarttui haaviini Deston mitä mainioimmasta Bassolla pyörivästä <a href="http://www.mixcloud.com/SGNLF/" target="_blank">Signal Life-ohjelmasta</a>, ja levyn kohokohdaksi nousee alunperinkin huomioni kiinnittänyt <i>Redrum 781</i>. En nyt osaa analysoida memphis-soundeja sen syvällisemmin, mutta Gordon Gwapon vanhoja klassikoita sekoittelemalla tuotetut kappaleet ovat hienoja kunnianosoituksia kyseisen soundin konkareille. Biisit kuulostavat raikkailta kadottamatta kuitenkaan 90-luvun suhinoita ja jumituksia.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><a href="https://soundcloud.com/rlgrime/skyfall-rl-grime-salva-remix" target="_blank">TRAVI$ SCOTT (FT. YOUNG THUG) - SKYFALL (RL GRIME & SALVA REMIX)</a></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Helmikuun viime metreillä soundcloudiin ilmestyi tämä huikean mahtipontinen ja vaikuttavasti aaltoileva räppiä ja trappia yhdistelevä taidonnäyte, joka todistaa, että viime vuoden lopussa löytämäni RL Grime on kovimpia tekijöitä pitkään aikaan. Jouduin toistamaan biisiä lukemattomia kertoja ennen kuin sen vaikutus laimeni siihen pisteeseen, että pystyin kuuntelemaan kappaletta paikallani istuen. Vaikka biisi on kuuntelukertojen myötä menettänyt sähköistyttävimmän vaikutuksensa, tunnen itsessäni silti välittömän kiihkeyden heti ekojen melankolisten tahtien myötä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=XyU9TYxM8vI" target="_blank">HDN & DKU - ENIMMÄKSEEN PRIIMAA</a></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mitäköhän ihmettä musiikkimaulleni on käynyt, kun kaikin puolin perinteinen räppi on alkanut kiehtoa ja jopa koukuttaa? Aiemmin olen heittänyt tympäännyttävät kokoonpanot mielessäni olariräpiksi nimeämääni lokeroon, jonne suljin suurimman osan rataräppityypeistä ja tietty Raimon (joo sanon nyt sen mitä ei saisi, mutta en varmaan ikinä tule käsittämään Raimon viehätystä). Nyt olen joka tapauksessa hurahtanut HDN & DKU:n <i>Jonkin sortin julkaisuun</i>, jonka joka ikinen kappale on valehtelematta nappisuoritus. Kaikenlaisilla vinkunoilla ja ujelluksilla siivitetyt mukaansatempaavan rytmikkäät biitit ja jostain syystä hyvin aidosti sydämellä tehdyiltä tuntuvat tykitetyt räpit aiheuttavat mussa suorastaan kehollista mielihyvää. <i>Enimmäkseen priimaa</i> kohoaa ylitse muiden, koska siinä pyörii kunnioitettava määrä feattaajia ja se kiinnitti alkuun huomioni erittäin viihdyttävällä videollaan (tsihihi), mutta todellisuudessa en pysty valitsemaan suosikkiani vaikka henkeni riippuisi siitä. Pää nyökkää yhtä antaumuksella jokaisen kohdalla.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><a href="https://soundcloud.com/t-m-p-l-s-t-r-7/rookik-x-strepto-j-ft-zush-777-viasat-plus-prodby-rookikoo" target="_blank">RÖÖKIKΘΘ x STREPTO J 卐 FT.ZθUSH - 77.7 ℃ VIASAT PLUS 卐</a></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Voi soundcloud-nuoriso ja ihmeelliset merkit, joiden oikeaoppisesta lausumisesta mulla ei ole aavistustakaan. Tämä hämäriä reittejä pitkin bongattu kappale kiinnitti huomioni kauhuleffamaisiin tunnelmiin vievällä biitillään. Biisi ei ehkä ole kaikkein viimeistellyin kokonaisuus, mutta tämän tyylin kohdalla se toimisikin itseään vastaan. Hämyinen tunnelma, viileät mutta timmit räpit ja synkeä taustatikitys saa täyden kannatukseni. Jos kuuntelen tätä ulkomaailmassa löntystellessäni, muuttuu liikkumiseni heti astetta koviksempaan suntaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=uSCq-NyT6Hs" target="_blank">DJ IBUSAL + LOBO - YEAH, REAL VERSACE</a></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Koko levy on älytön kokonaisuus ja mielipiteeni vaihtelee koko ajan sen suhteen, mikä biiseistä yltää voittosijalle. Ipodini luukutetuin on kuitenkin DJ Ibusalin tuottama välipala <i>Yeah, real Versace</i>, joka on käsittämättömän täydelliseksi hiottu paketti ottaen huomioon kaikki sen puolessa minuutissa aikaansaamat vaikutukset. En selitä enempää, tämä pitää <i>tuntea</i>. Ja jorata täysillä.</div>
</div>
Riinahttp://www.blogger.com/profile/06985125001209007703noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2250729209703302132.post-78423623904768156752015-02-04T15:19:00.001+02:002015-02-04T15:20:10.906+02:00PMMP - Tässä elämä on<div style="text-align: justify;">
Onnistuin kerrankin olemaan ajan tasalla ja hustlaamaan lipun DocPointin PMMP-dokumentin toiseen näytökseen viime sunnuntai-illaksi. Ensimmäinen myytiin loppuun alta aikayksikön, eikä toisenkaan lippujen hupenemista tarvinnut odotella pitkään. Kuten aavistelin, oli saliin pitkä kiemurteleva jono jo varttia ennen näytöksen alkamista, ja kohtalokseni koitui istumapaikka tokalta riviltä, niin että valkokankaan tapahtumat meinasivat välillä kaatua päälle. Lähietäisyydeltä tapittaminen osoittautui kuitenkin positiiviseksi tapaukseksi, sillä niin sain puristettua viimeisimmätkin rippeet jo valmiiksi tunteita myllertävästä dokkarista. Ohjaaja <b>Arto Tuohimaa</b> ja leikkaaja <b>Kai Ansio</b> lausuivat ennen näytöstä muutaman sanasen ja kehottivat kumpainenkin nauttimaan. Oh boy, että nautin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>PMMP - Tässä elämä on </i>alkaa lupaavasti yhdellä yhtyeen särmikkäimmistä ja omiin ikisuosikkeihini lukeutuvista biiseistä. Kylmiltä väreiltä on mahdotonta välttyä katsellessa <b>Paula Vesalan</b> ja <b>Mira Luodin</b> vaikuttavaa riehumista <a href="https://www.youtube.com/watch?v=Wu2xQUsr_Ts" target="_blank"><i>Matoja</i>:n</a> tahtiin, ja minulle tapahtui samalla jotakin odottamatonta: tunsin valtavaa halua purskahtaa itkuun. Hillitsin itseni vaivoin ja tajusin vetistelyn sijaan hymyileväni leveästi aloituskohtaukselle, jota voisi tarvittaessa käyttää kiteyttämään koko elokuvan niin tarinan kuin tunnelman osalta. Dokumentissa keskitytään nimittäin suureksi osaksi bändin live-esiintymisiin ja kiertue-elämään, joiden lisäksi esiin nousevat rohkeat persoonallisuudet sekä äärimmäisen vahva yhteenkuuluvuus, joka väreilee bändin jäsenten välillä koko sen tunnin ja kahdenkymmenen minuutin ajan, jona PMMP:n tarinaan pääsee syventymään.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Dokumenttia on kuvattu enimmäkseen kesinä 2012 ja 2013, sekä muutamat haastattelurupeamat viimeisen keikan jälkeen. On festareita, loppuunmyytyjä klubikonsertteja, jopa intiimisti täyteen tupattuja pubikeikkoja. Nyt harmittaa tavattomasti, että kesällä 2008 Tavastialla todistettu keikka jäi omalla kohdallani ainoaksi, enkä enää yhtään ymmärrä, miksi. Bändin jokainen levy on tavalla tai toisella värittänyt elämääni ja ujuttautunut julkaisuajankohtanaan merkittäväksi osaksi olemistani, joten livevetojen missaaminen tuntuu nyt käsittämättömältä. Kuten dokumentissakin todetaan, ovat levyt ja livet toisistaan hyvin poikkeavia kokonaisuuksia.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tuohimaa tavoittaa taitavasti sen ytimen, mikä erottaa näitä kahta suurta blokkia, joista PMMP koostuu. Keikoilla yhtye on yhtä rosoista saundia, riehakasta ja hetkittäin lähellä alkukantaisia syvyyksiä pyörteilevää energiaa, epäröimätöntä impulsseihin syöksymistä. Jatkoilla keikkabussissa pauhaa <a href="https://www.youtube.com/watch?v=hdQiOFo6AE8" target="_blank"><b>Julma-Henrin</b><i><b> </b>Minä rakastan sinua</i></a>, mikä sai minut rakastumaan bändiin vielä pikkiriikkisen lisää. Lavalla melkein uhkaavan hyvännäköiset - värikkäät ja imartelevat esiintymisasut saavat minut toivomaan, että osaisin käyttää ompelukonetta ja mielikuvitusta ja pukeutua samanlaisiin upeisiin luomuksiin päivittäin - Paula ja Mira ovat kaikessa päämäärätietoisessa intensiivisyydessään jumalattaria. Hypnotisoivaa on myös seurata <b>Heikki Kytölän</b> työskentelyä rummuissa (en tiedä kuinka iso osa johtuu siitä, että tunnen jonkinlaista heikkoutta rumpaleihin köh köh, mutta kyllä suurin kiitos mielekkäästä näkökulmasta kuuluu dokumentin tekijöiden tarkkailukyvylle), eivätkä millään tapaa sivullisiksi jää myöskään basisti <b>Juho Vehmanen</b> tai kitaristi <b>Mikko Virta</b>.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Se jos mikä käy dokumentin myötä selväksi, että PMMP ei missään tapauksessa ole Paulan ja Miran molemmat puolet, vaan viisihenkinen, tasavertainen, harmonisessa - välillä sekopäisessä - yhteisymmärryksessä haasteisiin heittäytyvä tiimi. En pidä tuosta sanasta, joka on kuin jonkin ison bisneksen kärkeen liian äkisti pompanneen nousukkaan anglismeja pursuilevasta tekopirteästä kannustuspuheesta, mutta en keksi parempaa kuvaamaan yhtyeen jäsenten välistä eheää yhteyttä, joka valkokankaalta säteilee. Tärkeänä kuudentena komponenttina toimii tuottaja <b>Jori Sjöroos</b>.<br />
<br />
Rakkaudelliset välit näkyvät siinä lämpimässä tavassa, jolla bändi kohtelee toisiaan haastavissa kohtauksissa tai äärirajoilla, oli kyseessä sitten vanhojen biisien uudelleen nauhoittaminen tai sekunnit ennen massiivisen festariyleisön pauhun keskelle sukeltamista. Erityislaatuiset siteet henkilöiden välillä käyvät ilmi niissä hellissä, riemastuneissa, hetkittäin jopa palvovissa ilmeissä, kosketuksissa ja tunteenpurkauksissa, joita ei tuttujen ihmisten seurassa tarvitse hillitä milliäkään. Piileeköhän bändin jättimäisen suosion salaisuus lopulta siinä kunnioituksessa ja puhtaassa rakkaudessa, joka mitä ilmeisimmin on kaiken pohjana?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lavaräiskeen vastapainona toimivat Matkalaulu-albumin nauhoitukset. Musiikkia luodessaan bändi onkin yhtäkkiä riisuttu ja vakavissaan, täysin erilaisista ihmisistä koostuva joukko kuin livetilanteissa. Musiikin äärelle rauhoituttaessa nämä kohtaukset heijastuvat valkokankaalta lähes hartaina, ja niinäkin hetkinä, kun jäsenet nauravat kyyneleet silmissä, tunsin oman hihitykseni alla jälleen tarvetta purskahtaa itkuun.<br />
<br />
Tunneskaala pääsee poukkoilemaan ääripäästä toiseen myös niiden muutaman huikean kohtauksen myötä, joiden aikana taustalla soi jokin PMMP:n herkemmistä biiseistä ja silmien edessä välähtelee sarja tilanneotoksia, keikoista tai keikkabussista tai takahuoneista tai jatkoilta. Liikuttavin näistä on hetki, jona taustalla soi <i><a href="https://www.youtube.com/watch?v=mCfnw7Xd8cg" target="_blank">Lautturi II</a> </i>ja kamera syleilee kesäisiä pakahduttavan kauniita maisemia. Tuo käsittämättömän lumoava versiointi jo alunperinkin kaihoisasta <i><a href="https://www.youtube.com/watch?v=nkV9uq7cdfE" target="_blank">Lautturista</a></i> muuttaisi kaatopaikan tuijottamisenkin vavahduttavaksi kokemukseksi, mutta kyllä nämä mainitut koosteet valikoiduista tuokioista lukeutuisivat värikkäässä näyttävyydessään dokumentin huippuhetkiin, vaikka taustamusiikkia ei olisi lainkaan. Ehkä pikkiriikkinen osa liikutustani liittyy siihen pakottavaan kesän kaipuuseen, jonka dokumentti nostaa lähes sietämättömälle tasolle. Kun tässä loskaräntähirveydessä pääsee hetkeksi käsinkosketeltavan paahteisiin, tavallaan idyllisiin mutta samalla todenmukaisuutensa vuoksi niin erityisen puhutteleviin kesätunnelmiin, on pimeyteen palaaminen julma kohtalo.<br />
<br />
Yllätyin siitä, kuinka räiskyvä Paula on. Voin puhua ainoastaan vuosien aikana haastattelujen kautta kasaan kyhäämieni mielikuvien pohjalta, joiden painoarvoa tuskin voi huomioida mitenkään merkittävänä, mutta oletin Miran olevan kaksikosta se, joka on enemmän äänessä ja näyttävämmin esillä. Dokumentti on todiste päinvastaisesta. Kumpikaan ei kainostele tunteenpurkaustensa suhteen, mutta Mira jää lopulta etäisemmäksi. Yksi mieleenpainuvimmista kohtauksista tulee dokumentin loppumetreillä, kun ennen isoa festarikeikkaa Paula astahtaa vakavailmeisen Miran eteen ja hymyilee suoraan tämän naamaan. Pian molempien kasvot tuikkivat naurua, eikä joku satunnainen taustalla lymyilevä miekkonenkaan saa silmiään irti kaksikosta, saati sitten omaa leveää hymyään laantumaan. Mira ja Paula pitävät katseensa visusti toisissaan, ja yhdessä niiden hetkien kanssa, jotka ennakoivat lavalle liitelemistä, sekunnit käsi kädessä seisten, yleisön mylviessä, tämänkaltaiset kohtaukset puhuvat selvemmin kuin mitkään niistä kommenteista, jotka haastattelujen aikana tulevat ystävyyteen liittyen esiin.<br />
<br />
Kiitos, että sain itkeä, sunnuntai-iltana ja kaikkina näinä vuosina.</div>
Riinahttp://www.blogger.com/profile/06985125001209007703noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2250729209703302132.post-48056382381543566702015-02-01T23:32:00.003+02:002015-11-16T14:02:01.259+02:00Tammikuun biisilöytöjä<div style="text-align: center;">
<div style="text-align: justify;">
<i>Alan kerätä kuukausittain musiikillisia kohokohtia, jotka ovat vaikuttaneet minuun erityisellä tavalla. Biisit eivät useinkaan ole uunituoreita, vaan satunnaisia löydöksiä, jotka ovat päättäneet ilmestyä kohdalleni juuri nyt. Nimeä klikkaamalla pääsee kappaleeseen.</i></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<br />
<span style="font-size: large;"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=4UitgK-e1CU" target="_blank">RADAM - JÄÄTÄVÄ POLTE</a></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
En ole läheskään perillä siitä, keitä kaikkia BMXT-meininkeihin kuuluu ja mitkä julkaisut menevät sen nimikkeen alle, mutta Radamin voinee turvallisin mielin liittää niihin yhteyksiin. <i>Jäätävä polte</i> on aavistuksen not sure if sirius-tyyppinen biisi. Sanoma on hyvin tummanpuhuvan melodramaattinen, samalla kun kaikkien rankkojen vastoinkäymisten alta nousee uusi ja vahvempi PETO. Kontrasti ilmeisen kesäisissä maisemissa kuvatun, artsun mustavalkoiseksi muunnetun videon ja kovisnaama-Radamin eläytymisen välillä vaikuttaa minuun juuri päinvastoin kuin kohtalokkaaseen tähtäävän kokonaisuuden voisi odottaa vaikuttavan. Näin Jäätävä polte kääntyy oikeaksi hyvän mielen kipaleeksi. Anteeksi jos nauran aidon surun kustannuksella. Tikittävä biitti ja maaninen Radam-hokema viimeistelee mainion kappaleen. Vielä vakuuttavampana meininki jatkuu tuoreemmassa <a href="https://www.youtube.com/watch?v=znEHPd8eYoY" target="_blank">RADAM RULES</a>-melskeessä, joka ilahduttaa minua aidosti joka ikisellä kuuntelukerralla.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><a href="https://soundcloud.com/recordatus/klik-klak-mikko-x-roope-juan-prod-recordatus" target="_blank">KLIK KLÄK-MIKKO x ROOPE - JUAN (Prod. RECORDATUS)</a></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jos Radamin biisi saa käänteisesti hyvälle tuulelle, tekee Klik Kläk-Mikon (hahaha) ja Roopen <i>Juan</i> saman suorasukaisen reippaasti. Olen jo sata kertaa kokenut sen, että murehdin jotakin naurettavan toisarvoista asiaa, kunnes painan Juan:in soimaan ja olen yhtä hymyä. Suurin kiitos siitä kuuluu Recordatusin huikealle biitille, jonka junnaava, vuorotellen matalissa vesissä ja huikean riemukkaissa korkeuksissa liitelevä vellominen energisoi ainutlaatuisella tavalla. Räpit ovat rehdin päihdepainotteiset, eivätkä kuluneesta aihepiiristä huolimatta puuduta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=A03KgxLHBRw" target="_blank">YELLOW CURRY TASTE RANGERS - SUBMARINE</a></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tässä on ilman muuta kuukauden yllättäjä. Sama Roope kuin yllä, mutta täysin eri meiningeissä, vedoten minuun kuitenkin vähintään yhtä vahvasti kuin räpin kautta. Tykästymiseeni vaikutti ensikuuntelulla ratkaisevasti musiikkivideon heittäytyvä positiivinen energia, mutta kappale pitää puolensa ilman visuaalistakin puolta. Soitanta kekseliäine koukkuineen on äärimmäisen valloittavaa - viimeistä tahtia pitkittämällä luotu loppuhuipennus hihityttää joka kerta - ja täysillä päälle vellova lauluosuus tavattoman mukaansa tempaava. NOFX-viboista plussaa.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=KWZGAExj-es" target="_blank">SIA - ELASTIC HEART</a></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
En vieläkään, kymmenien toistojen jälkeen, voi välttyä kylmiltä väreiltä tätä biisiä kuunnellessani. Aina kun tammikuussa oli tarvetta lohdutukselle, turvauduin Sian voimakkaaseen, riipivään, tyylikkään teatraaliseen ulosantiin. Kappale on ensitutustumisella pelkkä surullinen onnettoman, täyttymättömän rakkauden purkaus, mutta myönteinen tunnereaktioni puhuu todempaa kieltä. Biisistä saa puhdasta iloa ja voimaa, ja koin monta kertaa hämmästyttävän muodonmuutoksen apeasta murehtijasta nauravaksi puhtaan valoisuuden ilmentymäksi jo ekan kertsin aikana. Myös video on huima. Palvon Maddie Ziegleria.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><a href="https://www.youtube.com/watch?v=hIcYn_3D7w8" target="_blank">D NILSZ - ALIVE</a></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
Uusi vuosi alkoi kohdallani näissä lempeän lilluvissa ja tikittävissä tunnelmissa. 1.1.2015 kuuntelin ensin puolet päivästä ikirakkauttani Ceebroja sekä loppupuoliskon D Nilsziä, joten ei ihme, että muistan vieläkin poikkeuksellisen hentomielisen olotilani. Kuuntelin aikoinaan ahkerasti <a href="https://www.youtube.com/watch?v=HpyZEzrDf4c" target="_blank">Cobra Starshipin You make me feel-biisiä</a>, joten ehkä D Nilszin siitä samplatty tunteikas versio iskee minuun siksi niin kovaa, että se tuo mieleen kaukaisia aurinkoisia muistoja. Cobra Starshipin versio tosin tuli aikoinaan tutuksi bodypumpin aloitusbiisinä, joten enpä tiedä, kuinka onnellisia nuo muistot ovat. Joka tapauksessa D Nilszin taiturointi hivelee monia aistejani, ja levy, jonka Alive aloittaa, on yhtä korkeatasoista kikkailua alusta loppuun.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-size: large;"><a href="https://www.radiohelsinki.fi/ohjelmat/Timantit+on+ikuisia" target="_blank">RADIO HELSINKI - TIMANTIT ON IKUISIA</a></span></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Radio Helsingin tarjonta on ensiluokkaista ja monipuolista, mutta jostain syystä olen jumittunut kuuntelemaan ainoastaan <a href="https://www.radiohelsinki.fi/ohjelmat/Vaiheessa" target="_blank">Vaiheessa-ohjelman</a> ihastuttavia lähetyksiä, niitäkin yhä hidastuvalla tahdilla. Henri Pulkkisen ja Marko Karvisen viime syksynä yhdeksässä osassa ilmestynyt taiteeseen pureutuva keskusteluohjelma toi tarvittavaa vaihtelua urautuneisiin kuuntelutottumuksiini ja viihdytti minua sen verran, että kuuntelin kaikki jaksot kuukauden sisään. Tunnin mittaiset sessiot (joista puhetta jää 40 minuuttia) ovat tunnelmaltaan miellyttävän rauhallisia ja keskustelut analyyttisen aprikoivia. Karvisen rooli tuntuu olevan vieraiden haastaminen ja keskustelun pääsääntöinen ohjaaminen, kun taas Pulkkinen keskittyy kehittelemään vieraiden esiin tuomista näkökulmista omia teorioitaan. Jutustelu pysyttelee pääosin kullekin jaksolle valitussa aihepiirissä, mutta pääsee onneksi myös poukkoilemaan kiintoisille sivuraiteille.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Nähtävästi ohjelmasta on jo ehtinyt ilmestyä kevään ekat jaksot, jee! Vieraana Pyhimys, tuplajee!</div>
</div>
Riinahttp://www.blogger.com/profile/06985125001209007703noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2250729209703302132.post-20912965388719026092015-01-12T22:59:00.000+02:002015-01-12T23:17:18.163+02:00Paska Sohva-klubin avajaiset 9.1., livenä Khid & Lommo<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEje5KzZLe8d8MvVmpG_InCwx9BOzVWN-EWU1onrhgBOBFadhjqQhp2dgtg-eqtMobHQmUUHSqEGQ7LDL9fVL5xhgRW-3N494jT5zujxvwDos7nzaBCmVNu1ZSE_Rhirduu_faVfo6sTJLM/s1600/paskasohva.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEje5KzZLe8d8MvVmpG_InCwx9BOzVWN-EWU1onrhgBOBFadhjqQhp2dgtg-eqtMobHQmUUHSqEGQ7LDL9fVL5xhgRW-3N494jT5zujxvwDos7nzaBCmVNu1ZSE_Rhirduu_faVfo6sTJLM/s1600/paskasohva.png" height="276" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Perjantaina olin vähällä jättää tämän historiallisen tapahtuman väliin. Kukaan ystävistäni ei ollut menossa, oloni oli juminen ja epäsosiaalinen, ja Netflixin tarjonta meinasi vetää pidemmän korren.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
ONNEKSI päätin toisin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Suuntasin Kutoselle kahdeksitoista, ovelana taktiikkanani saapua pelipaikoille juuri keikkojen alkaessa, etten joutuisi notkumaan vaivautuneesti yksinäni jossakin pimeässä nurkassa riehakkaita nauravaisia ihmisiä kulmieni alta vilkuillen. Pihalla oli tuttuun tapaan lyhyehkö jono - osaan jo keikasta riippumatta varautua tähän imagojonoon, joka tuntuu syntyvän maagisesti aina puoli yhdentoista jälkeen huolimatta sisällä olevan porukan lukumäärästä - mutta kerrankin sisäpihan toisella reunustalla valtaa pitävään Kaikuun halajavia ihmisiä oli triplasti enemmän, ja huokaisin helpotuksesta tajutessani, että en varmaankaan jäisi paitsi yhdestäkään <b>Lommon</b> biisistä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Syy sille, että uhmasin seuran puutetta ja lähdin vanuneessa olotilassani Kallioon asti, löytyy nimittäin juuri yllä mainitusta artistista. Lommo on yksi suosikkijumittelijoistani, enkä jonkinlaiseen kulttistatukseen kohonneen <i>Maanalaisella saundilla</i>-julkaisun suosiosta päätellen suinkaan ole ainoa. Liito-oravan ja <b>Kridlokkin</b> yhteisesiintyminen oli myös tervetullutta vaihtelua keikkatarjontaan, joka on toki kunnioitettavan runsasta mutta jonka artistikattaus tuppaa toistamaan itseään.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Luolamaista rappukäytävää ylöspäin tepastellessani oivalsin missanneeni illan pointin. Kyseessä ei niinkään ollut Lommon ja Khidin ilta, vaan <b>Henri Pulkkisen </b>ja <b>Mathias Fosterin </b>muodostaman Paska Sohva-kollektiivin, useamman vuoden Bassolla pyörineen radio-ohjelman juhlistaminen ja saman nimisen klubin virallinen avaaminen. Tietysti tapahtuman upea flyer - mikä taidonnäyte! - toitottaa tätä samaa, mutta olin innostuneisuudessani suunnanut kaiken huomioni livejen vetäjiin, mikä osoittautui virhearvioinniksi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Hivuttautuessani lavan läheisyyteen hämmennyin siitä vilkkuvien valojen alla energisesti vellovasta massasta, joka oli muuttanut tilan tanssilattiaksi. En ole nähnyt yhtä innokkaasti räppibiisien vietäväksi heittäytyvää väkijoukkoa yhdelläkään KBK-klubilla, tai jos olenkin, niin en lähellekään perjantain väenpaljouteen verrattavissa olevassa mittakaavassa. Erotuksena toki se, että yhdessä soitetaan pelkkää suomiräppiä ja toisessa laajalla skaalalla maailmalta tulevaa soundia nykypäivän aaltoiluja uteliaasti luotaillen. Nössöilin hetken ujona seinäruusuna, mutta ei kestänyt kuin yhden vesilasillisen verran ennen kuin huomasin musiikin tempaisseen mukaansa, ja viimeistään siinä vaiheessa kun<a href="https://www.youtube.com/watch?v=A8EWqcc42as" target="_blank"> <b>HS87</b>:n Grindin' my whole life</a> pamahti ilmoille, päätin, että osallistumiseni kyseiselle klubille ei varmasti jäisi yhteen kertaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Onneksi soittoajat eivät pitäneet paikkaansa - olisikin ollut eka kerta keikkahistoriassa - ja ehdin jorailla useamman nappivalinnan tahtiin. Meinasin harmistua, kun porukka pakkaantui lavan eteen ja käänsi huomionsa pois dj-kaksikosta, mutta Lommon tallustellessa lavalle kaikki nyreily unohtui heti alkuunsa. Syytän onnetonta muistiani siitä, että en enää voi mennä takuuseen, oliko ensimmäinen Kridlokkin pyörittämä biitti <a href="https://www.youtube.com/watch?v=iE4_slqP_c0" target="_blank">Pimeydes</a> vai ei, mutta jokin tuttu joka tapauksessa, sillä keikka lähti heti täysillä käyntiin. Kiitos sille jäbälle, joka bailasi vieressäni koko keikan ajan, sillä se sai potentiaaliset omaa olemistani vaanineet pienimmätkin estot katoamaan, ja pystyin olemaan juuri niin täpinöissä kuin halusin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeZ0wFKcYgzbpF3zWj1zC3iCVWeB4GtQ0OUr3Ocbxv8NsAEcQy9auU7UWGR_dnW-srsSAGhPOdxW_qO7mFFMtDaW-QXDhKbp6VpM-VCyIaIIbE308WVdElepN_XFWJqqx5298pzhcFpZQ/s1600/WP_20150110_004.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeZ0wFKcYgzbpF3zWj1zC3iCVWeB4GtQ0OUr3Ocbxv8NsAEcQy9auU7UWGR_dnW-srsSAGhPOdxW_qO7mFFMtDaW-QXDhKbp6VpM-VCyIaIIbE308WVdElepN_XFWJqqx5298pzhcFpZQ/s1600/WP_20150110_004.jpg" height="530" width="640" /></a></div>
<br />
Lommon setti ei ollut kovin pitkä, mutta sitäkin kutkuttavampi. Ainoa tuntematon mieleeni jäänyt biisi oli neronleimauksen "nuole mun pähkinöitä" sisältävä kappale, joka vaikutti hymyilyttävän ovelalta vedolta. Tutumpien biisien osalta kohokohdaksi nousi <a href="https://www.youtube.com/watch?v=GGeDuzsNAUw" target="_blank">Streiffaa</a>, jonka huikea biitti toimi livenä odotetun värisyttävästi. Ylläriesiintyjiä ei harmillisesti nähty, joten biisi katkesi huvittavasti puolessavälissä, mutta sen kirvoittaman Kridlokkin leveän hymyn huomioonottaen keskeytys ei ollut lainkaan hassumpi veto. Tyyppi naureskelee muutenkin ilahduttavan paljon sieltä pöytänsä takaa, mikä on kummallisen virkistävää. Suomiräppikansa ei kai yleisestikään ole mitenkään erityisen synkkää sakkia - ei ainakaan viikonloppuisin keikkamestoilla - mutta jokin siinä Kridlokkin virnistelyssä erottuu edukseen. Ehkä siitä syntyy mielikuva, että hänellä on jännittävä salaisuus, jota ei ilkikurisesti aio paljastaa ulkopuolisille. Tai ehkä siitä vain syntyy hyvä fiilis. Tai ehkä sittenkin jätän hölmöt irrationaaliset henkilöanalyysit toiseen kertaan ja summaan, että hiihtopipoinen dude jätti jälkeensä riemastuneen olotilan ja uudet biisit odottavaisen mielen.<br />
<br />
Tunnelma loikki yhdestä ääripäästä toiseen, kun Lommon esitystä seurasi muutama dj-kaksikon valinta ennen Khidin biittiliveä. Käytin ikuisuuden vessaan jonottaen ja tuijotin sen aikana hölmistyneenä, kun edessäni seisova tyttö halusi demonstroida minulle jonkinlaista L'Oreal - because you're worth it-hiustenheittelymeininkiä. Välissä häntä kävi halailemassa jokin innokkaista huudoista päätellen kauan kadoksissa ollut ystävä, jonka poistuttua tyttö kääntyi puoleeni ja sanoi "Siitä huolimatta oon vaan tälleen" ja huiskautti jälleen hiuksensa näyttävästi olalta toiselle. Sanoin "hhmmmh" ja hymyilin. Anteeksi että olen aina niin jäässä, kaikki naistenvessojen sosiaaliset perhoset. Arvostan silti vapautunutta jutusteluanne!<br />
<br />
Päästessäni takaisin musapuolelle Kridlokk oli laittanut vehkeensä kuntoon keskelle lavaa, valaistus oli vaihtunut salaperäisen hämyiseksi ja porukka vaikutti kaksinkertaistuneen. Jäin ihan ihan taakse hengailemaan, koska kehtaan vain harvoin änkeytyä kiltisti pidempään odottaneiden ohitse, eikä vieressä tapahtuva baaripuolen möly häirinnyt yllättäen yhtään. Khidin esiintymisen ajaksi tunnelma muuttui pysähtyneeksi ja aiempi energinen hälinä liukeni kadoksiin. <a href="https://soundcloud.com/khid/khid-oil" target="_blank">Oiliin</a> täysin hurahtaneena ei tullut yllätyksenä, että instrut olivat säkenöivän kauniita. Osa tanssitti, osa vangitsi. Taianomainen tunnelma rikkoutui ainoastaan siihen, kun random jäbä karjui korvaani "moro ootsä sinkku mitä sä etit??". Huusin takaisin "keskittymistä tähän keikkaan", jonka seurauksena hän halasi, pussasi poskeani ja liukeni takavasemmalle.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfIwCTPXrLCVZbQTJgK7AJn_Lp0afDJ3B0TR8Rt_RMlGUAI8MhmdJerpYrKHDxXdSecTGThyRVI19sN67nVe-5Q56f-UoxwcN2_NgOosMbJfI4eUcQmjltTHL_KNl6gKJpFpyZNxc1bgM/s1600/WP_20150110_005.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjfIwCTPXrLCVZbQTJgK7AJn_Lp0afDJ3B0TR8Rt_RMlGUAI8MhmdJerpYrKHDxXdSecTGThyRVI19sN67nVe-5Q56f-UoxwcN2_NgOosMbJfI4eUcQmjltTHL_KNl6gKJpFpyZNxc1bgM/s1600/WP_20150110_005.jpg" height="360" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Näkyvyys lavalle oli kristallinkirkas</td></tr>
</tbody></table>
Khidin hiljennyttyä jäin vielä muutaman biisin ajaksi tanssimaan, mutta lupaavan räpin vaihtuessa diskoon ja symppiksiin nostalgiabiiseihin - olenkohan ikinä kuullut <a href="https://www.youtube.com/watch?v=zI339U6GS9s" target="_blank">Trick me:tä</a> baarissa? - häivyin pikkuhiljaa alakertaan. Musiikissa ei sinänsä ollut vikaa, mutta klassikkojen hauskuus piilee siinä, että tanssimuuvit pääsee vetämään övereiksi mieluisassa seurassa. Facebookissa lupailtiin seuraavaa klubia maaliskuulle, joten minulla on nähtävästi pari kuukautta aikaa promota tapahtumaa bestikselleni, jotta voin ensi kerralla jäädä pilkkuun asti fiilistelemään.</div>
Riinahttp://www.blogger.com/profile/06985125001209007703noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2250729209703302132.post-24667601409324109152014-12-28T21:24:00.001+02:002015-01-05T20:36:16.651+02:00Vuoden 2014 top julkaisut<div style="text-align: justify;">
Nykyään huomaan joutuvani pohtimaan ankarasti vastausta kysymykseen siitä, kuka on tämänhetkinen suosikkiartistini tai keitä kuuntelen eniten. Vielä haastavammaksi homma käy, jos on valittava lemppari viime aikoina ilmestyneistä levyistä. Uutta musiikkia toki riittää - sitä tulvii silmiin ja korviin lähes liikaa (1st world problems) - mutta ylitarjonta aiheuttaa sen, ettei mihinkään jaksa tai ehdi keskittyä viittä sekuntia kauempaa. Sen vuoksi on tyydyttävämpää turvautua vanhoihin suosikkeihin, sillä niiden kohdalla sentään tietää varmasti saavansa jonkinlaisen täyttymyksen tunnepuolella.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vaikka en koskaan osaa heittää spontaanisti uusinta säväyttävintä löytöä, onnistuin kuukausi sitten seulomaan tänä vuonna ilmestyneistä levyistä kymmenen suurimman vaikutuksen tehnyttä kokonaisuutta. En usko, että musiikin tasossa tai julkaisujen määrässä on mitään vikaa aiempiin vuosiin nähden, vaan omassa paneutumisessani on toivomisen varaa. Ei liene mikään yllätys, että suomiräbä on listauksessani vahvasti esillä, vaikka olenkin loppuvuodesta huomannut tuntevani vetoa itselleni aiemmin täysin tuntemattomiin ja kylmäksi jättäneisiin genreihin. Nyt eletään kuitenkin vielä vuotta 2014, jota väritti minun kohdallani nämä levyt.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>1. Olpekkalev - 01</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: justify;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeZFppzK4zAjvUYHRvVW-hHfooO5-FDJwLbRdtHMBUAXn8zTBi-0iVoMXV9GN8Ym45V-pTKaM-kFYXKCcgjKgHVBuN4iKJcEPSqbDMgG8kJTD7ipRsNuJCeMIEFf_IXu-wlwo5SwTWJP8/s1600/a3046660829_2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjeZFppzK4zAjvUYHRvVW-hHfooO5-FDJwLbRdtHMBUAXn8zTBi-0iVoMXV9GN8Ym45V-pTKaM-kFYXKCcgjKgHVBuN4iKJcEPSqbDMgG8kJTD7ipRsNuJCeMIEFf_IXu-wlwo5SwTWJP8/s1600/a3046660829_2.jpg" height="320" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><a href="https://f1.bcbits.com/img/a3046660829_2.jpg" target="_blank">Kuva</a></td></tr>
</tbody></table>
Eräänä syksyisenä iltana Oranssilla Kalevin ja Olpekin avaruusräppi iski minuun niin järjettömällä voimalla, että en vieläkään tajua kunnolla, mitä tapahtui. Neljän biisin kokonaisuus on niin viimeistä piirtoa myöten täydelliseksi hiottu, että olen aina pelkkää kylmää värettä ep:tä kuunnellessani. Ainakin pari biisiä on napattu Kalevin vanhemmilta julkaisuilta, jotka elävät nyt Olpekin biittien myötä täysin uutta ja pakahduttavampaa elämää.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ja huh millaisista biiteistä on kyse. En voi koskaan tehdä niille oikeutta minkäänmoisin hehkutuksin, joten en edes yritä. 01 ei toki nojaa pelkästään Olpekin taidonnäytteiden varaan, vaan yhdistettyinä omalaatuisen flown omaavan Kalevin innostavasta energiasta pohjaaviin ajatuksenjuoksuiluihin näistä kahdesta aineksesta muodostuu saumaton paketti, joka on vaikuttavan tunnepitoinen kokemus. Lyriikoista paistaa inspiroiva ja lempeä maailmankatsomus, joka kannustaa suhtautumaan ympäröivään todellisuuteen totutusta poiketen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
+ Haluan hupparin, missä on tuo upea logo!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>2. Betonipossu - Hyviä keloja</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<b><br /></b></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihgp7EmldNSyw4sPsK_ECtYQXZftzIu6Z3uqTIjIpXYHWO_agX6z8nE60FUPZVXBGJQKeXPNc2HhqyZdeqeOaivzsTNifyN989ubvnx6tYU2TW0c11jb5oTWqnk2tU4sSdwCNuDSoZKmc/s1600/a2063319709_2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEihgp7EmldNSyw4sPsK_ECtYQXZftzIu6Z3uqTIjIpXYHWO_agX6z8nE60FUPZVXBGJQKeXPNc2HhqyZdeqeOaivzsTNifyN989ubvnx6tYU2TW0c11jb5oTWqnk2tU4sSdwCNuDSoZKmc/s1600/a2063319709_2.jpg" height="320" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><a href="https://f1.bcbits.com/img/a2063319709_2.jpg" target="_blank">Kuva</a></td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
Jäbä on just ja just täysi-ikäinen ja tekee tällaista musaa?! Betonipossun monipuolinen flow, letkeästi rullaavat biitit ja hatunnoston arvoiset tarinaniskemistaidot tekevät Hyvistä Keloista omaperäisen ja tulevaisuudelle todella kovia odotuksia - lupauksia! - synnyttävän kokonaisuuden. Levyn aiheet on ammennettu jokapäiväisistä rutiinihommista, ja muunnettu muotoon, jossa kahvin ryystäminen tai kouluun sateessa selviytyminen näyttäytyy kuulijalle viihdyttävänä seikkailuna, jonka haluaa kokea uusiksi kerta toisensa jälkeen. Raikasta soundia on helppo heittäytyä fiilistelemään, vaikka yleistunnelmassa piilee melankolisiakin vivahteita.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br />
Kun keväällä päätin merkityksellisen ihmissuhteen, kävelin tapahtuman jälkeisenä päivänä töistä kotiin läpi Hakaniemen ja Kallion, Lintsin viertä aina Pasilaan asti. Pyöritin Hyviä Keloja kuulokkeissani uudestaan ja uudestaan. Olo oli epätodellinen, haikea ja varovaisen toiveikas, ja levy sopi ambivalentteihin tunnelmiini hämmentävän erinomaisesti. Se ei kuitenkaan ole syy top kakkoseen sijoittumiselle, vaan Hyviä Keloja on kunniamaininnan arvoinen suoritus ihan omillaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>3. Francis Koira - Stoner Age</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<b><br /></b></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjN-JdlHIUeyNRbWYh7E_AS31HV3dBjEWg36XxEywOxb_edPlr_JmqxxjWCCT6NTYz4KnfN4LpJjncMgyjRfoLdZ66pLT6YDO9Swf-pHUTJzqDZ-x6QUqNnoRj9SiLkNlT5tPFtuZuA2Zw/s1600/francis_koira.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjN-JdlHIUeyNRbWYh7E_AS31HV3dBjEWg36XxEywOxb_edPlr_JmqxxjWCCT6NTYz4KnfN4LpJjncMgyjRfoLdZ66pLT6YDO9Swf-pHUTJzqDZ-x6QUqNnoRj9SiLkNlT5tPFtuZuA2Zw/s1600/francis_koira.jpg" height="320" width="264" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><a href="http://meitinbuket.s3-eu-west-1.amazonaws.com/styles/large/s3/artistikuvat/francis_koira.jpg?itok=O_DhJJLD" target="_blank">Kuva</a></td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
Tämä paksun savun ryydittämä soundi aiheuttaa minulle niin suunnatonta mielihyvää, että vaikka jollakin tasolla tiedostan, kuinka kummallista on se, millaisella voimalla tähän juttuun olen haksahtanut, en saa tarpeekseni Francis Koiran jumittelusta. Tämä pajariräppi ei välttämättä aiheensa puolesta ole sitä kaikkein puoleensavetävintä, vaikka muutaman kappaleen ytimestä löytyy kieltämättä täysin fiksu sanoma (itsestäänselvimpänä <a href="https://www.youtube.com/watch?v=-1tvfzfqmIU" target="_blank">Tee työtä jolla on merkitys</a>), mutta Francis Koiran mörisevän matalaksi pitchattu ääni ja levyn dynaaminen tunnelma vetoaa minussa johonkin alkukantaiseen puoleen. Menevät biitit ja Francis Koiran junnaavat (positiivisessa mielessä!) räpit addiktoivat ja energisoivat, rytmit ovat vailla vertaansa, ja hilpeät ja yllättävät koukut siellä täällä pitävät innostavan vireen yllä. Harmi, että se ainokainen kerta kun pääsin todistamaan livemeininkejä, olin liian alkoholeissa muistaakseni tapahtumasta mitään mainitsemisen arvoista, mutta toivottavasti elämä tarjoaa vielä toisen tilaisuuden.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Samankaltaiseen lokeroon asettuu<b> Spede Hasanen</b>, jonka artistin nimeä kantava levy olisi kiitänyt suoraan tämän listan ykkössijalle, jos sen julkaisu olisi tapahtunut kuukautta myöhemmin. Näiden kahden hemmon tyylit vetoavat minuun selittämättömällä tavalla, niin että kummankin levyn kohdalla olin ensimmäisen kuuntelun jälkeen kuin ansassa ja soitin samoja biisejä repeatilla viikkokausia. Spede Hasanen on ilman muuta ollut musavuoteni vaikuttavin kokemus, enkä edelleenkään ole immuuni biisien vaikutuksille. Työttömyydestä, tajuntaa laajentavista substansseista ja epämääräisestä lojumisesta pohjansa saavat kappaleet ilahduttavat kaikessa totisessa tykityksessään, ja ovat hämmentävän lohdullisia, kiitos tekstien koomisen ja itseironisen pohjavireen. Aiheet itsessään saattavat välillä liukua suorastaan murheellisen puolelle, mutta Hasasen absurdin rajamailla pyörivät seikkailut arjen uskomattomassa tiimellyksessä vakuuttavat, ettei mitään tarvitse ottaa kovin vakavasti, jos ei nappaa. Biitit ovat yksinkertaisesti huikeita ja tykyttävät syvällä sielussa.<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
+ Luigi Lucianon featti <a href="https://www.youtube.com/watch?v=_Ls1zIkEVw0" target="_blank">50-50:ssä</a> on joka kuuntelulla uskomattoman sykähdyttävä, en ymmärrä!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>4. Kube - Flow</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<b><br /></b></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhO_0YpiQzyT84MKAARuHp6tHKttJ6YwXpYUw4_Vx1Sd6T3uGw_4XJ7Skw4_9ODcZZW6JvP1bttt2rdCJams-vQRsGyqeH41_2g5nuxKuTc2Pm56eFXfG7LRk90CRXq7SXfRZT-ctXaOpk/s1600/monsp352_iso.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhO_0YpiQzyT84MKAARuHp6tHKttJ6YwXpYUw4_Vx1Sd6T3uGw_4XJ7Skw4_9ODcZZW6JvP1bttt2rdCJams-vQRsGyqeH41_2g5nuxKuTc2Pm56eFXfG7LRk90CRXq7SXfRZT-ctXaOpk/s1600/monsp352_iso.jpg" height="320" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><a href="http://meitinbuket.s3-eu-west-1.amazonaws.com/tuotekuvat/monsp352_iso.jpg" target="_blank">Kuva</a></td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
Voi Kube minkä teit! Vitsikkäänä mukamas-fiilistelynä alkanut kuuntelu muuttui kohdallani vakavaksi ihastumiseksi - ihan musapohjaiseksi! Ainakin melkein... - viimeistään siinä vaiheessa, kun huomasin luukuttavani Kenkäboxia ihan joka välissä, eikä vain levottomien etkojen ja jatkojen idioottivarmana ohjelmanumerona. Kuben tyylissä on jotain vaarallisen vetoavaa, joka ei päästä otteestaan kun siihen kerran on langennut. Tyyppi tekee niin tosissaan ja täysillä, pitäen kuitenkin keventävän pilkkeen silmäkulmassa kaikessa häikäilemättömässä paahtamisessaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Aluksi suhtauduin aavistuksen skeptisesti levyn vähemmän bängääviin lauleluihin, joita ilkeämpi voisi kuvailla angstisiksi, mutta kun Flow'hun onnistuu sukeltamaan varpaita myöten, alkaa maltillisempikin puoli toimia. Lauluissa on sitä paitsi kiva hoilottaa mukana. Tanssillisempaa puolta edustavien, nauruntyrskähdyksiä aiheuttavia älynväläyksiä - "olin just lähössä duuniin mut hei vitut siit" - sisältävien biisien kirjo on myös kunnioitettava. Kube tekee pelottomasti - nyt tulee inhottavan kliseinen ilmaisu, mutta sallin itselleni sen käytön tässä yhteydessä siksi, että Kube onnistuu toitottamaan samaa viestiä ilman, että se on vähääkään vaivaannuttavaa - rohkeasti omaa juttuaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
+ <a href="https://www.youtube.com/watch?v=zgK_AhAcTFA" target="_blank">Jumanji</a>. Miten joku voisi olla rakastamatta jotakin näin älyttömän upeaa? Tai maailmanomistajaolot aiheuttavaa <a href="https://www.youtube.com/watch?v=quzBDX-2Wxk" target="_blank">Chevy Flow:ta</a>, joka on minulle levyn huipentuma tästä ikuisuuteen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>5. Nyt kolisee</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<b><br /></b></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiuop4l-fflOM7rnpv9UpsDD1PZ209c-8K-QBlO0_N7wUwjQqPwYj2ge43bC0I8fz3QngQmUSxqJhhG8S9wycjZxjEGuURkdUszjLlKm2vTFKXimJCIG9g8TE-8Jx1-Gzw88rcVHuY9g4/s1600/nytkoliseekansi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhiuop4l-fflOM7rnpv9UpsDD1PZ209c-8K-QBlO0_N7wUwjQqPwYj2ge43bC0I8fz3QngQmUSxqJhhG8S9wycjZxjEGuURkdUszjLlKm2vTFKXimJCIG9g8TE-8Jx1-Gzw88rcVHuY9g4/s1600/nytkoliseekansi.jpg" height="320" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><a href="http://meitinbuket.s3-eu-west-1.amazonaws.com/styles/large/s3/tuotekuvat/nytkoliseekansi.jpg?itok=pU3F-f2P" target="_blank">Kuva</a></td></tr>
</tbody></table>
<div>
<div style="text-align: justify;">
Sanon heti, että en ole koskaan kuunnellut <b>J. Karjalaista</b>, enkä osaa tai edes halua vertailla näitä räppiversioita alkuperäisiin kappaleisiin. Kuten aina ison poppoon kokoontuessa samalla julkaisulle, löytyy joukosta muutama heikompi oljenkorsi, mutta tässä tapauksessa niitä on miellyttävän vähän, skipattavia tuskin lainkaan (<b>Heikki Kuulan</b> lallattelu tai <b>Junon</b> ja <b>Alex Sandungan</b> lauleskelut eivät parin ekan pyöräytyksen jälkeen hirveästi inspiroi). Yksi vuoden ehdottomia helmiä löytyy tältä kokoelmalta, ja koska kyseessä on jumalainen <b>RPK</b>, tämä ei yllättäne ketään. <a href="https://www.youtube.com/watch?v=9_N-reY6bos" target="_blank">Lähde (Kurkien Äänet)</a> on niin värisyttävä tuotos, että sen voimat riittäisivät lähes yksin nostamaan levyn top kybään. Tasaisen hyvälaatuisesta valikoimasta löytyy kuitenkin useampi edukseen erottuva veto, jotka tekevät levystä kekseliään ja aikaa kestävän. J. Karjalaisen musisointeihin sulatetut räppäilyt toimivat ilahduttavan luontevasti ja tekevät tervetulleen laajennuksen ulospäin genrerajojen osalta.</div>
<b><br /></b>
<b>6. Run the Jewels - Run the Jewels 2</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<b><br /></b></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWB4CUDXEYxOI_W8GvLC_3mzoUMD6m4qn-JcCso0_HkUlUeg5RfnDjWD3lxZcL2nqWs4flfCc13gwr-gQxzfL3B9XAnjBf9vh5Mx6Jb4p7SWCFCMEXagqLU-6IleVQIBnBd_4FnfM_iG0/s1600/RunTheJewelsRTJ2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWB4CUDXEYxOI_W8GvLC_3mzoUMD6m4qn-JcCso0_HkUlUeg5RfnDjWD3lxZcL2nqWs4flfCc13gwr-gQxzfL3B9XAnjBf9vh5Mx6Jb4p7SWCFCMEXagqLU-6IleVQIBnBd_4FnfM_iG0/s1600/RunTheJewelsRTJ2.jpg" height="320" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><a href="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/9/93/RunTheJewelsRTJ2.jpg" target="_blank">Kuva</a></td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
Myönnän olevani vielä aika lapsenkengissä tämän kaksikon suhteen, mutta samalla juuri se seikka puhuu levyn puolesta. Heti ekoista kuunteluista lähtien tiesin olevani mennyttä. Perusteluni alkavat noudattaa samaa kaavaa, koska kehun koko ajan kaikkien biittejä, mutta tässä ihan oikeasti. Nämä biitit. NÄMÄ BIITIT! Tämän levyn kohdalla en vielä pysty suhtautumaan kokemukseen millään tapaa järjellisesti, vaan hehkutukseni menevät alkeelliselle tasolle, jolla pystyn ilmaisemaan mietteeni lähinnä sellaisilla hokemilla kuin aaaapääräjähtäääääenkestääääapuaaaaamäkuoleeeeeeeeeennnnnnnnnnn</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Keikka Tavastialla taitaa kivuta keikkakokemusteni ykkössijalle, ainakin tämän vuoden osalta, sillä mikään muu poppoo ei ole saanut minua - ja ympäröivästä jengistä päätellen koko yleisöä - niin hikiseen euforiaan jo pelkällä sisääntulollaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
+ <a href="https://www.youtube.com/watch?v=UBY1GtnUWEQ" target="_blank">Love again (Akinyele back) feat. Gangsta Boo</a> ansaitsee erityismaininnan, koska sukupuoliroolien tasaistaminen näin stereotyyppisen aiheen tiimoilta on räppipäiltä harvinaisen fiksu veto.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>7. Mikidi & Gaiaf - Uhka naapurissa</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<b><br /></b></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi45oOyldO-fXJI1GAEa0eF17qmxf3SdnLpvQFZLqGDJbCdMwTQgJ41W78K6P8FXF6eO1RYd4QV9HPqOqECQHekZUiI_uXCFuyXhk08GM0HkZEOsi5SQber5JVP22ytQMI9nSvtCXp4fhA/s1600/mikidigaiafkansi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi45oOyldO-fXJI1GAEa0eF17qmxf3SdnLpvQFZLqGDJbCdMwTQgJ41W78K6P8FXF6eO1RYd4QV9HPqOqECQHekZUiI_uXCFuyXhk08GM0HkZEOsi5SQber5JVP22ytQMI9nSvtCXp4fhA/s1600/mikidigaiafkansi.jpg" height="320" width="319" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><a href="http://meitinbuket.s3-eu-west-1.amazonaws.com/styles/large/s3/tuotekuvat/mikidigaiafkansi.jpg?itok=7BVZzySI" target="_blank">Kuva</a></td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
Kuka olisi uskonut, että minä alan pitää riemukkaasta melodiaräpistä? Normaalisti olen vakaasti sitä mieltä, että mitä aggressiivisempi ja synkempi, sitä parempi, mutta tässä tanssittavassa kaksikossa on jotakin niin aseistariisuvan hellyttävää, että etenkin hupaisat keikkameiningit useaan otteeseen tsekanneena en voi mitenkään sivuuttaa levyä. Tässä tapauksessa nimenomaan livevedot käännyttivät minut kaksikon faniksi, sillä panin ihmeissäni merkille, kuinka Mikidi&Gaiaf-yleisö on poikkeuksetta normaalia räppikansaa iloisemmissa fiiliksissä. Levyä kuunnellessa ratkaisu tähän arvoitukseen valkenee: Uhka naapurissa on yksinkertaisesti kokonaisvaltainen hyvän mielen levy. Toteamus ei ole millään tapaa alentava, sillä mistään pilipaliräpistä ei suinkaan ole kyse. Mikidi & Gaiafin eloisa sanailu yhdistettynä funkkaaviin taustoihin toimii takuuvarmana pahan mielen korjaajana, ja pari tunnelmointiraitaa välissä pitää homman moniuloitteisena. Uskallanpa myös väittää, että itselleni <a href="https://www.youtube.com/watch?v=e7E3uHlsyfc" target="_blank">suosikein verse Sairas T:ltä</a> löytyy tältä levyltä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
+ Gaiafin jammailut lavalla ovat tanssityylien aatelistoa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>8. DJ Kridlokk - Mutsi</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<b><br /></b></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: justify;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUCaxDB8NnYwtYhbumZHgp2UW5uLqHJrvglbx7yuWkbkr8bZtfvckqARwJyjnUOnvr57F1miql01wS8sp-1gITlopsgbhexe5e0LYVitDYZYs5FKLlb1oPcZfF84zElJ6YoxwM7eDoa4c/s1600/mutsimonsp346_iso.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiUCaxDB8NnYwtYhbumZHgp2UW5uLqHJrvglbx7yuWkbkr8bZtfvckqARwJyjnUOnvr57F1miql01wS8sp-1gITlopsgbhexe5e0LYVitDYZYs5FKLlb1oPcZfF84zElJ6YoxwM7eDoa4c/s1600/mutsimonsp346_iso.jpg" height="320" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><a href="http://meitinbuket.s3-eu-west-1.amazonaws.com/styles/large/s3/tuotekuvat/mutsimonsp346_iso.jpg?itok=JntZKjm2" target="_blank">Kuva</a></td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
Näin jälkeenpäin ajatellen oli aiheetonta ja hölmöä odottaa UG-Solon kanssa samassa sarjassa painivaa levyä - etenkin kun Kridin ekan täysipitkän soolon kohdalla voi jo puhua ilmiöstä pelkän levyn sijaan - mutta Mutsi pitää puolensa ja kisailee omassa luokassaan selviten kunnialla. En muista milloin viimeksi olisin lämmennyt yhtä hitaasti millekään levylle, sillä kesti kuukausia, ennen kuin Mutsi alkoi aiheuttaa minulle minkäänlaisia todellisia tunnetiloja "ihan jees"-tyyppisen tunnelmoinnin lisäksi. Nyt, lukuisten keikkojen ja verkkaisen totuttelun seurauksena, on Mutsista viimeinkin kuoriutunut minunkin korvissani timantinkova mestariteos.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
+ <a href="https://www.youtube.com/watch?v=8JrXNbgpewE" target="_blank">Ikinä Kii</a>:n viiltävä biitti on yksi tämän vuoden tajunnanräjäyttävimpiä, ja Tuuttimörön osuus <a href="https://www.youtube.com/watch?v=vLUD7o7vG2I" target="_blank">Hynät, rahat ja ruplissa</a> herran parhaimmistoon lukeutuvia suorituksia.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>9. Schoolboy Q - Oxymoron</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<b><br /></b></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeFkk5TtiO8hBLHP4-iwIG8_Ge8-Kqjsk9wNo7mG1wAviS6q3ko402pDu_zoeY_QM4CxvpQGcasof9FI8Z5hrwcpChpGrRCEg1EFKE6-974QfKK7NHEwIi5Yx6ERy5A-5bxcVEv27CKpw/s1600/ScHoolboy-q-oxymoronSTANDARD.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeFkk5TtiO8hBLHP4-iwIG8_Ge8-Kqjsk9wNo7mG1wAviS6q3ko402pDu_zoeY_QM4CxvpQGcasof9FI8Z5hrwcpChpGrRCEg1EFKE6-974QfKK7NHEwIi5Yx6ERy5A-5bxcVEv27CKpw/s1600/ScHoolboy-q-oxymoronSTANDARD.jpg" height="320" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><a href="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/b/bc/ScHoolboy-q-oxymoronSTANDARD.jpg" target="_blank">Kuva</a></td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
Tämä on top kymppiin päätyneistä levyistä itselleni tuntemattomin, sillä en ole syventynyt siihen sen ansaitsemalla sinnikkyydellä. Oxymoron on toiminut enemmänkin leppoisana taustamusana huidellessani jossakin päin ulkomaailmaa, mutta taitavan tekijän tunnistaa vähemmästäkin, ja tämä levy on yksinkertaisesti tasaisen varmaa räppiä. Koulupoika Q on hommassaan etevä ja hoitaa levyn kunnialla kaikkien viidentoista biisin läpi yhdessä muutaman ansioituneen tunnetun räppipään kanssa. Oxymoron ei synnytä sen suurempia tunteenpurkauksia, mutta se on kivenkovan laadukas teos.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<b>10. FKA Twigs - LP1</b></div>
<div style="text-align: justify;">
<b><br /></b></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: justify;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAYB69jFsxP7FaHjJD0SnK9FGg806PvE5bzqU1WFAOq32JQH7o5wuw_HjvPdECEwpdEAW4UYEkLHKDsTlvzoZKDpTQuo6UsCV9DUHAyfzDBMZG0U_yUGVzJhUoKvO13ptaWGEq3vwX0n0/s1600/FKA_twigs_-_LP1.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAYB69jFsxP7FaHjJD0SnK9FGg806PvE5bzqU1WFAOq32JQH7o5wuw_HjvPdECEwpdEAW4UYEkLHKDsTlvzoZKDpTQuo6UsCV9DUHAyfzDBMZG0U_yUGVzJhUoKvO13ptaWGEq3vwX0n0/s1600/FKA_twigs_-_LP1.png" height="320" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><a href="http://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/7/77/FKA_twigs_-_LP1.png" target="_blank">Kuva</a></td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
Tämä jumalatar on kutonut ympärilleni sellaisen hämähäkinseitin, että olen täysin naisen armoilla ja voisin palvoa häntä elämäni loppuun saakka. FKA Twigsin suoraan syvimpiin tunnelukkoihin soljuvat biisit ovat kaikessa herkkyydessään uskomattoman teräviä ja kirkkaita, ollen samalla vähäeleisyydessään pakahduttavia.</div>
Riinahttp://www.blogger.com/profile/06985125001209007703noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2250729209703302132.post-76519148420284584092014-12-12T03:54:00.001+02:002015-10-11T20:21:29.272+03:00Symposium Infra - Pohjola<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsZQB81J0BdMVjvomwLnLkusXjqO2EZdZo3FwwcF5IqVooIu6KP2A6j-DY39XzYIMsbREnZKzyfYkr-baPPCfYunubnpEBFMtnSBg17lIcdU5M3Oof9naQT58ehwedTh_5R1JwZnSquks/s1600/WP_20141216_002.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="370" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgsZQB81J0BdMVjvomwLnLkusXjqO2EZdZo3FwwcF5IqVooIu6KP2A6j-DY39XzYIMsbREnZKzyfYkr-baPPCfYunubnpEBFMtnSBg17lIcdU5M3Oof9naQT58ehwedTh_5R1JwZnSquks/s1600/WP_20141216_002.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Tämä levy on tehnyt matkaansa ytimiini jo kahden vuoden ajan. <b>Symposium Infran</b> - kaksikko, jossa yhteistyötä tekevät sanoitusten osalta <b>Konna</b> ja biiteistä vastaten tuottaja <b>Ghost Rogue</b> - <i>Pohjola</i> julkaistiin marraskuun lopussa 2012, enkä tällöin kiinnittänyt levyyn sen kummempaa huomiota. Muistelen sen aiheuttaneen lähinnä neutraalin reaktion, mikä nyt jälkeenpäin pohdiskeltuna johtuu ainoastaan omasta kykenemättömyydestäni syventyä levyyn sen ansaitsemalla intensiteetillä. Vuosi kului, ja kun talvi koitti uudelleen, alkoivat levyn vuodenaikaan istuvat teemat ja äänimaailmat hiipiä salakavalasti mieleeni. Aloin puolivahingossa kuunnella levyä pimeillä, pakkasesta kirpeillä kävelyillä, ja huomasin sen aiheuttavan merkillistä kuohuntaa, johon en kuitenkaan vielä päässyt täydellisesti sukeltamaan. Nyt, kolmantena marraskuuna, aika näyttää vihdoinkin olevan kypsä kokonaisvaltaiselle antautumiselle, sillä levy ilmestyi tänä syksynä mieleeni täysin varoittamatta jonkin syvälle tiedostamattomiin hautautuneen muiston sisältä, ja valloitti minut ilman, että pystyin mitenkään vaikuttamaan yllättävän voimakkaaseen reaktiooni.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHz1vttAhsGfe2bR4hkneM_KBwQ6XLqBPB0NQxQ8qd3VnAfftHj99dUWTSNsXtRQxeWxIwwN0JOusruZOy5BMlPQrif4bKa2C1UnQYQ0F9EoxctZ0drH5MfKRSNNPFeU1D16KGJGQ2o2Q/s1600/WP_20141216_003.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="604" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiHz1vttAhsGfe2bR4hkneM_KBwQ6XLqBPB0NQxQ8qd3VnAfftHj99dUWTSNsXtRQxeWxIwwN0JOusruZOy5BMlPQrif4bKa2C1UnQYQ0F9EoxctZ0drH5MfKRSNNPFeU1D16KGJGQ2o2Q/s1600/WP_20141216_003.jpg" width="640" /></a></div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Huomaan melkein harmistuvani siitä, että tunnekuohuiluni kohoavat niin yleviin mittasuhteisiin. Se nimittäin vaikeuttaa objektiivista tarkastelua ja järkiperäisten perusteluiden muodostamista. Toisaalta musiikki, joka ei aiheuta minkäänlaista tunnepohjaista reaktiota, on yhtä tyhjän kanssa, joten mieluummin näin päin. <i>Pohjola</i> toimii parhaimmillaan kuin mikäkin maaginen voimajuoma, josta ammennettuaan huomaa täyttyneensä uudenlaisilla voimilla ja toiveikkaalla rohkeudella kohdata mitä ikinä tämä armoton vuodenaika päämme menoksi keksiikään.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kuten kappaleiden nimistä voi lukea, kulkee levy kierroksen vuoden ympäri. Se ei ole määrittävä tekijä, eivätkä monet biiseistä liity vuodenaikoihin mitenkään, mutta biiteissä ja teemoissa on silti huomattavissa tietynlainen luonnollinen kiertokulku, joka seurailee valon ja pimeyden vaihteluja. Aavistuksen pahaenteinen <i>Elokuu-välisoitto</i> varoittelee tulevista uhkista ja pimeyden mukanaan tuomista haasteista, kun taas <i>Marraskuu</i> on väreileviä tumman eri sävyjä ja kolkkoa hakkaavaa ääntä. <i>Maaliskuu</i> alkaa lannistuneen surumielisenä, mutta kohoaa myönteisemmille urille valoisampien aikojen pilkottaessa kesää kohti lipuessa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Maaliskuu-välisoittoa</i> seuraava <i>Joutsen</i> on <i>Pohjolan</i> toiveikkain kappale, sillä sitä värittävät uskaliaat kuvitelmat siivilleen nousemisesta ja matkasta ei mihinkään, samalla kun nykytilanteessa vapautta luovat todellisen merkityksen löytyminen aidoista toiveista ja teoista toisarvoisten ulkoisten rikkauksien sijaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<blockquote class="tr_bq" style="text-align: justify;">
Tiedätsä sen tunteen<br />
minkä tuntee<br />
ku on valvonu kuuteen<br />
rantsulla raukeena katse avaruuteen</blockquote>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Don't I know it. Kuinka yhtä aikaa kutistuu niin pieneksi, että on lähes olematon, samalla kun meinaa pakahtua kaiken äärettömyyteen ja omaan rajattomuuteensa. Jokaisen uniikin pienoismaailman - joita kappaleiksikin kutsutaan - sävelmään yhdistettynä Konnan riimittelyt kasvavat usein sanoja suuremmiksi visuaalisiksi kokemuksiksi, joiden myötä huomio meinaa herpaantua meneillään olevasta musiikista ja siirtyä kellumaan yhden tai parin lauseyhdistelmän aiheuttamaan mielikuvaan, jonka oma mielikuvitus rakentaa Konnan avustuksella kasaan. Onneksi kappaleet eivät kulu loppuun lukuisista toistoista huolimatta, ja juuri se on yksi <i>Pohjolan</i> ansioista, että biisit kohoavat paljon tekstejään korkeampiin ulottuvuuksiin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tekstit ovat kuitenkin <i>Pohjolan</i> kullanarvoinen ydin - totta kai, onhan kyseessä räppi, nykyaikainen runouden muoto, kuten hieman eri tyylillä ilmaistuna todetaan <i>Pohjolan Poikii</i>:n alussa kuultavassa puheenvuorossa. Konna ei tyydy mihin tahansa peruslässytyksiin, vaan ujuttaa räppien sekaan etevän saumattomasti perinteisemmän tarinankerronnan soinnit, rytmit ja sen tietynlaisen hartauden, mikä esimerkiksi Kalevalaa luettaessa helposti hiipii ilmaisuun. Monien kappaleiden kohdalla sen keskukseen löytäminen ei suju mitenkään leikiten, sillä Konnan ajatus juoksee hetkittäin suorastaan hengästyttävää vauhtia, saaden kolmeminuuttisenkin kappaleen tiivistymään äärimmilleen merkityksistä. Hänen sana-asetelmansa ja -leikittelynsä verhoavat yksinkertaisimmatkin aiheet ovelan kekseliäisiin suojuksiin, joiden aukaisemisessa kestää aikansa. Kunnioitus sanojen voimaa kohtaan hohtaa läpi levyn, sillä Konna ilmaisee sitä paitsi omien taidonnäytteidensä, myös biisien aiheiden kautta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Konnan flow ei vielä vuosi sitten kuulunut missään nimessä suosikkeihini, mutta niin vain mieli kehittyy ja mieltymykset vaihtavat suuntaa. Tällä levyllä Konnan ulosanti on kaikkea muuta kuin monotonista, kuten alkuun keltanokkaisesti ajattelin: siitä pitävät huolen kunkin kappaleen tunnelmaa mukailevat tyylit. On hämmästyttävää, kuinka suuri valta artistin flowlla on kuulijan mielentilaan, etenkin kun yhtälöä täydentää biittipuoli. Sen vuoksi <i>Alla Baabelin</i> on järisyttävä kokemus. Sen räjähtävä alku, hakkaava rytmi, Konnan raivokas eläytyminen...</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<blockquote class="tr_bq" style="text-align: justify;">
tämä täs on hetkesi<br />
väriläiskiä polullani mun<br />
symposium<br />
ja ne muistaa mut kunnes mäki maadun</blockquote>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olen kuin hypnotisoitu. Mielessäni näen mustaa tihkuvat silmät, häijyn hymyn, äärettömän rohkeuden.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<i>Pohjolan</i> perusta rakentuu kunnioituksesta kotimaisia menneitä kansoja ja luontoa - niin maapallon kuin ihmisen - kohtaan. Monissa kappaleissa keritään auki esi-isien perinnön vaikutusta tämänhetkisiin saavutuksiin, menneiden miesten suurtekojen jälkilöylyjä, joista ei nykyajan tyhjänpäiväisissä maineen ja mammonan perässä juoksemisissa ole jäljellä enää sihahdustakaan. Konna kuitenkin tekee parhaansa jakaakseen kunnian sinne, mihin se kuuluu, unohtamatta kuitenkaan oman työpanoksen, uskaliaisuuden ja vankkumattoman itseluottamuksen arvokasta merkitystä. Jälleen yksi osoitus siitä, kuinka moniulotteinen levy on kyseessä, sillä näiden polkujen hahmottuminen tuli minulle yllätyksenä - erittäin mieluisana sellaisena - vasta äskettäin. Nöyryys on hyve, mutta ei oman intuition tai moraalikäsitystensä seuraamisen kustannuksella.<br />
<br />
Feattaajat toimivat erikoisen hyvin ja tuntuvat istuvan itsestään selvästi juuri heille valittuihin osioihin. Erityismaininnan ansaitsee<b> Thono Slono</b>, jonka suorituksessa on jotakin vastustamatonta. En tiedä onko syynä hänen omintakeinen tyylinsä, joka on aina ollut lähellä sydäntäni, vai korkeuksissa mahtipontisesti kiitävä biitti yhdistettynä Thonon matalalta soivaan mutta sitäkin energisempään suoritukseen. Joka tapauksessa kelaan joskus tuota kohtaa edestakaisin saaden siitä aina yhtä kylmäväreisen olon.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sitten koittaa viimeinkin Ghost Roguen työn jäljen ihmettelyn aika, johon lisäävät oman merkittävän säväyksensä sekä <b>Speakeasyn</b> saksofoniosiot että<b> Kassu Kapasen</b> bassosoitannat. Myös<b> DJ Tatc</b>:llä on sormensa pelissä scratchien osalta, kuten <a href="http://www.basso.fi/index.php?threads/symposium-infra-pohjola-lp-kaupoissa-uusi-video.67055/" target="_blank">Bassosta</a> vakoilin, mutta amatöörinä en osaa päätellä tarkalleen, mitä tämä käytännössä tarkoittaa (joku fiksumpi saa toki selventää). Joka tapauksessa peukkuja kaikille projektiin osallistuneille ja sen täydellisimmilleen hiomisesta. Ääniefektit heittävät kerta toisensa jälkeen luonnon keskelle, ja <i>Pohjola</i> alkaa niin jyräävästi, että tunnelma on suorastaan riemukas. Iloa ei kuitenkaan kestä pitkään, vaan määrittävä tunnetila biittien osalta on haikea melankolia tai vielä sitä synkempi, dynaamisempi, lohduttomampi. Kaikkein pimeimpienkin osioiden yllä leijuu kuitenkin huomattava kauneus. Olen sanoinkuvaamattoman onnellinen siitä, että joillakin on taito aiheuttaa sellaisia käsityskyvyn ylittäviä elämyksiä äänien kautta, että sanat eivät liiemmin hyödytä niiden tavoittelussa, vaan niihin täytyy heittäytyä aistiensa varassa. Riipivän lumoava <i>Routa </i>tai lempeän keinuvasti kohti päätepistettä kuljettava <i>Virta</i> puhuvat omaa kieltään musiikin vaikutusvallasta, joka Konnan luomuksiin yhdistettynä lähtee todella lentoon.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<a href="https://www.youtube.com/watch?v=kCHpfa-CUNU" target="_blank">Mustilla Vesillä</a> ja <a href="https://www.youtube.com/watch?v=A21zkw7j3us" target="_blank">Lapinlahden Lalli</a> löytyvät youtubesta myös videoiden muodossa, jotka suosittelen katselemaan äärimmäisen nättien visuaalien vaatimalla keskittyneisyydellä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Symposium Infra: Pohjola. Napoleon Digital 2012.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggFjtvmpMuEUire0hGc6OXVDCgE0NVDqLoxvabcsfPQduGLTEs87bP4nuoqpAXLgWYYnEhUoBLKA5JAgJzzf6tElLLCMddQIETumzBVP_ecF87xzpmQhcS_pt0wbwzk-yLuiZsk34EHWA/s1600/WP_20141216_006.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="382" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggFjtvmpMuEUire0hGc6OXVDCgE0NVDqLoxvabcsfPQduGLTEs87bP4nuoqpAXLgWYYnEhUoBLKA5JAgJzzf6tElLLCMddQIETumzBVP_ecF87xzpmQhcS_pt0wbwzk-yLuiZsk34EHWA/s1600/WP_20141216_006.jpg" width="400" /></a></div>
<br /></div>
Riinahttp://www.blogger.com/profile/06985125001209007703noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2250729209703302132.post-5123527616007764182014-12-06T20:08:00.003+02:002015-01-05T22:38:59.692+02:00MNTTT + Eurocrack + Paperi T + Kube 5.12. @ Tavastia<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQESJqg_WBcRBkuJfGhN2pfwuZSIz8nAgDfg0iD1tldNyu3TDg-zWRV0GO2rYmgOdv0uimwjc1LJRtrF8sybqnNjEjHhWST-j3ksj3zWGujeO0phC__v517GsFigM-LrEN89WnVAjyYHY/s1600/eurocr.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQESJqg_WBcRBkuJfGhN2pfwuZSIz8nAgDfg0iD1tldNyu3TDg-zWRV0GO2rYmgOdv0uimwjc1LJRtrF8sybqnNjEjHhWST-j3ksj3zWGujeO0phC__v517GsFigM-LrEN89WnVAjyYHY/s1600/eurocr.png" height="278" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><a href="https://www.facebook.com/events/1526332537625809/" target="_blank">Kuva</a></td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
Hyödynsin häikäilemättömästi synttäreitäni Fullsteamin joulukalenteriarvonnassa ja voitin nimen listaan eiliselle megalomaaniselle keikalle (olen aina yhtä onnessani tällaisista sattumuksista). Olin alkuun huolissani siitä, että keikat oli laitettu alkaviksi vasta puolenyön aikaan, mutta sen kolmetuntisen jälkeen, jonka aikana esiintyjiä pääsi fiilistelemään, ei tuntunut lainkaan siltä, että ilta olisi jäänyt kesken.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqF0ElF4sa85t9WkDRpW7PwxPlj8hWEaKoHqXbmNBx2lRVJHuEdFJnglq79CPBw6ZkTqQZlzW1EqumExcBY56wLbQfP1p5z9YHW9sIZefkMi2SGG51yo1eb1teeYt8bFwrr4s3mWmOHko/s1600/WP_20141206_002.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqF0ElF4sa85t9WkDRpW7PwxPlj8hWEaKoHqXbmNBx2lRVJHuEdFJnglq79CPBw6ZkTqQZlzW1EqumExcBY56wLbQfP1p5z9YHW9sIZefkMi2SGG51yo1eb1teeYt8bFwrr4s3mWmOHko/s1600/WP_20141206_002.jpg" height="640" width="318" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kuvaus"taitoni" ovat vielä normaalia enemmän ruosteessa silloin, kun lavalla heiluu lemppareita, joten koetin vain pikaisesti napata todistusaineistoa voidakseni sen jälkeen keskittyä musiikilliseen antiin. Illan aloitti sympaattinen Kube, jonka leppoisa lavahengailu laittaa aina hymyilemään. <a href="https://www.youtube.com/watch?v=zgK_AhAcTFA" target="_blank">Jumanjin</a> biitti aiheuttaa livenä kylmiä väreitä, ja illan repertuaariin valittu, epäilemättä ajankohtaisista syistä valittu ikisuosikkini <a href="https://www.youtube.com/watch?v=HWHKPYMccZw" target="_blank">#PÄIVI </a>suorastaan villitsi. Harmi, ettei Tuuttis tai Mäkki - anteeksi, tarkoitan toki Aito Mäkki, kuten kaverini aina ystävällisesti korjaa, painottaen AITOA - käynyt fiittailemassa, mutta Kube yksinään oli jo mitä piristävin ilmestys. Keikka taisi olla lyhyin kaikista, varsinkin kun osa biiseistä jäi puuttuvien vierailijoiden takia puolikkaiksi, mutta nappivalinnat kappaleiden suhteen käänsivät lyhyemmäksi jääneen tykityksen eduksi. Mieluummin kuuntelen osan kaikista lemppareista, kun keskittyminen on jo valmiiksi koetuksella touhukasta levottomuutta aaltoilevassa yleisössä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lavan edustalle kerääntyneiden söpöjen räppityttöjen keski-ikä taisi olla muutamaa vuotta loppuillan aikana näkynyttä yleisöä pienempi, ja välillä meinasin tuntea itseni suorastaan eksyneeksi kaiken sen juuri ja juuri täysi-ikäistyneen energisen heilumisen keskellä. Tuntui siltä, että olisi pitänyt vetäytyä takariviin varjoihin nyökyttelemään viileästi, innostuneen KENKÄBOKSI TÄYN BAKSIII-hoilaamisen sijaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kuben jälkeen ehdimme käydä ulkona tihkuisessa viimassa seisoskelemassa sekä baaritiski- ja vessajonossa pyörimässä jaksamatta jäädä kumpaankaan. Löysin mielestäni lyhyimmän jonon ja ehdin sillä aikaa eksyttää kaverini, joka whatsappasi hetimmiten kadottaneensa mut. Miten kukaan pärjäsi missään ennen älypuhelimia? Pyysin kaksi vettä ja sain söpöltä nuorelta baarimikkopojalta pahoittelevan vastauksen, että jäävesi maksaa euron. Kohtautin hartioitani ja sanoin sit ei voi mitään, jolloin hän ilmeisen ilahtuneena kauhoi mulle kaksi kukkurallista jäämurskavesilasia. Olisikohan pitänyt tinkiä?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ikuisuuksia kestäneen jonottelun aikana Paperi T oli ehtinyt aloittaa, ja fyysisesti vähiten mutta henkisesti eniten liikuttavan keikan aikana en viitsinyt keskeyttää eläytymistäni kännykän kanssa räpeltääkseni. En siis saanut ikuistettua Paprun lavaolemusta, mutta ei mikään visuaalinen jäljennös kuitenkaan kerro mitään siitä hartaasta väreilystä, mikä yleisössäkin oli havaittavissa. Siitä saankin mitä oivimman syyn kehottaa jokaista hakeutumaan herran keikalle aivan itse. <a href="https://www.youtube.com/watch?v=6gmCUM6EhFI" target="_blank">Sä jätät jäljen</a> enteilee kihelmöivän hyvää, ja eilen kuullut biisit muunsivat jännittyneen epäröinnin helpottuneeksi varmuudeksi. Jos nyt eilisestä esityksestä, Ruger Hauerista ja Khidin kanssa tehdystä yhteistyöstä mitään voi päätellä, tulee Paprun ensi vuonna ilmestyvä levy olemaan yksi niistä harvoista kokonaisuuksista, jotka iskeytyvät välittömästi rationaalisuuden tuolle puolen ja muuntavat kuuntelukokemuksen pelkän fiilistelyn sijaan uskolliseksi antautumiseksi, joka ei välttämättä ole edes tahdonvarainen asia.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Paperi T:n keikan aikana takanamme seisoskeli tyttö, joka alkoi yhtäkkiä kiljua korviimme, että "aukeeks tän tyypin ideologia teille?". Kummastelimme mitä hän tarkoitti, ja kysyessäni eikö hän pidä esiintyjästä, hän näytti tyytymättömältä ja heitti katsekontaktia missään vaiheessa ottamatta ilmoille kysymyksen, että eikö sanoituksissa ole kuultavissa hienoista halveksuntaa naisia kohtaan. Kaverini sanoi, että tuskin Papru sitä tarkoittaa, johon tyttö totesi hetken tauon jälkeen "mut mitä jos tarkottaa ja te ootte vaan täällä yleisössä tälleen", heitti kätensä kohti kattoa ja heilui tyhjä hymy huulillaan imitoiden otaksuttavasti musiikin sisällöstä mitään ymmärtämättömän, ulkoista pintaa ihannoivan bimboblonditeinin irvikuvaa. Katsoimme kaverin kanssa huvittuneina toisiamme, hymyilimme ystävällisesti taaksepäin ja kohdistimme huomiomme takaisin lavan tapahtumiin. Tytön pilkanteko jäi kuitenkin kaihertamaan mieltäni, joten lupaan levyn ilmestyttyä kuunnella erityisen tarkkaavaisesti - sitten kun olen päässyt odotettavissa olevista tunnekuohuista yli - ja antaa feministisissä yhteyksissä terävöitetyn tutkani hälyttää pienimmänkin epäilyttävän vivahteen kohdalla.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vaikka Paprun biisit - joita huipensivat osaltaan Paavoharjun <a href="https://www.youtube.com/watch?v=9pzPiwNys08" target="_blank">Patsaatkin kuolevat</a> - meinasi viedä jalat alta, koitti seuraavaksi itselleni hyvinkin koko viikon kohokohta, kun Julma Henri ja RoopeK astelivat lavalle. Eurocrack-tuotanto on jättimäisimpiä suosikkejani siinä suunnattomassa meressä, jota suomiräppitarjonnaksi kutsutaan, ja livenä artistit luovat järisyttävän hienon ilmapiirin. Eilen tajusin myös kirkkaasti, että enää mun ei tarvitse pähkäillä, jos joku kysyy, kuka on taitavin musiikintekijä. Itsestäänselvä vastaus on tietysti käsittämätön moniosaaja RPK. En edes ala luetella kaikkia niitä kokoonpanoja, joissa miehen biitit tai räpit ovat jättäneet sanattomaksi, mutta vaikuttuneisuuteni lienee selkeää ilman tämän suurempia hehkutuksia.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6Lp9T5ooQNaFMwzUlTxld8lEM6LJ84C50sLMQ_mPLq56qtpOKyKNhXzUoFIRQvPn3oc0D5d7YhVVxSAxibdjzMbsfffEBwNju79R_MSld-G-a2oQcK7HKlUeuE39wYPbJD0Q2B2ibx4k/s1600/WP_20141206_009.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6Lp9T5ooQNaFMwzUlTxld8lEM6LJ84C50sLMQ_mPLq56qtpOKyKNhXzUoFIRQvPn3oc0D5d7YhVVxSAxibdjzMbsfffEBwNju79R_MSld-G-a2oQcK7HKlUeuE39wYPbJD0Q2B2ibx4k/s1600/WP_20141206_009.jpg" height="334" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Julma H ei jäänyt Roopen varjoon, vaan kaksikon yhteistyö pelaa ihailtavasti. Lavalla kävi yksi mieluisa yllätysesiintyjä, sillä <a href="https://www.youtube.com/watch?v=1P0gD5WudD4" target="_blank">Sydääni</a> kuului repertuaariin. Ameeban omien biisien tuotantoa muutamaa astetta aggressiivisempi biitti sopii hänelle niin hienosti, että huomaan kerta toisensa jälkeen innostuvani tuon biisin ja Ameeban osuuden alkaessa. Pakko myös mainita erikseen tämän kappaleen viimeinen minuutti, joka on ihan älytöntä tykitystä. Livenä se pistää poikkeuksetta pasmat sekaisin, kuten tekee Eurocrackin tuotanto noin muutenkin. Apua. Nyt kun kuuntelen <a href="https://www.youtube.com/watch?v=fr_-21b2xf8" target="_blank">Spacedoutia</a>, haluaisin aikamatkailla takaisin eiliseen, kun kyseinen biisi avasi kaksikon esityksen ja kaikki paras oli vielä edessä. Sori naapurit, että häiritsen mahdollisia itsenäisyyspäiväjuhlallisuuksia, mutta tätä ei voi kuunnella hiljaisella. Ilouutisena tulivat pari keikan aikana kuultua julkaisematonta biisiä, jotka enteilevät uutta levyä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0Cs-271gx0t1kvitTP-1GUOC752CVqXK2Ds49aSa6ldfx1WyebGnWYf32aAvXKYTEY4r0W8prkddcTdigdnmSqxDK292VoxtC5yFvpJ9VaIfsZj484mSI7UgiZsYmSOIcsTS685WU7WM/s1600/WP_20141206_011.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0Cs-271gx0t1kvitTP-1GUOC752CVqXK2Ds49aSa6ldfx1WyebGnWYf32aAvXKYTEY4r0W8prkddcTdigdnmSqxDK292VoxtC5yFvpJ9VaIfsZj484mSI7UgiZsYmSOIcsTS685WU7WM/s1600/WP_20141206_011.jpg" height="380" width="640" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Eurocrackin jälkeen tunsin oloni täydellisen tyydytetyksi, mutta emme voineet kaikota ennen MNTTT:n näkemistä. Eevil Stöön ja Aztran yhteisprojekti ei kovista odotuksista huolimatta herättänyt mussa sen kummempia ihasteluja levyn kesäisen ilmestymisen jälkeen, mutta olen siitä huolimatta toivonut pääseväni todistamaan edes yhtä keikkaa. Eilinen ei toivottavasti jäänyt ainoaksi kerraksi, sillä harvinaista kyllä tämän kaksikon kohdalla livebiisit aiheuttivat suurempia täpinöitä kuin levyltä luukutettuna. En tiedä kuinka iso osa johtui siitä, että nuorehko yleisö alkoi olla sellaisissa alkoholihumuissa, että oksentelut ja tappelunpoikaset alkoivat harventaa yleisön aiemmin niin tiiviitä rivejä, mutta lavan edustalla tyypit olivat niin estottoman juhlatunnelmissa, että se nappasi väkisin mukaansa. En tosin suoranaisesti hyppinyt riemusta, kun sama pitkänhuiskea pitsitoppinen blondi putkahti aina jostakin vahingossa hieromaan takamustaan muhun, aina Eurocrackin keikasta alkaen. Nätti tyttö ja kivat muuvit, mutta ei saa jooko häiritä silloin kun lavalla on Aztra tai RPK?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj00jkKyaM2b1c2Dj2-mKtVqA0K2JrSQFhMyuT_Kda6RYe0BpJHbpeKQSWcDEfx793_vNeHQ0iJQ8GUpE9iaIMSCPVBGCBHNDKj2sOkJjS0pCUcZoEU8RquIaD77zZAtBb2SPeU3ttNPwI/s1600/WP_20141206_012.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj00jkKyaM2b1c2Dj2-mKtVqA0K2JrSQFhMyuT_Kda6RYe0BpJHbpeKQSWcDEfx793_vNeHQ0iJQ8GUpE9iaIMSCPVBGCBHNDKj2sOkJjS0pCUcZoEU8RquIaD77zZAtBb2SPeU3ttNPwI/s1600/WP_20141206_012.jpg" height="640" width="280" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Stöön tuntomerkiksi muodostunut liikuttava "tuijotan sanat paperista tönkösti koska en osaa niitä muuten"-toiminta on toki aina viihdyttävää, mutta en voi mitään sille, että Aztran tyylit vetävät pidemmän korren. Annan nyt assosiaatioiden ja menneiden vaikuttaa arvostelukykyyni, mutta Kaucas ja Aztran soolotuotanto ovat kaivertaneet muhun elinikäisen arvostuksen, jonka takia nostan hänet epäröimättä suosikkieni joukkoon. Ei sillä, että yhtään väheksyisin Stöön roolia. Yhteistyö yllätti aluksi, mutta levyä kuunnellessa tuntuukin täysin luonnolliselta, kuinka sulavasti molemmat istuvat jumittelevaan soundimaailmaan ja kalmanhajuisiin aihepiireihin. Lavan kaikkea muuta kuin juminen meininki loi biiseihin uuden tason, jonka myötä pystyn nyt jälkeenpäin kuunnellessani havaitsemaan uusia nyansseja, eikä levy tunnu lainkaan niin tasapaksulta kuin aiemmin. Haluaisin ihan hirvittävästi Stöön ja monen yleisössä pomppineen tyypin päällä nähneeni MNTTT-pitkähihaisen, eikä vähiten hienojen hihaa pitkin kiemurtelevien merkkien takia, mutta rahatilanne ei taida tällaisia ylellisyyksiä sallia.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ehdinkin jo kehua instassa, mutta Sellekhanksin näyttävän kauniit visuaaliset panokset lisäsivät keikkoihin aivan omanlaisiaan ulottuvuuksia. Olipas täydellinen ilta.</div>
Riinahttp://www.blogger.com/profile/06985125001209007703noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-2250729209703302132.post-64239798165269325722014-11-30T16:43:00.000+02:002015-06-14T13:15:18.552+03:00Drop Zone with Foreign Concept & Ghetto Tyylit 29.11.<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhTbCG20InGZDLbC_TqPtwn9aU5u8fpy5E_BD76sQAP8p2FaglaCZXnubzcyWbVPJCvdwTH-L6JaaqEBb7MN0Yq9lxic3o7Q9rYI-AnDoky3jk1oYcZi5g6GeyfCwuEV6_gFBc7L62tX4/s1600/10177440_813700252009243_8070154853517624641_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="236" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhTbCG20InGZDLbC_TqPtwn9aU5u8fpy5E_BD76sQAP8p2FaglaCZXnubzcyWbVPJCvdwTH-L6JaaqEBb7MN0Yq9lxic3o7Q9rYI-AnDoky3jk1oYcZi5g6GeyfCwuEV6_gFBc7L62tX4/s1600/10177440_813700252009243_8070154853517624641_n.jpg" width="640" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><a href="https://www.facebook.com/events/380817478748664/">Kuva fb-eventistä</a></td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
HUH HUH mitkä bileet eilen. Olen vieläkin pienesti transsisessa tilassa kaikesta tanssimisesta ja hyvistä viboista. Heräsin puoli kahdelta kelmeään auringonpaisteeseen, joka sopi täydellisesti kuulaaseen ja puhtaaseen mielialaani.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXvsnb0jX6TuRx9j89LopA0kk6LgBT4D5gtBmXKZkmK_-evkSq_aDIIduwVDWO7UnaRYbe8ZsbXx9T4X8_H79cExY4gn1IPwEau2K7_RBs5efSArtZivy8FURSJS1KPpFhu1aspnHaumI/s1600/10473773_1485954335000038_2082111635010568247_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgXvsnb0jX6TuRx9j89LopA0kk6LgBT4D5gtBmXKZkmK_-evkSq_aDIIduwVDWO7UnaRYbe8ZsbXx9T4X8_H79cExY4gn1IPwEau2K7_RBs5efSArtZivy8FURSJS1KPpFhu1aspnHaumI/s1600/10473773_1485954335000038_2082111635010568247_n.jpg" width="452" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><a href="https://www.facebook.com/events/380817478748664/">Kuva</a></td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
Miten tanssiminen voi vaikuttaa psyykeen näin eheyttävästi? Olin alkuillasta kavereiden synttäribileissä, ja koetin houkutella milloin ketäkin Suvilahteen seuralaisekseni. Osa harmitteli tilaisuuden hintavuutta (ÖÖH katsokaa esiintyjälistaa? 15€ on pilkkahinta tuollaisesta line-upista, ja yllä olevassa julkkarissa on vasta puolet) ja osa totesi, ettei musa ole heidän mieleensä (ei kommentteja), joten erkanin parikymmenpäisestä joukosta Kurvin kohdalla. Selväpäisyyteni ja tuntematon juhlapaikka ja -systeemit saivat mut alkuun hämmentävän hermostuneeksi, mutta narikkaduden ja lipunmyyjien hymyilevät olemukset ja hyväntahtoiselta vaikuttava osallistujamassa laukaisivat pian kaikki jännitykset, samoin pariin kaveriin törmääminen ja miellyttävät jutusteluhetket ennen musamaailmaan vetäytymistä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1yUEEe5odKJXFQikNidsYij1GRYDRQwdBD6d1QeMRR2VK5mQ_qbsthBlGQRhqQqqgMrziioo5iX3pRGoUvUiERj_B5uTwYjBrBmoFAQedefd7Z3aNjLxFp0t_abK8CWvBv7FwWjGYSdo/s1600/10502049_10153247272539256_6717212213643347_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="640" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1yUEEe5odKJXFQikNidsYij1GRYDRQwdBD6d1QeMRR2VK5mQ_qbsthBlGQRhqQqqgMrziioo5iX3pRGoUvUiERj_B5uTwYjBrBmoFAQedefd7Z3aNjLxFp0t_abK8CWvBv7FwWjGYSdo/s1600/10502049_10153247272539256_6717212213643347_n.jpg" width="452" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><a href="https://www.facebook.com/amebathemoodman">Kuva Ameeban fb-profiilista</a></td></tr>
</tbody></table>
<div style="text-align: justify;">
Valuin aluksi hämyisään ja tiivistunnelmaiseen Ghetto Tyylit-luolaan, jossa J Riskit parhaillaan veti kropassa asti resonoivaa omalaatuista soundiaan ja ohjelmoi mut heti oikeanlaiseen tunnelmaan. Pysyttelin lähes koko illan ja yön drum'n'bassin ja teknon parissa ABSNT:n huumaavan jylisevän setin parissa vietettyä vartin hengähdystaukoa lukuun ottamatta. Se onkin ainoa asia koko tapahtumasta, mikä jäi kaivertamaan mieltä: tanssi vei niin mennessään, etten tajunnut seurata ajan juoksemista ja missasin odottamani SLTF & Pyhä Toimituksen, Ameeban ja Moonlitin setit. Buu. Mutta ehkä tilaisuuksia näiden kokemiseen vielä ilmaantuu.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Drop Zone-hallin meno oli käsittämätön. Alkuun arastelin musiikkiin heittäytymistä, mutta viimeistään Foreign Conceptin kivutessa lavalle en ajatellut enää mitään muuta kuin sielua myöten ravistelevaa äänimaailmaa. Kun <a href="https://www.youtube.com/watch?v=nRZa4oHGOL0" target="_blank">Make Mealsin</a> ensitahdit kajahtivat setin loppupuolella, meinasin hajota sirpaleiksi. Olen kuunnellut biisiä lenkki-inspiraationa, mutta ipodista suodattaminen ei ole mitään verrattuna livekokemukseen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Illan kohokohdaksi osoittautui kuitenkin Mlau, jonka hakkaava vapauttava hypnoottinen rytmi oli suorastaan ekstaattinen kokemus. Välillä jouduin sulkemaan silmäni silkasta onnesta, sillä halusin tuntea musiikin kokonaisvaltaisesti kehossani. Muistan miettineeni useaan otteeseen, että nyt... nyt on hetki, kun olen täydellisen onnellinen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Luulen, että räppikeikat saavat nyt osittain väistyä tämänkaltaisten bileiden tieltä. Visuaalinen puoli oli huikea, käytännön systeemit toimivat mutkattomasti eikä turhan pitkää jonotusta tarvinnut tuskailla, överikännistä sekoilua en havainnut missään ja yleisfiilis oli mitä säväyttävin. Tunnen niin valtavaa kiitollisuutta järjestäjiä, esiintyjiä ja kanssatanssijoita kohtaan, että haluan olla osa samanlaista liikehdintää jatkossakin.</div>
Riinahttp://www.blogger.com/profile/06985125001209007703noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-2250729209703302132.post-51180041890271359252014-11-25T21:33:00.000+02:002014-11-25T21:33:00.007+02:00Pyhimys & Twang Kings - Tulva<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRyGhAwjn5trm9FNgjxW6WYXWswkqOAef9HQfJpVMwxhAw-3XqjEdtp4ES7aAvfLQMX_lMiutAnOVHdIZq0hdwIGs_ab3aqMFJhuOVDIitrtxV9WQvp8nrlzTJ8VM63wYz-VXa2z3YAlE/s1600/WP_004694.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRyGhAwjn5trm9FNgjxW6WYXWswkqOAef9HQfJpVMwxhAw-3XqjEdtp4ES7aAvfLQMX_lMiutAnOVHdIZq0hdwIGs_ab3aqMFJhuOVDIitrtxV9WQvp8nrlzTJ8VM63wYz-VXa2z3YAlE/s1600/WP_004694.jpg" height="300" width="400" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tätä tekstiä värittää vahva tunnereaktio ja vuosien takaiset edelleen voimakkaina elävät muistot. Pyhimys ja nimenomaan tämä levy ovat tärkeimmät syyt siihen, että aloin kuunnella räppiä. Löysin Tulvan vaellellessani Iso Omenan kirjaston levyhyllyjen lomassa, ja nappasin albumin silmää miellyttävän kannen perusteella tietämättä genrestä tai artistista sen enempää. Hämmentävää kyllä löydän tapahtuman edelleen lainaushistoriastani:</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAA0YgJHk5CN1sJ8qfrqcF3uNYcu2v_dKsWlbHnp8EzakVjed2SoxqIvA9C2dR-J4sAAz_fOK6YxRj7sfF0ywVe0-nZyIWaB1xj4p2_3x97J0Dvj4PYBpCVQ5LVw_J1GptNVYlW5cONB8/s1600/pyhi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiAA0YgJHk5CN1sJ8qfrqcF3uNYcu2v_dKsWlbHnp8EzakVjed2SoxqIvA9C2dR-J4sAAz_fOK6YxRj7sfF0ywVe0-nZyIWaB1xj4p2_3x97J0Dvj4PYBpCVQ5LVw_J1GptNVYlW5cONB8/s1600/pyhi.jpg" height="64" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Ei vaadittu kuin pari kuuntelukertaa ennen kuin olin täysin hurahtanut. Asuin tänä opiskeluaikaa edeltävänä kesänä vielä vanhempieni luona, ja muistan istuneeni omassa huoneessani työiltoina stereoiden edessä - silloin kuuntelin musiikkia vielä jostain muualta kuin tietokoneelta - valvoen luvattoman myöhään Tulvan syövereissä. Tuijotin kuluvia sekunteja ja antauduin täydellisesti musiikille (asia, jota tapahtuu tänä adhd-aikakautena häpeällisen harvoin).</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Alle kuukauden päästä rustasin Pyhimykselle sähköpostin, jossa kyselin häneltä Tulvan sanoituksia omasta mielestäni kekseliäin sanakääntein. Ikävä kyllä todistusaineisto on vielä tallessa ikivanhan hotmail-tilini uumenissa, ja saa nyt lievän häpeän punan poskilleni. Ensinnäkin en ymmärrä, miksi en voinut vain kuunnella tarkkaan ja ymmärtää sitä kautta sanoituksia itse, ja toiseksi olen muotoillut kysymykseni aivan liian pitkästi ja kömpelösti lörpötellen. Viesti on lähes kokonaisuudessaan tässä:</div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieznrxqgwttJrkDk7ST63xhUZyXeEGeR8dq_85nP0pTAUOhv80wGVqmDavtjpuqhOGPOUtNcNvulapgZurwE7q6mAIoYul3-WpnzcscTz43ZRKNpd_5IL_RVdDCiXmURne7njryfDs6-o/s1600/pyhi2.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieznrxqgwttJrkDk7ST63xhUZyXeEGeR8dq_85nP0pTAUOhv80wGVqmDavtjpuqhOGPOUtNcNvulapgZurwE7q6mAIoYul3-WpnzcscTz43ZRKNpd_5IL_RVdDCiXmURne7njryfDs6-o/s1600/pyhi2.png" height="210" width="640" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Voi että. Pudistelen synkkänä päätäni 18-vuotiaalle pilkku- ja oikeinkirjoitussäännöistä piittaamattomalle itselleni. Pyhimykselle pisteet siitä, että hänen vastauksensa sisälsi enemmän kuin yhden lauseen, ja että siihen mahtui jopa pilkahdus huumoria, sekä suora linkki sanoituksiin. Joka tapauksessa ihastumiseni Pyhimyksen musiikkiin alkoi tästä haparoinnista, ja viehätys on kasvanut vuosien myötä. Tulva on edelleen ylivoimaisesti tärkein levyni, siksi että se kannusti minua rakastumaan räppiin ja tietysti siksi, että se on mestariteos itsessään. Twang Kingsin biitit yhdistettynä Pyhimyksen sanoituksiin ja flow'hun muodostaa niin lyömättömän kokonaisuuden, että samankaltaista reaktiota on turha yrittää hakea muualta. Jos osa kappaleista saa edelleen, kuuden vuoden jälkeen, silmäni kyyneltymään, on kyseessä kiistattomasti ainutlaatuinen teos.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jotta teksti ei menisi pelkäksi vaivaannuttavaksi ylistämiseksi, koetan pukea vahvat tunteeni jonkinlaisiksi sanallisiksi perusteluiksi. Levyllä käsitellään teemoja, joihin en 18-vuotiaana vielä oikein osannut suhtautua niiden vaatimalla vakavuudella, mutta jotka ovat parin viime vuoden aikana avautuneet paljon selkeämmällä ja samaistuttavammalla tasolla. Ahdistus tulevasta, nuoruuteen sisältyvän korkealentoisen haaveilun lopahtaminen, jämähtämisen pelko, ulkopuolelta tulevat kohtuuttomat odotukset, epätyydyttävät ihmissuhteet ja vaikeus kohdata ketään aidosti klikkaavalla tasolla. Tiivistettynä ja kliseisesti ilmaistuna <i>nuoren aikuisen</i> <i>kasvukipuja</i>.<i> </i>(Hyi. Häpeän sanavalintojani. Onneksi Pyhimys osaa pukea sanomansa omaperäisempään muotoon.) Omien energiavarojen riittämisen lisäksi taakkana harteilla lepää koko maapallon ehtyvät resurssit samalla kun yhteiskunta ja sen armottomasti pyörivät rattaat painavat päälle, lyttyyn ahtaaseen valmiiksi muotoiltuun kaavaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tulva on teemoiltaan melko yhteneväinen levy. Aiheet ovat monipuolisia ja näkökulmat vaihtelevia, mutta vallitseva tunnetila on pohjimmiltaan samankaltainen. Se on jotakin suljettujen ovien ja itse tyrittyjen tilaisuuksien manaamisen, ja edessä siintävien vuosien tarjoamien potentiaalisten valoisampien mahdollisuuksien punnitsemisen - toisin sanoen epätoivon ja toiveikkuuden - välimaastosta. Samalla Tulva rakentuu nyky-yhteiskunnan ja iältään kolmenkympin molemmin puolin asettuvan sukupolven kriittisen tarkkailun varaan, ja siinä Pyhimys on lähes sietämättömän taitava. Hän ei missään nimessä aseta itseään arvioinnin yläpuolelle, vaan ajelehtii sanoituksissa tuskallisen tietoisena kaikesta kurjuudesta samassa veneessä kuin muut osaansa huokaisten tyytyneet elämäntapaonnettomat, mutta skarpit havainnot siitä, kuinka salakavalasti elämä samanaikaisesti jämähtää paikalleen ja kuljettaa säälimättömästi mukanaan, osuvat hetkittäin liian kipeästi suoraan maaliin. Mikä onkin epäilemättä tarkoitus ja yksi levyn kullanarvoisista ansioista.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvW71-9kdWPRot76U_52bUqqD6J5oTuoLojFq1IygZnxEwY4f3_e_WGqKBReJns3cMYHfTlSevUW1Wg2p_R3VtfUKF7Ve5ZVNwxcDzmoqucfDMSSdZnI4WCKnNbiBHvNOE8h9KQi-GMWw/s1600/WP_004691.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvW71-9kdWPRot76U_52bUqqD6J5oTuoLojFq1IygZnxEwY4f3_e_WGqKBReJns3cMYHfTlSevUW1Wg2p_R3VtfUKF7Ve5ZVNwxcDzmoqucfDMSSdZnI4WCKnNbiBHvNOE8h9KQi-GMWw/s1600/WP_004691.jpg" height="300" width="400" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kappaleet heittävät kuuntelijan ääripäästä toiseen sinkoilevien tuntemusten pyörremyrskyyn Pyhimyksen ulosannin ja sanoitusten taustaksi valittujen biittien heittelehtiessä vimmaisesta uhkaavaan, ilkikurisesta salamyhkäiseen, aggressiivisesta antaumukselliseen. Vaikka olen koko pienen elämäni ajan nauttinut äärettömästi musiikista ja pitänyt sitä aina mittaamattoman arvokkaana voimavarana arkisen taivallukseni keskellä, en edelleenkään aina ymmärrä, kuinka sillä voi olla niin käsittämätön valta viedä kuulijansa määrättyihin tunnelmiin tietyn rytmityksen, melodian, äänenpainon tai sanavalintojen avulla. En ymmärrä mitään musiikin teknisestä puolesta, en osaa oikeita termejä tai aavista millainen on kappaleiden konkreettinen kokoamisprosessi, mutta niin kauan kuin pystyn musiikin kautta kokemaan merkittäviä elämyksiä, en välttämättä haluakaan. Tyydyn siis toteamaan, että Tulvassa pienimmätkin efektit ovat viimeisen päälle asetellut, sillä kokonaisuus on saumaton ja siirtymät kappaleesta toiseen kaikessa yllätyksellisyydessäänkin sujuvat. Äänimaailma noudattelee kunkin biisin aihevalintaa asettaen niille soveliaat kehykset, ja johdattelee kuulijan määrätietoisesti omaperäisestä tarinasta seuraavaan jättäen kuitenkin tilaa omille tuntemuksille, jotka itselläni vaihtelevat päivästä ja elämäntilanteesta toiseen. Joskus jo parisuhdeväkivaltaa käsittelevän Toran ensimmäiset tahdit saavat poskeni märiksi kyynelistä, joskus istun kivikasvona biisin läpi ja antaudun mieluummin vaikkapa artistinurasta kertovan Vimman eteenpäin vievän vilpittömällä - vai väreileekö pohjalla kuitenkin kritiikki kaikenlaista kaupallisuutta vältteleviä aitopäitä kohtaan? - kunnianhimolla kuorrutetun energian vietäväksi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tulvan soundimaailma on siis mitä ilmeisimmin erittäin oleellinen osa kokemusta, mutta Pyhimys on ydin. Ilman hänen neronleimauksiaan ja taitoaan pukea arkiset havainnot oivaltavaan korvia ja ajatuksia hivelevään muotoon ei Tulvalla olisi sitä selittämätöntä vetovoimaa, joka pakottaa minut palaamaan sen pariin yhä uudestaan, huolimatta siitä, että aikaa edellisestä kuuntelukerrasta saattaa olla kulunut kuukausikaupalla, joskus yli vuosikin. Ja joka kerta liikutun. Mielialani levyä kuunnellessa<span style="text-align: start;"> ajelehtivat epätoivosta ja melankoliasta toiveikkaaseen, sisukkaaseen, jopa hurmioituneeseen. Riippumatta siitä, onko kyseessä tavanomaisesti positiiviseksi vai negatiiviseksi katsottu olotila, rakastan piehtaroida kummassakin. Käsitän toki, että osa (yli)reagoinnistani liittyy nostalgiaan ja kaipuuseen takaisin niihin kuukausiin, kun kaikki se, mitä levy symboloi, alkoi - opiskeluvuodet, räppiympyröihin ujuttautuminen (hyi taas sanavalinnoilleni), parikymppiseksi kypsyminen - mutta en silti yksinkertaisesti suostu vähättelemään Pyhimyksen kyvykkyyttä. Ja miksi pitäisikään. Hänen lyriikkansa ovat nimenomaan sitä, sanan perimmäisessä merkityksessä: runoutta. Poikkeuksellisen ajatuksenjuoksunsa avulla hän vie sanoilla leikittelyn tasolle, jolla neljäänkymmeneenviiteen minuuttiin mahtuu elämä.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="text-align: start;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFNjXvwHQehgfafrqyEUYO9nizVF89wQ6m_28jv-nLcLw0SFdEi4V0sIOkJ9R5meqYAcbqWAUVG9GdbVw5LeiSTDPV4xAy6mMO68Q8Y_nmJsyvADlCs1Owho_Xt5nA0CLu43t2zhkAgec/s1600/WP_004698.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFNjXvwHQehgfafrqyEUYO9nizVF89wQ6m_28jv-nLcLw0SFdEi4V0sIOkJ9R5meqYAcbqWAUVG9GdbVw5LeiSTDPV4xAy6mMO68Q8Y_nmJsyvADlCs1Owho_Xt5nA0CLu43t2zhkAgec/s1600/WP_004698.jpg" height="300" width="400" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="text-align: start;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="text-align: start;">Pyhimys & Twang Kings: Tulva. Monsp Records 2008.</span></div>
Riinahttp://www.blogger.com/profile/06985125001209007703noreply@blogger.com0