maanantai 20. maaliskuuta 2017

Helsinki Jungle Mafia presents: Logistics (Hospital, UK)

Kuva

22.00-00.00 DJ TELM & DJ WILSON
00.00-01.00 PHYSICS B2B LAOS
01.00-02.30 LOGISTICS
02.30-03.30 BURMA B2B DJANE J7

Hosted by MC CYPHA

Okei. Ihan ensiksi saanen sanoa, että jos eilisillan laittaisi emojeiksi, se olisi tuhat tuliemojia. Tiedättekö sen, joka, jos omistaa iphonen uusimman emojisetin (on muuten hyvä tarjonta), on tällainen:


Olin alunperin tähdännyt Kaivohuoneelle yhdeksitoista, mutta koska olen minä, jumituin makoilemaan sängylle tapittamaan Sohvaperunoita ja syömään suklaata - tämä on mun mielestä ihan tosissaan esimerkki täydellisestä lauantai-illasta - niin ohi suunniteltujen kellonaikojen, että liukastelin lenkkareissani paikalle vasta kun dj-kisavoittajien DJ Telmin ja DJ Wilsonin settiä oli jäljellä alle neljäsosa. Hellyttävän yökerhomaisten sinne tänne sinkoilevien diskovalojen loisteessa bailasi jo miellyttävän kokoinen porukka, isoon tanssilattiaan verrattuna melkein hämmentävän kokonaisvaltaisesti jo näin aikaisin illasta täyttävä sakki. Tosin junkkabilekansa vaikuttaa olevan sen verran omistautunutta väkeä, että etkoilemaan ei juututa koko yöksi, vaan bileisiin saapuminen on ihan oikeasti illan pointti.

Kuten on tanssiminenkin. En malttanut ennen porukkaan sulautumista odottaa sekuntiakaan enkä tutkailla ympäristöä, kuten joskus täytyy ennen kuin musiikkiin pääsee heittäytymään, vaan dekkien takana oleva kaksikko tykitti niin täydellistä kamaa, että se suorastaan tempaisi mukaansa, melkein kuin omasta tahdostani riippumatta. Kun eka biisi, jonka bileisiin saapuessaan kuulee, on joku yllättävän hyvin toimiva Freestylerin d&b-versio (vaikka ei se missään kuulosta niin hyvältä kuin Mustan Härän tanssilattialla puoli tuntia ennen pilkkua), ja seuraavana Skepticalin Imperial (jos et tiedä niin paranna elämänlaatuasi ja kuuntele heti), niin huh. Olin myyty, ihan täydellisen myyty. Samalla harmitti vietävästi, että olin valinnut jonkun höpsön sarjan sen sijaan, että olisin vaivautunut paikalle edes vähän aiemmin, mutta enpä ehtinyt montaa sekuntia velloa murheissa energisten dj-jäbien menoa seuratessa.

Kellon lyödessä kaksitoista lavalla vaihtui kaksikko, nyt Helsinki Jungle Mafian bossman Physicsiin ja L.A.O.S:iin, joka on mulle kaikesta isoudestaan huolimatta melko tuntematon. Mielessäni yhdistän tähän nimeen maalailevuuden, melodisuuden ja suurieleisyyden, ominaisuuksia jotka saattoivat hetkittäin näkyä tulevan tunninkin aikana, joskaan ei dominoivasti. Vaikka illan starana toimi tietenkin ei välttämättä hirveän tiuhaan Suomea läsnäolollaan ilahduttava brittituottaja Logistics, mun on pakko todeta, että tämän äsken mainitun kaksikon setti sykähdytti itseäni eniten. Ei sillä, että tällaisissa vertailuissa ja soittajiin kohdistuvissa ennakko-odotuksissa ja arvottamisissa olisi mitään ideaa, mutta just sayin'. Tunti oli niin monipuolinen, niin vauhdikkaasti etenevä ja niin syvien bassojen kuorruttama, että olin ihan autuaana vain. Ajauduin jotenkin lavan edustalle, jossa oli vielä tässä vaiheessa helpottavan pienen kuplan verran tilaa, ja tanssin hetkittäin edessäni vihreitä täpliä ilmaan sinkoilevaan valoon uppoutuen, hetkittäin silmät kiinni, niin että en taas osaa sanoa yhtään mitään siitä mitä tunnin aikana musiikillisesti tapahtui. Jotain vaikuttavaa, joka sai mut olemaan täysillä ja ilmeisesti menettämään muistikuvani kaikesta tapahtuneesta heti kun tuli vika biisi.

Eikun ei, havahduin jo aiemmin, koska lavan eteen alkoi pakkautua enemmän porukkaa ja meinasin olla ihan pulassa siinä pääni ylitse toisilleen tuoppeja ojentelevien ja leveine hartioineen eteeni siekailemattomasti tungeksivien tyyppien uumenissa. Mulle on ikuinen mysteeri, kuinka kukaan voi syventyä edes tyydyttävästi musiikkiin silloin kun joka ikinen osa omasta reviiristä on valloitettu, sillä oma keskittymiseni hajoaa pirstaleiksi heti kun ympärillä säädetään ja häslätään jotain muuta kuin olennaista. Mulle on ihan sama, miten kukin iltansa viettää ja livemusiikkinsa nauttii, mutta tällaiset omat rajoittuneisuudet pakottavat luovimaan yleisön keskellä välillä häiritsevän tiuhaan tahtiin, että pääsisi uppoamaan siihen maagiseen tilaan, jossa on vain kehon liike ja kaikkialta vyöryvä musiikki.

Sinnittelin kuitenkin aikani siinä tiheimmässä ryteikössä ja toki Logistics oli alusta alkaen aivan hullun hyvä. Tiedostin sen kyllä ja nautin kyllä, mutta siinä levottomuuksissa ja ihmismassavellomisessa lavalta korvakäytäviin aaltoileva toiminta meinasi puuroutua ja menettää intensiivisimmän vaikutuksensa. Kunnes patistin itseäni siirtymään sivummas, eikä käynytkään niin kuin olin pelännyt: äänenlaatu tuntui heikkenemisen sijaan tarkentuvan ja eri vivahteet nousta esiin selkeämmin kuin lavan läheisyydessä. Ehkä halusin vain selvittää, mikä viehätys eturivissä on, mutta eipä selvinnyt. Oma nurkkaus best.

Logisticsin puolitoistatuntista kuvailisin mieluiten sanoilla tasainen ja kaunis. Tasaisuus ei tarkoita yksitoikkoisuutta, vaan yhtenäisiä kokonaisuuksia ja ei-äkkinäisiä ilmapiirinvaihdoksia. Alku oli menevä, keskiosa oli tunnelmallisempi ja loppuosa tulitusta. Joku kävi huutamassa, että Logistics oli kyllä täysin kahdenkympin arvoinen ja huusin takaisin NIIIINPÄÄÄÄ hymyillen kai kuin se keksi, mikä onkaan, hangonko? Tanssimisen sivuvaikutuksia on mahdottomuus pitää neutraalia naamaa. Jossain vaiheessa musiikki äityi sellaisille leveleille, että mua alkoi liikehdintäni myötä pienesti jopa pyörryttää. Senkin voinee lukea sivuvaikutuksiin. Ja samalla heittää erityspropsit Logisticsille, koska ei tuota ihan joka pirskeissä tapahdu.

Nyt kun kerran propseja heitellään, tahtoisin nakata sellaiset myös MC Cyphalle, joka vaikuttaa luonnonlahjakkuudelta tunnelmannostatusroolissaan. Jos tunnelma on jo dj:n ansiosta katossa, ja mc saa sen vielä kattoa korkeammalle, puhutaan jostain erityislaatuisesta. Taisin joskus johonkin blogihöpinään kirjoittaa, että en tajua mc:n roolia enkä sitä, miksi musiikin päälle täytyy mölistä, mutta nyt pyörrän puheeni nöyränä ja ilomielin. MC Cypha on jo monissa bileissä todistanut, kuinka taitava mikkikontrolleri (okei lopetan sanojen suomentamisen alkuunsa) on olennainen osa bileiden henkeä.

Ja sitten. Tiesin että Burma ja Djane J7 ovat aika hc, mutta he olivatkin ihan yli laidan hc. Tässä vaiheessa aloin huomata omissa energiatasoissani pieniä notkahduksia, kun nälkä kurni vatsassa ja fyysinen olemus ei oikein tahtonut seurata mielen kuohuntaa, mutta musiikin säälimättömyys toimi pelastuksena ja pakotti hyppäämään kaikin voimin mukaan, väsymyksestä viis. Viimeinen tunti oli pitkälti villiä kaahausta, mutta myös kompaktimpaa tikitystä ja armollisia suvantovaiheita. Vähän yli kolme yritin lähteä kotiin nukkumaan, mutta mitä vielä. Aina kun siirryin vähän lähemmäs uloskäyntiä, lähti lavalta joku niin häkellyttävän ravisteleva biisi, että en voinut kuin jäädä. Miten kappaleet, joiden elementit osittain kuulostavat rakennustyömaan koneilta, voivat saada aikaiseksi niin suuria määriä mielihyvää, en ymmärrä, mutta onneksi jäin. Ja Djane J7, mistä noita glitterisiä kuulokkeita saa?!

Tuntuu ankealta kirjoittaa näin sivuhuomautusmaisesti visuaaleista, jotka olivat ehdottoman lempivisuaalityyppini Matlock Visualsin taituroimat, mutta en osaa ujuttaa niitä tuonne tekstiin, vaikka ne ujuttautuivat koko yön aikana vahvasti koko kokemukseeni. Takaseinälle heijastetut tyylitellyt kuvat, kuviot ja tekstit toimivat hetkittäin suorastaan jonkinlaisena pelastuksena, johon sukeltaa, kun tarvitsi tasapainottavaa kiintopistettä. Ei sillä, etteikö eilistä maanläheisissä ja mun silmiin viehättävän ruosteisen väreissä sykkinyttä liikkuvaa kuvaa olisi muutenkin katsellut silkasta sen katselemisen ilosta. Mä nautin.

Olin perjantaina muutaman tunnin notkumassa psyken tahtiin, mutta niin kivaa kuin se parhaimmillaan onkin, en voi millään tasolla verrata tuntemuksiani niihin, joita saan junkkabileistä. En ehkä ota kauheasti kontaktia keneenkään ja saatan marmattaa tungoksesta, mutta oikeasti olen hirveän hyvilläni siitä, että ihmisiä on ja että saan olla osana tätä. Olen yksinkertaisesti niin äärettömän onnessani näissä kemuissa, ettei mikään muu musatyyli päihitä näistä saatavaa euforiaryöppyä. Läjäpäin kiitollisuutta lähetän!

4 kommenttia:

  1. Kiva kirjoitus bileistä! Kuulokkeita oon itse tuunannut, tässä Sennheiserin HD-25:iin tehdyt omat sekä tilaustyönä tuunatut ;) t. Djane J7 http://bit.ly/2n5T7A1

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä miten hienot! Pakko yrittää askarrella itekin jotain :)

      Poista
  2. Hyvä että setti kelpasi vaikka olitkin vain neljäsosan! Pysytään jatkossakin energisinä:)
    T. Wilson

    VastaaPoista